SOS

Kirjoittanut Unto Koskela


Yöstä myrskyisestä parahtain
saapuu viesti miesten kuolevain:
– Apuun, apuun, laiva vajoaa!
jostain kaukaa joku nakuttaa.
– Täysi vauhti, kohti etelää!
Tunti vielä, veljet, kestäkää!
Valtameri kannen yli lyö,
sadat silmät pimeyttä syö.
Tuolla – valot laivan hukkuvan
kaukana jo näämme vilkkuvan.
– Konehuone, paine maksimiin,
muuten ehdimme vain peijaisiin!
Halkee hyökylaineet paukkuen
tiellä keulan kovan teräksen.
– Helvetissä, lisää hiiltä vain!
Lämmittäjät raataa huohottain.
Hylyn valot painuu upoksiin.
– Sittenkin me kilpa hävittiin.
Lippu puoleen, hetken hiljaisuus.
Edessä on Iankaikkisuus.


Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.