Sakari Topeliukselle

Sakari Topeliukselle. 18 14/1 88. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Seitsenkymmen-vuotiasta

Ystävätä ylevää,

Aatteenmiestä arvokasta,

Sua Suomi tervehtää.

Lemmellä, mi kaikki voittaa,

Voitit kansas sydämen,

Sua senvuoks kunnioittaa

Ylhäinen ja alhainen.

Tunteitten salakieliin

Sä kun hellin hiipaiset,

Jopa sydämiin ja mieliin

Sointuu sulosävelet.

Sävelet ne sitten kansa

Omiksensa tajuaa,

Niissä kun se tunteitansa

Jälleen ihannella saa.

Köyhä, rikas, pieni, suuri,

Oppimaton, oppinut

Kummeksii, kuin oisit juuri

Hänen mielens’ ilmaissut.

Palatsin ja töllin lapset

Laulujas nyt laulelee,

Riemuiten ne hienohapset

Tarinoitas kertoilee.

Ja kun terveet siemenjyvät

Juurtuu lasten sydämiin,

Niinpä hedelmätki hyvät

Koituu kerran näkyviin.

Lapsiahan nuorukaiset

Ikä kyllä jouduttaa,

Kunnon miehet, jalot naiset

Isänmaalle kohoaa.

Makeuden lämpö pyhä

Ruusut kauniit kasvattaa,

Joihin ajoin kaikin yhä

Uudet nuput puhkeaa.

Suomi-äidillenpä niistä

Seppeleitä laaditaan,

Ei sen lapset sitten kiistä

Haavoitellen toisiaan.

Ja kun yksi kansa niittää

Sovun viljaa suloisaa,

Sua muistaa, Sua kiittää

Jakamaton isänmaa.

O[lli]. W[uo]r[ine]n.

Lähde: Uusi Suometar 14.1.1888.