Saavutaan kultalinnaan

Saavutaan kultalinnaan. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Kun lapset linnan portait’ ylös astui,

niin ovella he hovipojan näki,

ja Yrjö lausui lakkiansa nostain:

»Tääll’ onkos kotosalla herrasväki?»

Ja hovipoika saatuansa luvan

vie tuota pikaa lapset saliin suureen,

ja johdattaapa heidät suoraa päätä

kuninkaan valtaistuimenkin juureen.

On kuninkaalla pitkä valkoparta,

ja katse häll’ on aivan ihmeellinen,

ja kuningattarella puku yllään

kudottu harsosta on taivaan sinen.

Ja kuningas nyt kysyy: »Mistä lapset

olette, mitä olis asiata?»

Ja Yrjö vastaa: »Saarest’ ollaan, kussa

kuustoist’ on kukkivaista pihlajata.

Meilt’ eikös herra kuningas ja rouva

kuningatar nyt ottais mansikoita?»

Ja Laila lisää: »Kauniita ne ovat

ja maultansa varsin makeoita.»

Ja kuningas ja kuningatar halaa

nyt heti kohta mansikoita maistaa,

ja tuota pikaa kumpaisenkin kasvot

ilosta niinkuin aurinko jo paistaa.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.