Ruumiinpoltto

Jo kauan on useissa Euroopan maissa ollut olemassa yhdistyksiä, jotka koettavat vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ruumiinpolton hyväksi. Liike on levinnyt hitaasti mutta varmaan ja näyttää viime ajoilla voittaneen alaa varsinkin Englannissa. Manchesterissa on ruumispoltto-yhdistys, jonka esimies on Westminsterin herttua ja joka paraikaa rakentaa ruumiinpolttouunia, ja Lontoossa ajaa asiaa innokkaasti kuuluisa lääkäri sir Spencer Wells. Hän on lääkärein seurassa esittänyt ne syyt, jotka puollustavat ruumiinpolttoa, ja tietysti ensin huomauttavat niistä vaaroista, joita maassa mätänevistä ruumiista syntyy elävien terveydelle. "Niinkauan kun sairaamme ovat hengissä", sanoi hän, "koetamme antiseptillisillä ja puhdistavilla keinoilla hävittää tautibakteeriat; mutta kun he ovat kuolleet, menettelemme heidän ruumiinsa kanssa tavalla, joka enin edistää bakteerein sikiämistä". Eläinlääkärit ovat paljon varovaisempia; kun elukka kuolee tarttuvaan tautiin, kaivetaan se syvään kuoppaan ja peitetään paksulla kerroksella kastamatonta kalkkia. Sir Spencer Wells muistutti erästä seikkaa, jota hän jo 45 vuotta sitten oli huomauttanut, nimittäin että ruttotaudit Egyptissa toden mukaisesti levenivät sen huolimattoman tavan kautta, jolla ruttotautisten ruumiita ladottiin kuin "silakoita tynnyriin" maanpäällisiin hautakammioihin, jotka lukittiin vasta kun ne olivat tulleet täyteen, ja joissa ruumiit useinkaan eivät päässeet mätänemään. Nykyajan sodissa kaatuu äärettömän paljon ihmisiä ja on huomattu mahdottomaksi haudata heidät kaikki tyydyttävällä tavalla; on täytynyt tyytyä siihen, että ruumiit ladotaan pitkiin hautoihin, jotka sitten peitetään ohuella multakerroksella. Mutta tästä syntyy ajan pitkään suurta haittaa. Sedanin tappelun jälkeen pantiin kaatuneet tämmöisiin joukko-hautoihin, joita ohut maakerros peitti. Mutta kevät tuli lämpymineen ja haudoista alkoi nousta niin sietämätön löyhkä, että Ranskan ja Belgian hallitusten täytyi asettaa erityinen tutkijakunta, etsimään jotakin keinoa löyhkän poistamiseksi. Päätettiin polttaa ruumiit ja eräs kemisti Ereteur sai asian toimekseen. Hän ei avannut hautoja vaan kokosi niitten päälle palavia aineita, jotka hän sytytti tuleen. Seuraus oli erittäin hyvä. Nyt ehdotetaan Ranskassa, että jokaisella sotaväen osastolla pitää olla mukanaan kuletettavia ruumiinpoltto-uuneja, joita voidaan käyttää heti tappelun päätyttyä. Tämmöisiä vaunuissa kuletettavia uuneja onkin jo rakennettu. Mutta arvellaan, että uuneja pitäisi olla niin paljon ja että niihin tarvitaan niin suuri joukko hoitoväkeä, että niitten kuljetus melkoisesti estäisi sotajoukkojen liikkeitä. Mutta mahdotonta ei liene ratkaista tämä kysymys käytännöllisellä tavalla.

[Lähde: Päivälehti 6.6.1890 sivu 4]