Salissa
| Salissa. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Suomeni suuressa salissa
- illalla välkkeet hohti.
- Neitonen pitkä, solakka,
- näyttämön tähti, kunnia,
- asteli meitä kohti.
- Sillä on silmät syvällä,
- leimuvat hehkun kuumaa.
- Huulilla riemunhymyä.
- Rintasa nuori mehevä,
- huokuva hellästi, huumaa.
- Hohtosat huulet aukenee.
- Ääntä hän kuulla antaa.
- Povella liikkuu, aaltoilee.
- Vienosti ilmat värisee,
- säveltä kauvas kantaa.
- Kaikuvat soinnut suloisat
- tenhoten tuhansia.
- Ihmisten onnenunelmat
- sävelten kanssa toistuvat.
- Mielet on rakkahia.
- Kuullessa nojaa hellemmin
- neitonen sulhon luokse.
- Sydämet lyönnin sykkivin
- valavat hehkuja värelmin.
- Hertas on rintain tuokse.
- Vanhukset vajoo muistoihin
- kaunosiin nuoruusaikain.
- Lauluhan niitä sävelin
- runsaasti mieliin loihtiikin
- aivankuin lailla taikain.
- Mielessä monessa ihanaa
- varsin on tulvillansa.
- Kauno se viehtää, vallottaa,
- tunnetta luopi suloisaa,
- elämme laulussansa.
- Kauvan jos häneltä kuulla sais
- sointuja sivullansa,
- elämän pahanpa unohtais,
- sävelten valtaan kohoais,
- oisi niin taivaassansa.
Lähde: Työmies 9.5.1904.