Salliman virsi

Salliman virsi Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Peljätköön jumalia

ihmisten suku!

He kantavat valtaa

ikuisin käsin

ja käyttävät sitä

mielensä mukaan.

Hän peljätköön enin,

kenen kerran he nostavat!

Vuorilla, pilvissä

tuolit on valmiit

ja kultaiset pöydät.

Syntyvi riita:

syöstähän vieraat,

herjatut, häväistyt

kuiluihin synkkiin,

ja vartovat turhaan,

vankeina, tuloa

tuomarin hurskaan.

Vaan ikijuhliin

jumalat jäävät

ympäri pöytäin.

He vuorelta vuorelle

kulkevat, huuruu

rotkoista henki

titaani-rintain

tukahtuneitten

kuin lemu uhrein

tai kevyt pilvi.

Kääntävät silmän

siunaavan jumalat

pois koko heimoista;

välttävät pojassa

armaita kerran,

vait puhuvaisia

piirteitä taaton.

Soi salliman virsi;

kuulevi kirottu

kuilujen yössä,

tuo harmaja, miettii

heimoa, lastaan

ja päätänsä puistaa.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.