Salomon tuomio
| Salomon tuomio. (1 Kuning. kirj. III.) Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Ja Salomo kuningas unessaan
- Näki Jahven kaikkivoivan.
- Tää käski nyt Salomon anelemaan,
- Min mielisi lahjan oivan.
- Ei anonut Salomo kunniaa,
- Eik’ ikää pitkänlaista,
- Ei mitään siitä, mink’ innostaa
- On tapana kuolevaista.
- Sitä pyys, johon turhaa sälyä
- Maailman ei verrata saata:
- Pyys rakkautta ja älyä
- Hyvin hallita kansaa ja maata.
- Sai Jahvelta viisahan sydämmen.
- Lupas Jumala päälle senkin:
- Iän pitkän, elämän rauhaisen
- Ja kuulusan rikkaudenkin.
- Uni päättyi ja täyttyi. Se anottu
- Oli lahjoista parhain toki;
- Se pyhässä kirjass’ on sanottu,
- Miten saaja sen kohta jo koki.
- Kaks naist’ oli maannut vierekkäin,
- Laps kummankin rinnoilla rakas;
- Mut siihen kun naiset ne nukkui näin,
- Niin toinenpa lapsensa makas.
- Laps elävä heillä nyt riitana on.
- Sitä omivat Ada ja Zilla.
- He vetovat Salomon tuomiohon,
- Samat kantehet molemmilla.
- He kuningassalihin vaaditaan.
- Ylt’ ympär’ on hovin väki.
- Ase Salomon kätehen laaditaan.
- Sen Ada ja Zillakin näki.
- Yhä pyytäen lasta, sit’ elävää,
- Syyn lykkäsi toiselle toinen.
- Tapauksella ei ollut näkijää. –
- Miten ratkaista asia moinen?
- Niin kuningas, kutsuen vahtia,
- Ett’ ottaisi miekasta huolen,
- Huus: «Lapsi on lyötävä kahtia,
- Ja kumpikin saakoon puolen.»
- ««Ah! kunnian kuningas armollinen!»»
- Sanat suustansa survasi Ada,
- ««Ei piirtoa pintahan pienoisen,
- Vaan antaos Zillan se saada!»»
- Jalo tuomari hymysi katseellaan.
- Sanan sanalta lateli Zilla:
- «««Tää lapsi se pankaa kahtia vaan,
- Kaks meitä on jakaisilla.»»»
- Mut kuningas-tuomari huudahtaa:
- «Sun kavalan kantehes kaadan;
- Heti pienonen toiselle antakaa,
- Se lapsi on selvästi Adan!»
- Tähän tyytyivät. Kansassa huomio
- Heräs, jotta niin harrasta harvon;
- Koko maassa se Salomon tuomio
- Sai jumalallisen arvon.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.