Salon tyttö kaupungissa

Salon tyttö kaupungissa. Kirjoittanut Lauri Soini

Oi, ihmiset, ihmiset, ilmaiskaa,

miks minut on tänne tuotu!

Ja miksi on vihreä laaksomaa

niin kauvaksi jättää suotu?

Miks täytyvi kaihota ruikuttain,

salon tuntea sulot vain kaihossain?

Mun mieleni halajavi hiljaista

sulosoppea rannalla lammen.

Kera kultani mielisin kuunnella

käen kukkua latvassa tammen.

Mut vallassa maailman myrskyjen

mä itken ja orpona tuskailen.

Mun mieleni halajavi liidellä

yli lehtojen, laihojen, vetten,

ja katsoa päivyen säihkyssä

yli maitten ja manteretten.

Mut miero mun siipeni poikki lyö,

ja toivoni päivyen peittää yö.

Mun mieleni halajavi hengittää

salon rauhaa suurta ja syvää.

Se halajavi elää elämää

ikikaunista, totta ja hyvää.

Mut kätkössä kalliomuurien

jääharkoksi jäätyvi sydämen.

Mun mieleni halajavi vihantaa

ja vehmasta onnen oksaa.

Mut muitten on metsä ja muitten maa,

vain muureja silmäni hoksaa.

Jos jossakin lehväkin liplattais,

miten täällä sen taittaa uskaltais!

Kai ovatkin toivoni turhia,

kai suotta on mieleni paha.

Salounelmani kai ovat houreita

ja totta vain touhu ja raha.

Mut ihana on sentään salomaa,

ja sinne mun mieleni halajaa!

Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.