Sadesäässä.

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Mielihyvin leikkityössä
viihdyn päivän hämärvyössä,
aikaa tappain kirjoitellen,
laulelmia punoellen.
Silloin äkin valo voittaa,
päivän pojat maille koittaa,
mustan pilven rakosesta
tuikahtavat, kaposesta.
Yli metsän, nurmen kulkee,
hyväilyihin kylmät sulkee,
valkojalat järveen kastaa,
naurain tervehdyksiin vastaa.
Taas jo kaikkoo varsamaiset,
rakastetut veitikkaiset.
Pimeämpi pilvi silloin
kuusikorven rintaa illoin.
Tuo niin mulle lemmenleikit
muistuttaa ja mieleen tuo.
Kera nurmen, metsän synkän
sateen surun sydän juo.


Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.