SOS

SOS Kirjoittanut Unto Koskela

Yöstä myrskyisestä parahtain

saapuu viesti miesten kuolevain:

– Apuun, apuun, laiva vajoaa!

jostain kaukaa joku nakuttaa.

– Täysi vauhti, kohti etelää!

Tunti vielä, veljet, kestäkää!

Valtameri kannen yli lyö,

sadat silmät pimeyttä syö.

Tuolla – valot laivan hukkuvan

kaukana jo näämme vilkkuvan.

– Konehuone, paine maksimiin,

muuten ehdimme vain peijaisiin!

Halkee hyökylaineet paukkuen

tiellä keulan kovan teräksen.

– Helvetissä, lisää hiiltä vain!

Lämmittäjät raataa huohottain.

Hylyn valot painuu upoksiin.

– Sittenkin me kilpa hävittiin.

Lippu puoleen, hetken hiljaisuus.

Edessä on Iankaikkisuus.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.