Säkki.

Kirjoittanut Ivan Krylov
Venäjänkielinen alkuteos Мешок.


Laattialla porstuvassa
        Nurkassa
Venyi tyhjä säkki aikojaan:
Siihen monet pyyhki jalkojaan.
        Vaan yhtäkkiä
        Tuota säkkiä
Ken vaan kerkesi, se kunnioitti!
Kuinka säkki kunnian nyt voitti?
Näes – kultakolikoilla täytettynä
Se on rautakirstuhun nyt pyntättynä.
Isäntä itse sitä hyväilee
Ja suojeleepi säkkiä kuin mitä.
        Ettei sitä
        Tuulet tuivertaisi,
Ettei kärpänenkään sille istuutua saisi.
Ja säkille – sep’ onkin hauskin juttu –
Nyt kukin tahtoi olla hyvä tuttu.
Kun isännälle ystävä tul’ milloin
Niin kohta puhe säkistä nous’ silloin;
Ken sen viereen istuu, sitä nyppii,
Ja onnellisna sydämensä hyppii;
Ja kun säkki suunsa aukasee –
Kaikki ihastuen sitä katselee.
Huomattuaan ett’ on noussut kunniaan,
        Niin suurennella
        Ja viisastella
Hän kohta alkoi, arvon-tunnossaan,
Kaikkeen kerkesi nyt säkin huomio:
”Se ei oo niin, tää ei oo näin,
Ja tuo on aivan mäntyyn päin” –
Se on kaikesta vaan tuomio.
Ja kaikki häntä avosuin nyt kuuntelee,
Vaikka päästäis valheen ankan
        Kuinka vankan,
Niin että korvat lattuun lupsahtais!
Vaan niin on ihmisillä tapa:
Jos kultasäkki mitä latelee –
Kaikk’ ihmetellen sitä kuuntelee.

Juohtui mielelleni yht’äkkiä:
Tunnettehan tekin monta kultasäkkiä!


Lähde: Työmies 23.11.1895.