Sälli ja pastori

Kirjoittanut Lauri Letonmäki


Käy reisusälli syntinen
luo hurskaan papin haastellen:
– Mä anteeks anon nöyrimmin,
jos häirin rauhaa pastorin.
Suvaitkaa voittaa suuttumus,
mull’ oisi oiva ehdotus.
Me kävisimme kauppoihin,
jost’ oisi voitto kummankin.
Me vuodeks virat vaihdetaan,
te mierolle, ma pappilaan.
Teill’ enemp’ ei ois surtavaa
kuin vanhaa rasvaa sulattaa.
Taas vuosi vain on tarvis mun,
kun ristin alla rikastun.
Käy nauruun naama pastorin:
– Pilaisit pyhän ammatin!
Mut tuost’ ei säiky sällimies:
– Ken tuhmin meistä, herra ties.
Mont’ aasiakin teissä lie,
jos ketut ehkä voiton vie.
En outo ole kortteihin,
kai hoidan sakramentitkin.
Mua harvat suulta suulaammat,
myös sanat mull’ on sattuvat.
Jos mull’ ei vatsaa pastorin –
venyvä kuori kumminkin.
Jos omantunnon jätteet ois,
kai ammatti ne karsis pois.
Yks ainut vain mua huolettaa:
en naamaa hurskaaksi mä saa.
Käy nauruun naama pastorin:
– On salaisuus se ammatin!
Vaan nyt jo riittää, korjaa luus!
Käyn iltakirkkoon kello kuus.
Ei, malta, jotain lupasit,
jos vaihdettu ois ammatit?
– Ma oisin, vastas sälli niin,
sun eestäs mennyt helvettiin!


Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.