Salomaa
Salomaa. Kirjoittanut Paavo Cajander |
- Yht’ ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa
- Tai’an luomana taas, kaunoinen salomaa.
- Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,
- Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
- Nään sinut ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot,
- Joit’ olen kaivannut kuin kesä lämmin tään.
- Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot
- Kuin kukat kirren alt’ elpyvät taas elohon.
- Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,
- Salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
- Katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata
- Hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;
- Taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan
- Kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.
- Tuoll’ olen vuorellas sen louhistot kapuellut,
- Noussut kotkan laill’ ain’ yhä korkeuteen,
- Noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani
- Niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan:
- Nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,
- Kultia lähteissään heitellen yli maan,
- Tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt
- Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;
- Tuon olen nähnyt ja siin’ useast’ olen istunut yöhön
- Ääneti istunut vaan, aatoksiss’ uneksuin.
- Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket
- Tuolla sun helmassas, seurass’ ystävien!
- Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,
- Polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
- Istunut tuoll’ usein lakan all’ olen, hartahin mielin
- Kuunnellut tarinaa ai’an muinoisen,
- Nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella
- Taas tulevaisuuden verhoa nostellut;
- Nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille
- Toivonut taivasten antimet runsaimmat,
- Toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,
- Teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...
- Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään
- Tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!
- Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä,
- Valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,
- Kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,
- Muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.
Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.