Salaiset kanavat

II [Salaiset kanavat] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Ja kumminkin: ainoakaan ei yksin seisoa kestä.

Se ihminen kuivuu pois, joka eroaa ihmisestä,

soraks sortuu hän, romahtaa alas minuuden ylpeydestä.

Kokonansa se ihminen nääntyy, joka ihmisen tyköä kääntyy.

Verivaltimot salaiset sydämestä toiseen kulkee;

veren salpaa se itseltään, joka itsensä muuriin sulkee,

elon hersynnän hän patoaa, joka mantunsa salpaa aitaan,

vesikanavat tukkeutuu, ne virvoita ei hänen maitaan,

oras pellolla kuivettuu, hänen vainioillaan on kato,

jyvähinkalo tyhjäksi jää, jää tyhjäksi laari ja lato.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.