Sakari Topeliukselle 14 p. tammikuuta 1898

Sakari Topeliukselle 14 p. tammikuuta 1898. Kirjoittanut Immi Hellén

Valkeni kun aamu armas,

hehkui kaunis idänhohde

Suomenmaamme suuren, laajan

talvisella taivahalla,

ja kun tuuli tuoksahteli

sinisalon sydämessä,

huojutellen honganoksaa,

latvaa kuusen keinutellen,

kuuluu sieltä kuiske kumma,

sävel vieno vierähtävi,

on kuin kielet kanteloisen

heleimpänsä helkyttäisi

tämän aamun armahaksi,

päivän ihanan iloksi.

Soita, soita Suomen metsä,

soita kauas kuuluvaksi,

kaukomaille kannattele

nimi mielesi mukainen!

Paina sitten povehesi,

kätke kaunis katehilta,

aartehenasi omana

siellä sitä säilyttele

ainaisena ilonasi!

Lensi lintu liihoitellen

noilla Suomen metsämailla,

koivunoksahan osasi,

lauloi siinä sinirinta,

viserteli virren vienon,

nimen kalliin kuiskaeli,

ylisteli ystävätä,

heikon henkivartijata,

poljetunkin puoltajata,

suosijata sorrettujen.

Salotietä synkeätä

tyttö pieni tepsutteli,

kuuli tuulen tarinoivan,

näki luonnon lumotuksi,

alkoi hänkin heloäänin,

ilomielin, kotikielin

kiurusena kiitostansa

sävelissä soinnutella:

Kiitos Sulle, seppo suuri,

kun sä tarun taikalinnat

loihdit lasten ihmetellä!

Nostit kukat, häädit hallan,

hyvälle sä annoit vallan,

hyvään nostit halun meissä,

toden tielle ohjaelit.

Tuhat, tuhat sydäntä nyt

sulle sykkii syvintänsä –

luulis hanget sulaviksi,

kesäkukat puhkeeviksi.

Tuhat, tuhat kättä pientä

riistiin liittyy puolestasi,

nousee tuhat rukousta:

lempeälle, ylevälle

lapsukaisten ystävälle

suokoon taivas siunausta!

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.