Sakari Topeliukselle 14 p. tammikuuta 1898

Sakari Topeliukselle 14 p. tammikuuta 1898.

Kirjoittanut Immi Hellén


Valkeni kun aamu armas,
hehkui kaunis idänhohde
Suomenmaamme suuren, laajan
talvisella taivahalla,
ja kun tuuli tuoksahteli
sinisalon sydämessä,
huojutellen honganoksaa,
latvaa kuusen keinutellen,
kuuluu sieltä kuiske kumma,
sävel vieno vierähtävi,
on kuin kielet kanteloisen
heleimpänsä helkyttäisi
tämän aamun armahaksi,
päivän ihanan iloksi.
Soita, soita Suomen metsä,
soita kauas kuuluvaksi,
kaukomaille kannattele
nimi mielesi mukainen!
Paina sitten povehesi,
kätke kaunis katehilta,
aartehenasi omana
siellä sitä säilyttele
ainaisena ilonasi!
Lensi lintu liihoitellen
noilla Suomen metsämailla,
koivunoksahan osasi,
lauloi siinä sinirinta,
viserteli virren vienon,
nimen kalliin kuiskaeli,
ylisteli ystävätä,
heikon henkivartijata,
poljetunkin puoltajata,
suosijata sorrettujen.
Salotietä synkeätä
tyttö pieni tepsutteli,
kuuli tuulen tarinoivan,
näki luonnon lumotuksi,
alkoi hänkin heloäänin,
ilomielin, kotikielin
kiurusena kiitostansa
sävelissä soinnutella:
Kiitos Sulle, seppo suuri,
kun sä tarun taikalinnat
loihdit lasten ihmetellä!
Nostit kukat, häädit hallan,
hyvälle sä annoit vallan,
hyvään nostit halun meissä,
toden tielle ohjaelit.
Tuhat, tuhat sydäntä nyt
sulle sykkii syvintänsä –
luulis hanget sulaviksi,
kesäkukat puhkeeviksi.
Tuhat, tuhat kättä pientä
riistiin liittyy puolestasi,
nousee tuhat rukousta:
lempeälle, ylevälle
lapsukaisten ystävälle
suokoon taivas siunausta!


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.