Säkki
Säkki. Kirjoittanut Ivan Krylov |
Venäjänkielinen alkuteos Мешок. |
- Laattialla porstuvassa
- Nurkassa
- Venyi tyhjä säkki aikojaan:
- Siihen monet pyyhki jalkojaan.
- Vaan yhtäkkiä
- Tuota säkkiä
- Ken vaan kerkesi, se kunnioitti!
- Kuinka säkki kunnian nyt voitti?
- Näes – kultakolikoilla täytettynä
- Se on rautakirstuhun nyt pyntättynä.
- Isäntä itse sitä hyväilee
- Ja suojeleepi säkkiä kuin mitä.
- Ettei sitä
- Tuulet tuivertaisi,
- Ettei kärpänenkään sille istuutua saisi.
- Ja säkille – sep’ onkin hauskin juttu –
- Nyt kukin tahtoi olla hyvä tuttu.
- Kun isännälle ystävä tul’ milloin
- Niin kohta puhe säkistä nous’ silloin;
- Ken sen viereen istuu, sitä nyppii,
- Ja onnellisna sydämensä hyppii;
- Ja kun säkki suunsa aukasee –
- Kaikki ihastuen sitä katselee.
- Huomattuaan ett’ on noussut kunniaan,
- Niin suurennella
- Ja viisastella
- Hän kohta alkoi, arvon-tunnossaan,
- Kaikkeen kerkesi nyt säkin huomio:
- ”Se ei oo niin, tää ei oo näin,
- Ja tuo on aivan mäntyyn päin” –
- Se on kaikesta vaan tuomio.
- Ja kaikki häntä avosuin nyt kuuntelee,
- Vaikka päästäis valheen ankan
- Kuinka vankan,
- Niin että korvat lattuun lupsahtais!
- Vaan niin on ihmisillä tapa:
- Jos kultasäkki mitä latelee –
- Kaikk’ ihmetellen sitä kuuntelee.
- Juohtui mielelleni yht’äkkiä:
- Tunnettehan tekin monta kultasäkkiä!
Lähde: Työmies 23.11.1895.