Salon tyttö.

Kirjoittanut anonyymi


Silloin kun olit sinä salolla,
olit sinä salon ruusu,
salon vihriällä nurmella,
kuni luonnon loistoruunu.
Suukin ol’ sievä ja sorja sulla
sekä tumman ruuni tukka;
ja kasvosipäät kuin vehnäspulla
ja otsas kun päivän kukka.
Mut’ salolta kun läksit kulkemaan
kaupungin rouville työhön, –
työstä kun pääsit huvittelemaan,
niin lankesit turman yöhön.
Ja nyt ovat kasvosi muuttuneet,
on tukkasi haalistunna
ja rouvat on sinuun jo suuttuneet,
viel’ kuntakin kiukustunna.

Kotisaari.


Lähde: Työmies 23.3.1904.