Sade seinän takana

Sade seinän takana Kirjoittanut Saima Harmaja

Nyt läpi seinän näen:

puun kutrit kostuu vihreät,

ja huhuillessa käen

värittyy lehdykät.

Ilossa niityt aukee

ihanat silmut helmassaan,

ja pisarvaloon raukee

ujoinkin ruoho maan.

Nyt hohtaa suutelulta

suo-orvokkien pieni pää,

mut rentukoiden kulta,

kas, rehevämmäks jää.

Myös tuomen tuoksu hellä

kuin väkevämmin aaltoaa.

Sen tertut värähdellä

sylissä sateen saa.

Ja vaikk’ on kuuma poski

mun, vuoteen-vangitun,

myös minuun sade koski

ja väkevöitti mun.

Povea hetken pitää

voi taudin kylvö vallassaan.

Mut sydämestä itää

vain kukkaisjuhla maan.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.