Säveleen sammuttua

Säveleen sammuttua. Kirjoittanut Eino Pakarinen

En enää lauluja tehdä voi,

Ei lähde nyt laulut multa;

Ei enää sielussa sävel soi,

Surut syömmen ja kaihot mi ilmi toi,

Mihin laulaja öinä niin synkkinä luotti,

Minkä suruissa suurissa soivan vaan uotti.

Se sävel nyt vallan on sammunut pois –

Siispä kuoleman laulaja saavan nyt sois,

Kun loppui jo syömmen kulta.

Mikä tarkoitus on sen laulajan,

Jok’ enää ei laulaa saata?

Mitä soitto onpi sen soittajan,

Jonka soitto on kylmä ja soinnuton,

Jonka soitto ei silmähän kyyneltä tuota,

Ei puhtaisin, hellihin tunteihin luota?

On laulaja semmoinen tarpeeton,

Jonka sielu on turta ja tunteeton –

Hänen paras on laulusta laata!

5-1 1901.

Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.