Salojärvi
Salojärvi Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kun aamu aukee
- ja vaarojen rintehet loistaa,
- ja usvat haihtuu,
- ja syvyyksien pohjaan
- väre elämän kulkee,
- sä silloin heräät
- ja kullassa aamun
- kalvosi kuultaa,
- ja suuri, ääretön
- on sun rintasi riemu.
- Kun pilvet tummat
- sun taivahas peittää
- ja usvat raskaat
- kalvosi kattaa,
- ei päivän terää,
- kumotusta ei kuun,
- ei tuiketta tähtein,
- näät ympärilläs
- vain vuorien hahmot harmaat,
- ankara silloin
- on syvänteittesi
- mittaamatonten
- äänetön tuska.
- Kun myrskyt soivat
- ja pitkäinen jylisee,
- salamat sinkoo
- ja tuliset kielet
- sun kalliopaatesi pirstaa,
- sä silloin nouset
- syvänteitäsi myöten
- ja suoraan vyöryt
- ja järkähtämättä
- sä vasten vaarojen
- jylhien jyrkänteitä.
- Ja valtava on
- syvänteittesi voima.
- Kun päivä painuu,
- myös taistelun jälkeen
- taukoaa myrsky,
- ja rintasi kuvastaa
- kalliorannat
- ja rytöiset hongat
- ja lempeät lehdot,
- ja pohjalla kaiken
- äärettömyyksissä
- päilyy kirkas
- korkea taivas,
- ja rajaton on
- syvänteittesi rauha.
Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.