Sairashuoneella
Sairashuoneella. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Yötär hiljaa hiipii, vaippaan mustaan
- kietoo pimennoiset holvit linnan.
- Unettaret hellää lohdutustaan
- tuntea suo monen raskaan rinnan
- Utukuviksi nyt vaihtuu haaveet;
- silmäluomet väsymys jo sulkee.
- Äänetönnä kuni öiset aaveet
- vahdit yksin kierroillansa kulkee.
- Eipä kaikki uinu rauhan unta.
- Tuolla tuli tuikkaa ruudun takaa
- valostaen hohteellansa lunta.
- – Sairaat siellä rauhatonna makaa.
- Hiljaa vaikeroiden huulin kelmein
- poskin kuumehohtoisin he nyyhkii,
- otsaan kohotessa hikihelmein.
- Kättä hellää ei, mi sitä pyyhkii.
- Nainen nuori kuumeisena hourii,
- reuhtoo, ylös karkaa, poski hiiluu,
- tuskissansa peitettänsä kourii.
- Silmissänsä outo tuli kiiluu.
- Olkivuoteelle jo vaipuu koito
- auttamana sairastoverien.
- Heiltä yksin hoiva lie ja hoito,
- kunnes matkaa maille vainajien.
- Öiset tunnit verkkaisesti mataa;
- voihkinat yön ääniin hukkuu, hajoo.
- Valkolunta hiljallensa sataa; –
- pimeyden helmaan kaikki vajoo.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.