Sakari Topeliukselle

Sakari Topeliukselle.
18 14/1 88.
Kirjoittanut Olli Wuorinen


Seitsenkymmen-vuotiasta
Ystävätä ylevää,
Aatteenmiestä arvokasta,
Sua Suomi tervehtää.
Lemmellä, mi kaikki voittaa,
Voitit kansas sydämen,
Sua senvuoks kunnioittaa
Ylhäinen ja alhainen.
Tunteitten salakieliin
Sä kun hellin hiipaiset,
Jopa sydämiin ja mieliin
Sointuu sulosävelet.
Sävelet ne sitten kansa
Omiksensa tajuaa,
Niissä kun se tunteitansa
Jälleen ihannella saa.
Köyhä, rikas, pieni, suuri,
Oppimaton, oppinut
Kummeksii, kuin oisit juuri
Hänen mielens’ ilmaissut.
Palatsin ja töllin lapset
Laulujas nyt laulelee,
Riemuiten ne hienohapset
Tarinoitas kertoilee.
Ja kun terveet siemenjyvät
Juurtuu lasten sydämiin,
Niinpä hedelmätki hyvät
Koituu kerran näkyviin.
Lapsiahan nuorukaiset
Ikä kyllä jouduttaa,
Kunnon miehet, jalot naiset
Isänmaalle kohoaa.
Makeuden lämpö pyhä
Ruusut kauniit kasvattaa,
Joihin ajoin kaikin yhä
Uudet nuput puhkeaa.
Suomi-äidillenpä niistä
Seppeleitä laaditaan,
Ei sen lapset sitten kiistä
Haavoitellen toisiaan.
Ja kun yksi kansa niittää
Sovun viljaa suloisaa,
Sua muistaa, Sua kiittää
Jakamaton isänmaa.

O[lli]. W[uo]r[ine]n.


Lähde: Uusi Suometar 14.1.1888.