Salotiellä.

Kirjoittanut Immi Hellén


Kuljin tuolla saloteitä,
kuulin metsän säveleitä,
lintuin ääntä kuuntelin.
Lehto lauloi, kuuset kuiski,
harjanteilla hongat huiski,
niin mä niiltä kyselin:
Miksi, salot, soittelette,
puut ja pensaat riemuinnette?
Ja se metsä vastas vaan:
– Etkö nähnyt pientä lasta?
Kulkihan se tästä vasta
kevään ruusut poskillaan.
Loitompana kankahalla
läikkyi lähde koivun alla,
reunaan istumaan sen jäin.
– Salon lähde, mulle virkas,
noin miks on sun kaivos kirkas?
Ja se lähde vastas näin:
– Lapsi tästä äsken lähti,
ihana kuin aamuntähti,
sitä kuvastaa ma sain.
Ja sen silmän kirkkautta,
ja sen otsan puhtautta
kenties päilyy pinnallain.

1898.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.