Sähkö hevosena

Sähkö hevosena.

Kirjoittanut anonyymi


Minä laulan, mieliheitto,
minä hullu hoilottelen,
kun ei viiti viisahammat.
Onpa mieltä oppineilla
istuksella ilman työttä,
eivät tuhri, turhanpäiten,
suotta paina paperille.
Vaan en hullu huoli tuosta,
aika on istuissa ikävä
ilman työttä tollastella,
kun on aatos aivoissani,
mitä silmä sinne tuopi,
korva kuulee kauvempata.
Niin nyt heiluu Helsingissä
Radan rautaisen selällä
onnenpussit oivalliset,
säännölliset sähkön kanssa.
Joka piili pilvilöissä,
leimahteli luonnon voima,
tuikki ukkosen tulena,
kaikkivallan vaikeana,
se nyt heiluupi hevosna,
vaeltaapi vaunuteillä,
rautateillä ratsastaapi,
kiskoo kuormia kovia,
laitettuja lastiloita.
Siinä liekki leimahtavi,
pyörät tuiskivat tulessa
rissat lankojen lomassa
ilmottavat ilman-tulta:
joka ennen eukot iski,
säikytteli syntisiä,
nyt on konina koneessa,
valjastettu vaunun eessä.

P. H.


Lähde: Työmies 17.12.1900.