Saariretki

Saariretki suvilauvantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä. Kirjoittanut Larin-Kyösti

(sävel: Hvila vid denna kalla)

    Katsos, kun karit kiiltää

ja meidän ruuhet vettä viiltää

    sillalla kahden taivaan,

kun laine laitaan liplattaa!

    Henna, sun silmäs päilyy,

kun limo keulan yli häilyy,

    sievästi soudat aivan.

Kas, sorsa kaislaan sukeltaa

        pois perheineen;

    nyt päiväs kunniaksi

        ma laulun teen!

    Katsos, kun karit kiiltää

ja myllyn siivet heloittaa,

    harjulta heloittaa!

Toitotus...

    Suntio ruuhta johtaa

ja mela molskii, lumpeet hohtaa,

    vilkuvi Sanna Heikkiin

ja Joki-Tuomas Anniin päin.

    Tiirat ne luodon eestä

nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä,

    päivässä lahna leikkii;

ma kaukaa pienen mökin näin,

        siell’ yksinään

    vain asuu Kala-Aapo,

        jo talaan nään.

    Suntio ruuhta johtaa

ja lippalakki varjostaa,

    silmää se varjostaa.

Toitotus...

    Tyyntä, jos katson minne,

jo puihin piilee kirkonrinne,

    luhdalta leppätorvi

se kaiken karjan yhteen vie.

    Rantaan jo juoksi uuhet

ja nienten taa käy maitoruuhet,

    kuuntele herkin korvin:

on kaiku iltalaulun tie!

        Oi, Henna, oi,

    sun tähtes luonto loistaa

        ja leikamoi!

    Tyyntä, jos katson minne

ja päivän kuva kimmaltaa,

    lahdesta kimmaltaa.

Toitotus...

    Käännä jo rannan kautta,

niin sivu soljuu tukkilautta,

    puomilta airot taipuu

ja yli köyden ruuhi käy!

    Juo, juo nyt äyskäristä

ja leilinsuuhun tappi pistä;

    mailleen nyt päivä vaipuu, –

ei kirkkoristin kultaa näy!

        On ihanaa,

    kun lämmin rintaa liehtoo

        ja laulaa saa!

    Käännä jo rannan kautta,

kun hieno tuulenhenki käy,

    väreissä tuuli käy!

Toitotus...

    Ruuhell’ on reitti auki,

taas puskee niinkuin vanha hauki

    piirissä kultajuomun,

kun pilvisaaret viherjöi;

    tummuu jo siniverhot,

ja veellä tanssii vesiperhot

    kiiltäissä kalansuomun.

Kas, Aapo rantaan tulta löi,

        taas tuohta tuo,

ja tervaskannot räiskyy

        ja loimun luo!

    Ruuhell’ on reitti auki

ja meille nyökkää saarenpuut,

    koivut ja seljapuut.

Toitotus...

    Airoille armahaiset

ja hyvät mäkitupalaiset,

    väyläänsä Aapo näyttää

ja kättä huitoo, minkä voi!

    Janne se kovin kolskaa,

taas koittaa martinvapunpolskaa,

    sylkee ja kättä käyttää,

jo pilli pienen äänen toi,

        nyt keulassaan

    hän puhkaa, polkee jalkaa

        niin innoissaan.

    Airoille armahaiset

ja kukin tempoo tuhdollaan,

    tuimasti tuhdollaan!

Toitotus...

    Suntio ohjas rantaan

ja vene sinkui kauvas santaan,

    tulille nuori kansa,

nyt meill’ on ilon lauvantai!

    Tervepä Aapo ukki,

myös terve Aapon vanha pukki,

    kaikki on ennallansa,

vain pukki uuden parran sai!

        Tuo kätes, noin

    sun, Henna, pilviin nostaa

        ma yksin voin!

    Suntio ohjas rantaan

ja ruusun antoi Hennalle,

    neljälle Hennalle.

Toitotus...

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.