Sairasvuoteella

Sairasvuoteella. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Hiljaa vierii aika, tunti pois –

Makaan yksin sairasvuotehella.

Kenpä mulle lohdutusta tois,

Viitsis kanssain hieman keskustella?

Eikö kenkään, kyllä joku ain

Viipyy luonain iltapuhtehella:

Neito nuori, ehken aave vain,

Jota hauskuus onpi armastella.

Hän hellä on ja tuntehikas niin,

Ett’ tekis mieli munkin itkeskellä;

Hän nostaa saattaa aatteet taivaisiin,

Maan tomussa taas jälleen astuskella.

Mä häntä lemmin, häntä ihannoin,

Hän minuun silmäyksen hellän luopi.

Mä häntä uhrisavuin jumaloin,

Niin, joskus suukonkin hän mulle suopi.

Jos poissa on, mä häntä ikävöin

Ja kaipaan kadonnutta armastani –

En kaipais mitään päivin enkä öin,

Jos Runotar vaan viipyis seuranani.

19-10 1900.

Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.