Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Rakennus Caari

Ruotzin Waldacunnan Laki 1734

Esipuhe, Wahwistus, privilegium Kirjoittanut Adolf Fredrik

I. Lucu. Cuinga kylän tontti laskettaman, ja tiluxet jaettaman pitä.

1.§. Jos talonpojat tahtowat kylän uudesta raketa; nijn pitä sijhen nijn suuri tontti laskettaman, cuin tapahtua taita ja tarpellisexi löytän, että jocainen talo, walkian waaran tähden, taita toisesta erinäns raketuxi tulla. Tontti pitä joca talolle kyläsä jaettaman, äyrin ja aurtoan, leiwiskä ja tynnyri-weron, eli manttalin jälken, nijncuin cungin maanpaican wanha tawallisus on mitata ja laskea, eli tästälähin taita säätyxi tulla. Se pitä myös laskettaman oikein ilmain jälken, cuin on itä ja länsi, pohja ja etelä, ja joca tontin ymbäri eri raja-merkit pandaman. Cuja pannan jacamattomasta maasta joca tontin wälille kyläsä, sen jälken, cuin tilaa on. Tie kylään ja kylästä, olcon nijn sillä kylällä, cuin wähembi on, cuin silläkin joca enämbi on.

2.§. Joca talolla pitä oleman hänen oikia ja yhtä-hywä osansa tontisa. Jos wuori eli oja on tontisa, joca jaettaman pitä, ja wuori taitan murretta eli poldettaa, ja oja maadutettaa, eli nijden päälle rakettaa, ja ne nautittaa; nijn käykön ne puolesta muun maan suhteen tontisa, ja nautitcon se, joca sencaldaisen esteen tontisa saa, caxi kynärätä wuorta ja ojaa yhtä wastan. Jos ei cumbacan taita kelwollisexi tehtää; olcon se caicki ulcona mittamisesta, ja andacon kylän-miehet kihlacunnan Oikeuden tuomio-kirjaan kirjoitettaa, cuinga heidän keskenäns jaettu on.

3.§. Nyt on cukin tontins kyläsä saanut; nijn jaetan cullengin hänen osans pellosa ja nijtusa, ja caikisa muisa tiluxisa, nijn paremmasa cuin huonommasa: ja olcon tontti caiken jaon ja osimisen perustus kyläsä, jonga jälken caicki muut tiluxet jaettaman pitä. Jocaitzen pitä osans saaman, toinentoisens jälken, nijncuin hänen tonttins macaa auringon ja ilmain jälken, ja olcon sillä eli nijllä walda, joilla suurin osa on kyläsä, cuinga moneen osaan peldo ja nijttu pandaa mahta; cuitengin että cukin saa yhtä hywän toisen suhteen.

4.§. Ei kenelläkän pidä oleman waldaa sitä kylää hajottaa, joca oikein ilmain jälken laskettu on, ellei caicki maan-isännät sijhen suostu. Jos jocu, olcon hänellä enämbi eli wähembi osa kyläsä, walitta, että hän on saanut wähemmän eli huonomman osan, cuin hänen saada tulis; etzikön laillista catzelmusta sen päälle, ja tasatcon Tuomari heidän wälilläns.

II. Lucu. Cuinga tontin päälle rakettaman pitä.

1.§. Tontti pitä rakettaman miespihaxi ja Carjapihaxi. Miespihasa pitä oleman tupa porstuan ja cammion canssa, nijn myös wierastupa, jos talo nijn suuri on, kellari, aitta, ja jywäpuodi, rosca huonet, ja yhteinen huone, portti ja waja. Jos talonpoica tarwitze usiambita huoneita; rakendacon tarpexens cuin hän parhain woi. Carjapiha raketan erinäns miespihasta, ja siellä pitä oleman hewoistalli, pihatto, lammashuone, ja sicaläätti, tarpellisten carjalatoin canssa, nijn myös lua ja ladot, sen jälken cuin talo suuri on. Sauna eli mallashuone pitä myös rakettaman, nijn myös rijhi, cusa metzää on, ja ne erinäns pandaman. Ei mahda cucan lähemmä naburins tonttia raketa, cuin että hän tuen eli tolpan siaxi puolen toista kyynärätä tontistans jättä.

2.§. Jos jocu rakenda toiselle esteexi; hajottacon sen, cosca hänelle sijtä tygösanotan. Jos ei hän sitä tee; wetäkön sackoa colme talaria, ja palkitcon wahingon, cosca sen ylitze käräjästä walitetan.

3.§. Nyt on talonpoica rakendanut huoneita, sen jälken, cuin sanottu on; nijn pitä hänen ne woimasa pitämän. Jos jotan puuttu ruocosa ja rakennuxesa; parandacon ja wetäkön sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan.

4.§. Jos jocu talo kyläsä hajotetan eli pala, cusa talonpojat aiwan liki toinen toistans rakendanet owat; nijn pitä kylämiesten sille talolle toisen tontin ulos catzoman, nijn hywän ja yhtä suuren jacamattomasta maasta, jos sijhen tilaa on, ja maatcon se endinen, kylän ketona jällens.

5.§. Jos jocu tahto sijrtä ja raketa kylän jacamattomalle maalle, eli sicalaitumelle, ja panna tonttins siaan jällens, seisocon se kylän-miesten suostumisesa. Jos he sen häneldä kieldäwät, nijn pyytäkön hän jacoa käräjäsä, ja raketcon sitte osans päälle: ja tulcon pellot, luhdat, ja muut tiluxet kyläsä sille uudelle tontille, nijncuin ne sen wanhan alla ennen macaisit.

III. Lucu. Autio-kylästä.

1.§. Jos kylä on autiona josa usiambi talo on, ja yxi tahto omans ylösottaa, ja ne muut ei tahdo hänen canssans raketa eli aidata; nijn nimittäkön kihlacunnan Tuomari muutamia lautacunnasta, jotca sinne menewät, ja määräwät hänelle nijn paljo tiluxista, cuin hänen talollens tule, ja parhain aidattaa ja ruocottaa taitan.

2.§. Cosca hän on osans ylösottanut ja perannut pellosa ja nijtusa, ja ne muut sitte tahtowat nautita jocainen osans tiluxisa; nijn ylössulattacon ja peratcon nijncuin hän tehnyt on. Ja cosca he caicki owat wiljellet ja parandanet osans, cuin hängin; nautitcon sitte jaon cautta cukin osans pellosa, luhdasa ja caikisa tiluxisa, cuin ennen sanottu on. Jos jocu muutoin otta osan kyläsä; wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa sanotan.

IV. Lucu. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä / ja mingä palckion sen tule nautita / joca peldons saa nijden siwuun.

1.§. Culcu-tie kylään ja kylästä ulos, nijn myös pellolle ja luhdalle, Kirckoon ja Myllyyn, pitä pandaman jacamattomasta, cuutta kyynärätä lewiä, ja paitzi sitä caxi kyynärätä cummallekin puolelle ojaxi, jos nijn tarwitan. Walda maantie pitä oleman kymmenen kyynärätä lewiä ojain wälillä; cusa maantie ja caxitoistakymmendä kyynärätä lewiä on, pidettäkön se nijn woimasa.

2.§. Walda-oja pitä tehtämän jacamattomasta maasta, puoli colmatta eli caxi kyynärätä lewiä, kyynärän sywä ja kyynärän awara pohjalda, sen jälken cuin tarpellinen on, ja tilaa sijhen löyty. Ja se joca peldons sen wieren saa, nautitcon kyynärän pyörtänöxi, päällen kylänmittaa. Sama Laki olcon cusa tie eli aita peldoa cohta. Jos tie eli oja käy luhdan siwua myöden; sijnä ei anneta palckiota. Jos ojaa tarwitan caiwattaa naburein peldoin wälille; nijn mengön puoli oja cummangin pellosta. Pellon pääsä, ojicon cukin omastans.

V. Lucu. Laillisesta suojelemisesta / sulkemisesta ja aitamisesta.

1.§. Weräjä, josta kylän tie käypi, pitä caikilda nabureilda rakettaman ja ylöspidettämän. Weräjän omalle pellolle ja nijtulle mahta jocainen itze raketa ja sijtä waarin otta.

2.§. Naburein, jotca yhdesä kyläcunnasa owat, tule sulkea ja aidata ne tiluxet, cuin heillä yhteiset owat, cungin tiluxens suuruden jälken. Jos jocu kylästä tahto aidata jotakin erinäns osastans, ja se ilman toisen estetä tapahtua taita, pitäkön sen aidan yxinäns. Jos kylä cohtaa toista kylää pelloisa ja luhdisa, ja yxi tahto omans toisen omasta eroittaa: jos se taita tapahtua ilman hänen wahingotans; nijn annetan sille walda, joca aidata tahto, ja aidatcon se kylä enämmän jolla enämbi, ja wähemmän jolla wähembi osa on. Jos metzä, syöttö-haca, eli tacamaa, cohtaa peldoa eli luhta; pitäkön se aidan yxinäns, jonga peldo eli luhta on.

3.§. Aita pitä pandaman taajaxi ja wahwaxi, caxi kyynärätä corkia, ja caxi kyynärätä joca seiwäs parin wälillä; ja pitäkön kylänmiehet waarin sijtä, että cukin nijn aitaa, cuin nyt sanottu on. Cusa aita kiwestä, eli muusta, maan paican tilan jälken, tehdän, pitä myös sen oleman nijn wahwan, ettei se kewiästi taida särjetyxi tulla ja caatua, ja nijn corkian ja taajan, että eläimet ja siat ulcona pysywät.

4.§. Cosca maa on sula, ja kirsi sijtä lähtenyt; nijn pitä kylwypeldo aidattu oleman, ja jokaitzen aita wirhetöin, cosca aica on kylwää, joco se on syys eli kewä. Jos jocu sen laiminlyö; wetäkön sackoa caxi äyriä joca seiwäs parilda. Jos sen cautta wahingo tapahtu; maxacon myös sen. Jos weräjä macaa <81> maasa; olcon yhden talarin sacon alainen. Luhdan pitä ensimmäisnä päiwänä Touco-cuusa suljetun oleman. Jos luhdan aita eli weräjä sitte maasa macaa; wetäkön puolda wähemmän sackoa. Jos ei hän sulje eli paranna, cosca naaburit händä sijtä waroittawat; maxacon cahdenkertaisen sacon. Jos kylän miesten täyty sulkia sen edestä, jolda puuttu; nautitcon sen edestä täyden maxon.

5.§. Luhdan ja pellon pitä suljettuna oleman, sixi cuin cumbikin corjatuxi tule. Ei mahda nijtä ennen carjan käytäwäxi annettaa, sen sacon haastolla cuin 9. Lugusa sanotan.

6.§. Jos jollakin on heiniä eli eloja ulcona, sitte cuin hänen naaburins omans corjannet owat; nijn pitä heidän sanoman hänelle, että hän myös corja omans. Jos hän taita osottaa estehen ja pacon; nijn ei he mahda eläimiäns sisälle laskea, waan taritcot itzens händä auttaman, cohtullisen palcan edestä, corjamas ja sisälle wiemäsä, eli heiniä suowaan ja eloja aumaan panemisesa, ja nijden ymbäri aitamisesa. Jos ei hän sitä tahdo, eli jos ei hätä-tilaa ja packoa ole; olcon hänen oma wahingons, cuin hänen heinäins eli elons päälle, toisen eläimildä tehdän, sitte cuin hän nijn waroitettu on. Jos ei he waroita, ja wahingo heidän eläimildäns tapahtu; palkitcon sen, ja wetäkön sackoa, cuin :9. Lugusa säätään.

7.§. Jos toisen miehen peldo seiso leickamata sen tiellä joca elons corjata tahto; sanocon hänelle, että hän leicka pois tieldä. Jos ei se tapahdu; nijn mahta se, joca corjata tahto, toisen elon tieldä pois leicata, cusa wahingo wähin on, lyhteisijn sitoa, ja tähkäpäitä pois-poimia, ja sitte syyttömästi sijtä läpitzen ajaa. Jos myös luhta on nijttämätä, nijn pitä sencaldaisesa tapauxesa sekä nijtettämän että tieldä pois harawoittaman. Jos jocu toisin culke pellon eli luhta saran ylitze, wetäkön sackoa yhden talarin joca saralda, ja palkitcon wahingon.

8.§. Joca kiucusta ja ilkiwallaisudesta hacka ricki, repi maahan, eli turmele weräjän eli aidan; palkitcon wahingon, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos hän muutoin murta eli ricko; olcon colmen talarin sacon alainen. Jos jocu heittä aidaxen maahan toisen aidasta; wetäkön joca aidaxen edestä sackoa yhden marcan. Joca hacka poicki seipäitä, nijn että aita sijtä wian saa; wetäkön sackoa joca parilda yhden talarin, ja palkitcon wahingon. Jos jocu aidan warasta; käykön sen canssa, cuin Pahategon Caaresa säätän. Olcon myös caiken päälle caxikertainen rangaistus, sillä ajalla cuin peldo ja luhta pitä suljettu oleman.

VI. Lucu. Cuinga peldo ja luhta pitä ruocottaman ja enättämän / aidat pandaman / ja ojat caiwettaman.

1.§. Talonpojan pitä peldons hywin ruocoman ja sonnittaman, luhdat percaman ja warjeleman. Olcon myös welcapää, cusa sijhen tila on, ja metzää eli carjan-laidunda ei wahingoiteta, wähittäin ylösottaman ja percaman pelloxi eli luhdaxi nijn paljon, cuin hywin ruocottaa ja wiljeldää taitan, eli wetäkön sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan.

2.§. Caickein pitä kyläsä pitämän walda-ojat ja tulwa-ojat, tilustens jälken. Uutta oja, pitä sen, joca tarwitze, pellollens joca wuosi caiwaman wähimmäxi neljäkymmendä syldää, eli percaman cahdexankymmendä syldää wanhaa ojaa; walda-ojan nijn sywän ja lewiän, cuin ennen on sanottu, ja puoli-ojat cuutta cortelia lewiät pääldä, colme cortelia pohjalda, ja yhtä kyynärätä sywät. Caiwacon myös weden-lascun pyörtänen läpitze alas ojaan, jocaitzen wäli waon päähän pellosa, cusa nijn tarwitan. Ellei hän sitä tee, maxacon sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan.

3.§. Cosca naburein pellot macawat toinentoisens wieres; olcon puoli oja cummangin. Jos kylän ojat cohtawat toisen kylän ojia; caiwacon cukin edestäns, omain tilustens läpitze, eli wetäkön sackoa caxi talaria, ja palkitcon wahingon. Jos jocu teke ojan wainions eli luhdans läpitze, ja toisen kylän luhta, carjan laidun, eli muu kylän keto cohtaa; sijnä ei mahda se kylä estää weden juoxua. Jos ei se taida ilman ojata poislangeta, ja ei he sowi cumbi ojan caiwaman pitä; säätäkön Tuomari heidän wälilläns, cuin hyödyllisexi ja tarpellisexi löytän.

4.§. Joca wuosi pitä myös, jos nijn tarwitan, wijsikymmendä syldää uutta aitaa ylöspandaman, ja ne wanhat caicki woimasa pidettämän, nijn warustettuna, cuin 5. Lugusa säätty on.

VII. Lucu. Cuinga humalisto pitä istutettaman ja woimasa pidettämän.

1.§. Joca talolla pitä humalisto oleman, ja istuttacon talonpoica hywiä juuria neljällekymmenelle salwolle joca wuosi, sijhen asti että nijtä tule caxi sataa coco talolle. Jos ei se tapahdu; wetäkön sackoa joca wuodelda yhden talarin, ja istuttacon cuitengin cuin sanottu on, ellei se löydy, ettei humalistoa sijnä taida istutettaa, eli ylöspidettää.

2.§. Nimitysmies candacon syys Käräjäsä sen päälle, joca humalistoa ei ole nijn istuttanut, ja ottacon sacon ulos ennen Tuoman päiwää. Jos Nimitysmies sen laiminlyö; andacon itze sen sacon ulos.

3.§. Jos talonpoica löytä edesäns humaliston cahten sataan salcoon asti; pitäkön sen woimasa, ja lisätkön, jos hän woi. Jos hän laske humaliston häwiämän, <84> wetäkön sackoa yhden talarin joca neljäldäkymmeneldä salwolda. Jos hän sen jättä peräti autioxi; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja tehkön humaliston uudesta.

VIII. Lucu. Luwattomasta pellon eli luhdan willjellyxestä.

1.§. Jos jocu leicka eli nijttä hänen naburins peldo eli luhta-sarasta; maxacon jällens elon eloa wastan ja heinät heiniä wastan; sacotettacon myös luwattoman wiljellyxen edestä joca saralda yhteen talarijn.

2.§. Jos jocu kylwä toisen peldo-saraalle; ottacon se laihon, jonga sarca on. Jos se corja joca kylwi; wetäkön sackoa yhden talarin, ja andacon ulos mitä hän sisälle-wienyt on.

3.§. Joca naaburins omaisuden ja saran aidalla sisälle otta; wetäkön sackoa colme talaria, ja purcacon itze aitans. Jos ei hän purca, cosca händä sijtä waroitetan; olcon sen päälle caxikertainen sacko. Jos hän aita sisälle toisen osan ynnä raja-merkin canssa; wetäkön sackoa cuusi talaria, ja purcacon itze samallamuoto, eli wetäkön caxikerraisen sacon. Jos hän on raja-merkin wäändänyt, muuttanut, poisottanut, eli peittänyt; wetäkön sackoa, cuin sanottu on Maan Caaren 13. Lugusa.

4.§. Jos jocu heittä toisen peldoon, hucka cauraa, kieruruoho, wirnaita, eli muuta mitä ikänäns se on, että sijtä pahaa ruohoa caswaa mahdais; olcon cunniatoin, paratcon caiken wahingon, ja wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria joca pellon edestä, cuin hän on tahtonut nijn turmella: Jos ei hän woi wahingota täyttää, palkitcon sen työlläns.

5.§. Lampuodin ei pidä andaman toisen nautita ja wiljellä mitän cartanon tiluxista, kymmenen talarin sacon haastolla; ellei maan-isändä sijhen lupaa anna.

IX. Lucu. Cuinga wahingo palkittaman pitä / jonga eläin teke toisen tiluxisa / nijn myös cuinga eläin sisälle-otettaa mahta.

1.§. Jos jocu löytä toisen miehen eläimen pellosans, luhdasans, haasans eli luodosans; nijn mahta hän sen sisälle otta. Jos hän tietä kenen se eläin oma on, andacon hänelle sijtä cohta tiedon, ja cutzucon caxi eli usiamba wierasta miestä naburistans, catzoman ja arwaman wahingota, ja lunastacon se, jonga eläin on, sen ulos, sitä jälken. Jos ei sijhen arwioon tydytä, cuin wahingon päälle pandu on; nijn cutzucon caxi Lautamiestä, jotca sen arwawat, ja tuomitcon sitte Oikeus käräjäsä sijtä, jos ei he sowi. Jos ei se cuin eläimen sisälle otti, tiedä kenen se on; cuuluttacon sen cohta ylös naabureillens, ja andacon catzoa wahingon, cuin sanottu on. Jos ei naaburit tiedä sen omistajata; nijn cuuluttacon pitäjän miehille ensimmäisnä kirckopäiwänä. Jos ei hän sitä tee; wetäkön sackoa yhden talarin joca wuorocaudella, cuin hän sitä eläindä sisällä pitä. Pitäkön myös se waarin eläimestä; joca sen sisälle ottanut on, sijhen asti että näin cuulutettu ja ilmoitettu on; sitte olcon hänellä walda sitä nautita ja työsä pitä, waan ei pahoin sen canssa menettä.

2.§. Nyt tulee se jonga eläin on, ja taritze oikeutta wahingon edestä, sen jälken cuin arwiomiehet määräwät: Jos se joca eläimen sisälle otti, ei tahdo sitä ulosandaa; nijn pangon se toinen todistajain canssa nijn paljo raha, cuin wahingon palckioxi arwattu on, eli täyden pantin, eli tacauxen sen edestä, jongun tygö hänen naburistans, Lautamiehen eli Neljännesmiehen, <86> ja waaticon eläindäns ulos samain todistajain canssa. Jos se häneldä wielä sitten kieltän; turwatcon Cruunun Woudijn eli Nimitysmieheen, ja wetäkön se, cuin pidättä, sackoa yhden talarin joca wuorocaudelda, ja palkitcon wahingon. Rijdelleisä sijtä, jos se eläin on laillisesti sisälle otettu, ja se joca sisälle ajoi, ei taida todistailla, muilla perustuxilla, eli walallans osotta, että hän sen eläimen sieldä löysi ja sisälle otti, cuin sanottu on; nijn sacotettacon samalla muoto, ja palkitcon wahingon.

3.§. Nyt löyty, että se eläin on sisälle mennyt toisen kelwottomasta aidasta, eli weräjästä, andacon se, eläimen wallallans, joca sisälle otti, ja se, jonga olis tullut aitaa eli weräjätä ylöspitää, maxacon cohta wahingon, ja wetäkön sackoa cuin 5. Lugusa sanottu on.

4.§. Joca salaisesti poisottaa eläimens, cuin toiselda on sisälle otettu, ehkä mikä eläin se olis, wetäkön sackoa colme talaria: Jos hän sen teke wäkiwallalla ja ryöwyllä; rangaistacon cuin Pahantegon Caaresa sanotan.

5.§. Jos jocu maahan murta aidan eli weräjän, ja sen cautta eläimildä wahingo tapahtu; wetäkön sackoa, cuin 5. Lugusa sanottu on, ja palkitcon wahingon. Joca culke weräjän läpitze, ja ei sitä sulje jälkens; wetäkön sackoa yhden talarin, ehkä wahingota ei tapahdu.

6.§. Joca ehdollans laske eläimens sisälle toisen peldoon, josa elo ei ole corjattu, taicka nijttämättömähän luhtaan; wetäkön sackoa hewoiselda ja wanhalda naudalda, eli sialda colme marckaa, hehwolda, wuohelda eli lambalda caxitoistakymmendä äyriä, wohlalda, wasicalda, eli caritzalda, neljä äyriä, ja palkitcon wahingon. Jos jocu pane sinne hewoisen eli muun eläimen liecaan; olcon sama Laki. Jos wuoden tulo on corjattu, eli jos tämä tapahtu syöttöhaasa; olcon sacko puolda wähembi. Jos jocu anda ajaa ja paimendaa <87> eläimiäns toisen erinäisesä metzäsä eli maasa; wetäkön neljännen osan sackoa. Jos paimen eläimiä sinne aja; wetäkön sackoa, cuin täsä sanottu on.

7.§. Jos jocu kyläcunnasa laske eläimiäns, yhden eli usiamman, wainiohon, luhtaan, hacoihin eli luotoihin, ennen oikiata aicaa, ja naaburin suostumata; wetäkön sackoa neljännen osan sitä wastan, cuin 6.§. sanottu on, ja olcon naabureilla walda aja sen ulos.

8.§. Jolla on pahanelkinen eli hillimätöin eläin, joca kelwos aidan ricko, eli ylitze kimmo, ja teke wahingon pellolle eli luhdalle; maxacon wahingon. Jos hän tiesi että sillä eläimellä sencaldainen paha tapa oli, eli jos se hänelle sanotan, ja hän ei cuitengan sijtä waaria pidä, eli pane sen päälle hillitys neuwoja; wetäkön sackoa yhden talarin: Jos se tapahtu toisen erän, eli usiammasti; sacotettacon caxikertaisesti, ja palkitcon joca erä wahingon.

X. Lucu. Cuinga kylän jacamattomat tiluxet metzäsä ja kedosa mahta nautittaa ja sisälle-otettaa; nijn myös jacamattoman eli toisen miehen metzän eli maan luwattomasta wiljellyxestä.

1.§. Jacamattomasta metzästä ja maasta mahtawat caicki maan isännät kyläsä ottaa turpeita, tuohia, puita, hirsiä, aidaxia, lehtiä ja muita, huonen ja talon tarpexi; waan ei wiedä sitä cotoa pois, eli muille myydä eli aldixi andaa. Joca tätä wastan teke; wetäkön sackoa hirren eli saha-tukin edestä cuusitoistakymmendä äyriä, joca cuormalda nijstä muista cuusitoistakymmendä äyriä, ja miehen tacalda neljä äyriä: maxacon myös paitzi sitä muille maan isännille, nijn paljo cuin heidän osaxens hinnasta juoxe. Jos jollakin on maata cahdesa kyläsä, älkön nautitco yhden kylän jacamatoinda metzää eli maata toiseen kylään, saman sacon haastolla. Joca myy kylän jacamattomista tiluxista ja maasta, sitte cuin jaco laillisesti anottu on; wetäkön sackoa cuin 5.§. sanotan.

2.§. Turpeita ei pidä leicattaman jacamattomalda maalda, joca luhdaxi kelpaa; sen sacon haastolla, cuin 1.§. sanottu on. Ei pidä myös puuta caattaman, eli ladwa hacattaman, lehtein ja tuohein tähden, waan kiscottaman ja carsittaman.

3.§. Masto puuta ei mahda cucan hacata Cruunun maalla, ilman Cuningan Käskynhaldian luwata: joca sen teke; maxacon sen hinnan, ja wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos masto puu löyty perindö-maalla; nijn ei pidä sitä hacattaman eli myytämän, ennen cuin se Cruunulle tarittu on, saman sacon haastolla.

4.§. Jos maan isändä kyläsä tahto sisälle otta jotakin, cuin jacamatoin on; nijn sanocon sen caikille kylän miehille. Jos ei he tahdo hänen canssans aidata ja ruocota, nijn etzikön Oikeudella laillista jacoa, ja nautitcon cukin osans caikesa cuin jaettaa taita. Joca toisin sisälle otta ja nautitze; olcon rickonut työns ja sen wuoden caswon muille maan isännille, ja wetäkön sackoa wijsi talaria sen tähden, että hän nijn sisälle ottanut ja wiljellyt on. Sama Laki olcon, cusa metzä ja maa jacamatoinna maca usiamman kylän wälillä.

5.§. Joca otta turpeita, tuohia, lehtiä, nijniä, eli hacka puita, aidaxia, seipäitä, hirsiä, eli mitä hywäns se on, sen kylän tiluxilda, josa ei hänellä itzellä yhtän osa ole, eli toisen eroitetusta ja yxin omasta metzästä, sijnä kyläsä josa hänellä osaa on, maxacon hinnan sen edestä cuin hän ottanut on, ja wetäkön caxikertaisen sacon sitä suhteen, cuin 1.§. sanottu on. Olcon myös Tuomarilla walda, cusa sencaldainen luwatoin wiljellys usiammasti tapahtu, näiden sackoin siwusa, uhca sacon eteen-panna. Se cuin nijn muodon luwattomasti wiljele Cuningan jahti-paicoisa ja elickö-tarhoisa; wetäkön sackoa joca masto-puulda sata talaria, muun hirren edestä kymmenen talaria, ja maxacon ilman sitä hinnan; ja olcon sacko nijstä muista, cuin edellä mainittu on, neljänkertainen, Cuningalle yxinäns.

6.§. Jos jocu canda toisen päälle sisälle-ottoin eli muun luwattoman wiljellyxen tähden, ja se, jonga päälle cannetan, sano että ne tiluxet owat hänen omans; coetelcon Oikeus ensin jos päällecandaja sitä metzää ja maata silloin on nautinnut ja hallinnut, ja jos se selkiästi löyty, nijn laskecon se, cuin luwattoman wiljellyxen teki, sen ulos cuin hän aidannut on, ja andacon tacaisin mitä hän ottanut on: wetäkön myös sackoa cuin ennen on sanottu. Waan jos ei se löydy; nijn pitä se, josta rijdellän, tacawaarickoon pandaman, ja uhca sacon haastolla kielttämän. Sitte eroittacon Tuomari heidän wälilläns omaisuden oikeudesta. Jos se asian cadotta, joca luwattomasti wiljeli; wetäkön sacon wäkiwallasta, eli luwattomasta wiljellyxestä, nijncuin asia waati.

7.§. Lampuodilla, eli sillä joca toisen maata wiljele, ei pidä oleman waldaa myydä hirsiä, puita, aidaxia, eli muuta sencaldaista talon tiluxista, ellei hänellä sijhen ole maan-isännän lupaa. Jos hän sen teke, eli myöden anda toisen sitä tehdä; wetäkön molemmat sackoa, cuin 5.§. sanottu on.

8.§. Perindö talonpoica mahta nautita yxinoman metzäns huonen tarpexi ja myydäxens; cuitengin sillä säästöllä, ettei metzää häwitetä, ja taloa turmella. Olcon myös welcapää, ensist ottaman tuulencaatamia, cuiwia puita, oxia ja candoja polto-puuxi, ennen cuin tuoreita puita sijhen hacatan. Jos perindö talonpoica löytän wäärin käyttäwän wapauttans; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jolle wero talosta lange, catzocon sen perän.

9.§. Niisä metzisä, jotca wuorten-töiden alla tulewat, ei mahda cucan sysixi, eli muihin aineihijn, caata mitän puuta, cuin suurijn rakennuxijn wuortentöisä kelpa, wijdenkymmenen talarin sacon haastolla joca puulda.

10.§. Ei mahda myös caupungin asuwaiset, ilman luwata ja tiedota, hacata toisten metzistä, jotca sijnä ymbärille owat puolen toista peniculman sisälle, kymmenen talarin sacon haastolla joca cuormalda, ja hinnan tacaisin.

XI. Lucu. Carjanlaitumesta / caitzemisesta / ja paimendamisesta.

1.§. Aitamatoinda maata ja carjan laidunda mahtawat caicki, joilla sijnä osa on, eläimen ruaxi nautita, ja anda carjan siellä secaisin käydä. Mutta ei pidä kenengän ajaman eli paimendaman carjans toisen yxinomasa metzäsä eli laitumesa; sen sacon haastolla, cuin 9. Lugusa ja 7.§. sanotan.

2.§. Jos ne, jotca yhdesä asuwat, yhdesä eli usiammasa kyläcunnasa, owat itzens yhdistänet carjancaitzemisesta ja paimenen pitämisestä, ja jocu laiminlyö sen ylöspitää; maxacon sen wahingon, cuin eläin hänen syyns eli laiminlyömisens cautta teke, eli saa. Paimendamiseen pitä waimo wäke pidettämän, cusa se tapahtua taita, waan ei poikia; kymmenen talarin sacon haastolla.

3.§. Jos paimen cadotta eläimen, eli metzänpeto teke wahingon, ja se löytän, että paimen olis tainut sen estä; nijn maxacon sen palcallans, eli työlläns.

4.§. Cosca kirsi on maasta lähtenyt, pitä siat oleman rengaistetut, ettei he nurmia ylöscaiwais, ja olcon Silda-woudi welcapää, sijtä tarcan waarin pitämän. Ottacon myös kijnni, eli merkitkön caicki ne siat, jotca hän rengastamatoinna löytä; ja lunastacon se, jonga siat omat owat, ne häneldä, cahdella marcalla jocaitzen edestä. Jos ei omistaja tahdo nijtä lunasta; haastacon Silda-woudi hänen Oikeuden eteen, ja maxacon hän sitte, Silda-woudille caxikertaisesti joca sian edestä. Jos Silda-woudi tämän laiminlyö; wetäkön sackoa yhden talarin, ja ottacon se cuin tahto ja taita, ne rengastamattomat siat, laitengin se joca ne tiluxildans löytä, ja wahingota kärsi, ja nautitcon saman oikeuden, cuin Silda-woudi.

XII. Lucu. Cuinga siat mahta päästettää terhometzään.

1.§. Jos usiammalla on yhteinen terho-metzä; nijn pitä heidän oikialla ajalla sopiman käskenäns, cuinga monda sicaa sijnä taitan elättä, ja laskecon sitte jocainen sisälle, sen jälken, cuin hänellä metzä-osa on. Jos jocu päästä usiamman sisälle; olcon muilla walda ottaa ne kijnni, ja hän wetäkön sackoa marcan joca sialda, ja palkitcon wahingon. Jos ei hänellä itzellä ole nijn monda sicaa, cuin hän osallans elättä taita; olcon hänelle wapaus muiden sicoja wuoron edestä sisälle-ottaa. Jos ei hän sitä tee; nijn mahtawat ne toiset hänen osans syyttömästi nautita.

2.§. Joca otta toisen siat wuoron edestä; laittacon ne tacaisin, eli maxacon sen werran, cuin ne maxoit, cosca ne wastan otettin. Jos hän taita osottaa, että ne tautijn owat cuollet, eli muusta tapauxesta huckan tullet, ja hän löytyy ei ollen sijhen syypää; olcon syytöin. Sama laki olcon, cosca eläimiä wuoron edestä kesä laitumelle eli ruocolle otetan.

3.§. Jos siat juoxewat yhdestä metzästä toiseen, jotca ei yhdesä ole; nijn tygö sanocon metzän isändä händä, jonga siat owat, ensimmäisen ja toisen kerran, että hän ne poisotta, ja sieldä pois pitä. Jos ne siellä sitte löytän; nijn mahta metzän-isändä ne kijnniottaa, ja andacon wierasten miesten arwata, mitä nijden edestä maxettaman pitä, jos ei he molemmin sijtä muutoin sowi.

4.§. Jos jocu ehdollans päästä sicoja toisen terho-metzään, joca aidattu on; olcon ne metzän-isännälle rickonut. Jos siat eli muut eläimet, jotca terhoja syöwät, pääsewät muutoin sinne sisälle; käykön sen canssa, cuin 9. Lugusa eroitettu on. Jos siat cuoletetan eli lyödän; nijn sacotetan nijstä ja maxetan, cuin muista eläimistä 22. Lugusa säätän.

XIII. Lucu. Cuinga sackoa wedetän / cosca hedelmäncandawaiset puut luwattomasti hacatan / ja cuinga toiset siaan istutettaman pitä.

1.§. Ei pidä kenelläkän oleman walda Cruunun tiluxilla ja yhteisyxillä eli perindö-mailla, hacata ja caata hedelmän candawita puita, cuin owat tammi, pöki, omenapuu ja saxanpihlawa, eli jollaculla muulla tawalla nijtä turmella: Joca sen tekee; wetäkön sackoa tammelda ja pökildä yhdexän talaria, ja omenapuulda ja saxanpihlawalda colme talaria, caicki colmijacoon, ja maxacon puun hinnan Cuningalle. Jos se tapahtu wapaalla eli perindö wapaalla maalla; nautitcon wapa mies saman oikeuden cuin Cuningas. Jos wapa mies hacka eli turmele hedelmän candawaisen puun kylän jacamattomilla tiluxilla, eli yhteisyxillä, olcon sama Laki, ja olcon puu Cruunulle ricottu, eli wapamiehelle, jos jollaculla hänen canssans samasa kyläsä osa on, cullengin osans jälken.

2.§. Jos se tapahtu Cuningan jahti maasa, taicka elickö tarhasa; olcon sen päälle caxikertainen sacko, Cuningalle yxinäns.

3.§. Jos jocu hacka maahan eli turmele ehdollans toisen puun, joca caunistuxexi huonen eli tien wieren, taicka mualle on istutettu; wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa sanotan.

4.§. Jos yhteisyxisä, taicka perindö eli Cruunun maalla löyty wanha ja cuiwanut tammi eli pöki, eli jos ne seisowat pellon eli luhdan estenä ja wahingona; etzikön se, joca sen puun caata tahto, eli wahingon sijtä kärsi, Cuningan Käskynhaldian lupaa, ja hän andacon jahti palweljain ja cahden Lautamiesten, catzella sen puun, ja säätäköt sitte cuin cohtullisexi ja hyödyllisexi löytän: Ei mahdeta cuitengan sencaldaista puuta caattaa, ennen cuin se Cruunun wasaralla on ulosmerkitty. Jos catzelmus miehet todistawat tästä toisin cuin tosi on; wetäkön cukin sackoa kymmenen talaria. Omenapuu ja saxanpihlawa mahta sencaldaisesa tilasa syyttömästi caattaa.

5.§. Caickein, jotca hedelmän candawaisia puita perindö eli Cruunun maalla hackawat, pitä istuttaman joca puun siaan caxi samasta laista, mutta neljä jos hackaus Cuningan jahti-maasa tapahtunut on: pitäkön myös sitte nijstä sijhen asti waarin, että ne eläinden syömisen alda owat ylöscaswanet, taicka wetäkön sackoa joca puulda cuin ei istuteta ja warjella, neljännen osan luwattoman hackauxen sacosta. Jos jocu caata eli ylösotta wahteran, lehmuxen, jalawan, saarnin, eli jongun muun sencaldaisen puun, josta suurembi hyödytys on, cuin muista hedelmättömistä puista; istuttacon toiset siaan, ja pitäkön waarin cuin sanottu on. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa yhden talarin culdakin puulda.

6.§. Cosca puu caatan, taicka hirsixi, poltopuixi, aidaxixi, eli mixi hywäns; pitä ladwa ja oxat pois otettaman, ettei carjan-laidun sijtä tulis wahingoitetuxi, cuuden marcan sacon haastolla, ja pitä saman <94> sacon waihella cuiwat puut, tuulen caatamat, risut ja cannot, wähittäin pois perattaman.

XIV. Lucu. Huhdan-poltamisesta.

1.§. Peldoaidan sisällä, luhdasa ja syöttöhaasa, mahta jocainen caskexi hacata ja poltta piendä kelwotoinda metzää; cuitengin nijn ettei hedelmän candawata puuta, masto puuta, laiwan työhön eli hirrexi kelpawata puuta, sillä wahingoiteta, eli se wäärin käyttämys tapahtu, että metzä ja keto luhdan ja peldo aidan sisälle otetan, ja metzä, percamisen warjon alla, poispoldetan. Se cuin ricko tätä wastan; wetäkön sackoa hedelmän candawalda puulda, mastopuulda ja hirreldä, cuin 10. ja 13. Lugusa sanottu on.

2.§. Ulcona aidoista ei mahda cucan huhtaa polttaa, ellei hän tahdo peldoa ja luhtaa perata, ja sijhen ei tila ole suojeluxen ja aidan sisällä, eli se carjan laitumen tähden tarpellinen ole. Joca tahto perindö eli Cruunun maalla sen syyn tähden huhtaa polttaa; andacon sen Kihlacunnan Tuomarin tietä, ja säätäkön hän caxi Lautamiestä, jotca jongun jahti eli Cruunun-palweljan canssa, sen tilan catzowat; sitte cuin ne owat cuulduxi tullet, coetelcon käräjän Oikeus, jos se taitan myödytettä eli ei; andacon myös Cuningan Käskynhaldian sen tietä, joca sijhen luwan anda, jos hän sen hyödyllisexi löytä. Jos jocu polttaa huhtaa ilman luwata, eli enämmän, cuin hänellä lupa on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja olcon rickonut työns ja laihon. Jos hän on asujana ja ei itze maan isändä; palkitcon myös caiken wahingon. Jacamattomasa metzäsä ei mahda kengän, saman sacon haastolla, huhtaa polttaa, ellei caicki metzän isännät sijtä yhtehen sowi, ja sijhen lupaa annetan, cuin täsä säätty on. Pangon myös ulos carjan laitumexi, sen cuin hän sitä warten on polttanut, sitten cuin hän sitä colme wuotta on nautinnut, eli wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa sanottu on.

3.§. Ei mahda catzelmus miehet muuta maata huhtamaaxi uloscatzoa, kymmenen talarin sacon waihella, eikä Oikeus sitä myöden andaa, cuin nyt sanottu on. Ei mahda he myös waiwastans, eli lupa-sedelistä maxoa ottaa, joca sen teke, olcon rickonut yhden wuoden palcan.

4.§. Wapaalla maalla mahta isändä itze huhtaa polttaa, eli sen toiselle myöden andaa, hänen yxin omasa metzäsäns, aitain sisällä eli ulcona nijstä. Jos Lampuodi huhtaa polttaa wapaalla maalla, ilman isännän luwata ja tiedota; wetäkön sackoa, cuin 2.§. sanottu on.

5.§. Cusa Pruukit ja wuortentyöt nyt owat, eli ylös otetuxi tulewat, ei mahda cucan huhtaa polttaa sen paickacunnan sisällä cuin Cuningas kieldä, ei myös yhteisyxisä, sadan talarin sacon haastolla. Jos se tapahtu Cuningan yxin omaisisa jahti paicoisa; olcon cahden kertaisen sacon alla, Cuningalle yxinäns, ja maxettacon wahingo.

XV. Lucu. Metzän-culosta.

1.§. Joca tahto huhtaa polttaa, peratcon metzän ymbärildä pois, caiwacon ylös maan, ja pitäkön wettä likeellä, ja muita tarpellisia aseita, walkian sammuttamiseen. Tygösanocon myös lähimmäisiä naabureita, että he saapuilla owat, ja tulewat awuxi, jos tarwitan. Joca ennen, cuin hän tämän caiken tehnyt on, eli wäkewällä tuulella, suurella cuiwalla ja palawalla, sytyttä walkian huhtaan, eli mene sieldä pois, ennen cuin walkia peräti sammunut on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ehkä ei wahingota tapahdu. Jos wahingo tapahtu; maxacon omaisudestans, ja wetäkön sackoa sata talaria.

2.§. Nyt on hän ne waarin ottanut, cuin täsä sanottu on, ja tapahtu että walkia cuitengin lewiä, eli jos walkia on nijn peitosa ollut, ettei sitä taittu hawata, ja teke sitte wahingon; nijn tygösanocon silloin, kymmenen talarin sacon waihella, usiambita naaburita, ja andacon kläpätä lähimmäisen kircon tykönä, että sillä wäke awuxi cutzua. Jos kylän-metzä silloin pala, wetäkön wijsi talaria tapaturman sackoa jocaitzen edestä, metzän-isännälle yxinäns, ja sijhen siwuhun, joca tammelda ja pökildä cuusitoistakymmendä äyriä; istuttacon myös sencaldaiset puut siaan, cuin ennen sanottu on. Kylän ja Kirkon edestä sacotetan, cuin 24. Lugusa eroitetan.

3.§. Jos jocu sytyttä walkian ulcona kedolla, muusta syystä eli tapauxesta, eli jos matcamies sen teke, ja ei sitte tyynni sammuta; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos jocu sytyttä wäkewällä tuulella, eli pitkäisellä cuiwalla, taicka cusa metzä ja muuta taita syttyä, ja ei sammuta walkiata; olcon caxikertainen sacko, ehkä ei wahingota tapahdu. Jos sijtä wahingo tule, maxacon sen, ja wetäkön sackoa sata talaria, ja se jonga maa on, eli joca päälle canda, nautitcon asian-omaisen oikeuden, ja olcon hänellä walda otta tundematoinda ja irtainda wäke kijnni, cuin 5.§. sanotan. Jos walkia pääse palcolliselda eli paimenelda; sacotettacon ja maxacon wahingon, cuin sanottu on. Jos ei he sitä woi; tehkön työtä wahingon edestä ja kärsikön ruumin rangaistuxen sacoista. Jos wahingo on nijn suuri, ettei sitä taita työllä palkita, kärsikön ruumilla sekä sacon että wahingon edestä.

4.§. Cosca metzän culo pääse wallallens; pitä naaburein ja pitäjän miesten riendämän sammuttaman, eli maxacon sackoa caxi talaria. Jos waara enäne, andacon sen lähimmäiselle Cruunun palweljalle tietä, ja andacon cohta arpa-capulan juosta kylästä kylään. Joca sen seisahta; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Joca ruoca-cunnasta pitä yxi mies walkian tygö tuleman, nijn myös joca Ryyttäri, Soltati ja Puosmanni, kirwen eli pijlikirwen, lapion ja wesiastian canssa. Jos jocu jää peräti pois, ilman laillista estettä; wetäkön sackoa wijsi talaria. Joca tule myöhän, eli mene työstäns ja siastans pois, ennen cuin coto-lupa annetan; maxacon sackoa colme talaria. Nyt on walkia nijn tucahutettu, ettei caickia siellä tarwita; määrätkön Cruunun palwelja wissit miehet, jotca siellä wartioitzewat, toinentoisens jälken, sijhen asti ettei yhtän waara ole.

5.§. Ennen cuin miehet ercanewat, pitä wisusti erinomattain Cruunun palweljoilda keskusteldaman, cuinga walkia on wallallens päsnyt. Jos matcamies löytän sijhen syypäxi, eli irtain mies, eli se, jota ei tuta woimallisexi wahingota maxaman, ja hän ei saa edestäns tacausta; nijn pitä hän kijnni otettaman, ja Kihlacunnan Oikeuden cohta sitä tutkiman ja tuomitzeman. Jos se on talollinen mies; haastettacon ensimmäiseen käräjään.

6.§. Jos ei Kihlacunnan ja Wuori Woudit, Jahtimestarit, ja maan jahtimiehet tule metzän culoon, cosca he sen hawaitzewat, eli sanan sijtä saawat, ja ellei he wircaans tee; wetäkön sackoa cukin colmekymmendä talaria, mutta Nimitysmies ja halwemmat palweljat kymmenen talaria.

XVI. Lucu. Cuinga yhteisydet mahta nautittaa.

1.§. Maan yhteisyttä mahtawat ne nautita, jotca Läänin sisällä rakendawat ja asuwat, ja Kihlacunnan eli pitäjän yhteisyttä ne jotca Kihlacunnasa eli pitäjäsä owat. Nijsä mahtawat ne, joilla sencaldaista ei ole omisa tiluxisa, nautita carjan laidunda, hirsiä, polttopuita, aidaxia, lehtiä, tuohia, turpeita, nijniä ja muuta, cuin sielä löyty, omaxi tarpexi, waan ei mitän sijtä toiselle andaa eli myydä. Joca tahto siellä hacata hirsiä, polttopuita, aidaxia ja seipäitä; andacon sen ensin käräjäsä tietä, ja coetelcon Oikeus cuinga paljon hän tarwitze, sitte etzikön hän sijhen lupaa Cuningan Käskynhaldialda, cuin 14. Lugusa sanottu on. Jos jocu nautitze yhteisyttä toisin; wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa 1.§. säätty on.

2.§. Jos jollakin on talo toisesa Läänisä, Kihlacunnasa, eli pitäjäsä; älkön culjettaco mitän yhteisydestä sijhen taloon, joca sijtä ulcona macaa, eli wetäkön luwattomasta wiljellyxestä sacon cuin sanottu on.

3.§. Jos jocu osa yhteisydestä rauhaan cuulutetan, että metzä hyötyä mahdais, eli muun syyn tähden; wetäkön se sackoa, joca siellä hacka, luwattomasta wiljellyxestä, ja maxacon sijhen siwuun sen eteenpannun uhcasacon, ja palkitcon wahingon.

4.§. Ei mahda kellengän sallittaa sisälle aidata mitän yhteisydestä. Jos jocu sijtä sisälle otta; purcacon sen cohta, ja wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa ja 4.§. sanottu on.

XVII. Lucu. Cuinga kylän cala-wesi mahta nautittaa.

1.§. Jacamatoinda cala-wettä mahtawat ne, joilla sijnä osa on, wiljellä nuotalla ja wercoilla, cukin tarpexens. Jos jocu tahto calan-pyydystä raketa; tehkön sen oman osans jälken kyläsä, sitä myöden cuin sijhen tila on. Jos yxi tahto jacaa, ja ei toinen; olcon sillä walda, joca jacaa tahto, jos Tuomari coettele, että se muiden wahingoittamata tapahtua taita.

2.§. Jos jocu tahto raketa calan-pyydystä coskijn, <99> wirtoihin eli salmihin, joita ei taita jaettaa; nijn cutzucon naburins canssans rakendaman. Jos ei he tahdo, ja Oikeus coettele sen taitawan tapahtua, ilman heidän wahingotans; nijn määrätkön hänen eteens, millä tawalla, ehdolla ja ajalla, hän sitä pyydystä raketa ja nautita mahta.

3.§. Se cuin laske merran eli wercon toisen cala-weteen, eli käy ahraimella, eli muulla calan-pyydyxellä; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se tapahtu calan-cudusa; wetäkön caxikertaisen sacon, olcon myös rickonut saalins. Joca wetä nuottaa toisen cala-wedesä; maxacon sackoa wijsi talaria. Jos se tapahtu calan-cudusa; olcon kymmenen talarin sacon alainen: Ja mahta se, jonga cala-wesi on, ottaa häneldä wenhen, nuotan ja wercot, eli muuta merkixi ja pantixi, ja pitä sen rickomata, sijhen asti cuin hän oikeuden edestäns taritze.

4.§. Ei mahda cucan nijn raketa calan-pyydystä, että hän sillä Cruunun-wäylän, eli culcu-laidan tucki, ja toisen cala-pyydyxen ylembänä eli alembana kelwottomaxi teke. Jos se tapahtu; ottacon ylös, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria, palkitcon myös caiken wahingon.

XVIII. Lucu. Cuningan yxinomista ja rauhaan cuulutetuista / nijn myös muista yhteisistä cala-wesistä.

1.§. Cuningan yxinomisa cala-wesisä suolaisesa meresä, suurisa wirroisa, joisa, coskisa ja järwisä, ei mahda cucan calasta, ilman Cuningan Käskynhaldian luwata ja tiedota. Joca tätä wastan ricko; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria Cuningalle yxinäns, ja olcon rickonut saalins.

2.§. Cuningan yhteisisä calanpyyntö sioisa ja carein tykönä meri-maan paicoila, mahtawat ne, jotca Kihlacunnan eli Pitäjän sisälle rakendawat ja asuwat, caloja pyytää oikialla ajalla, ja aittoja ylöspanna määrätyn ulostegon edestä, caicki sen jälken, cuin lupa sijhen annetan. Jos jocu siellä calaa pyytä ilman luwata; olcon calan-pyydyxiäns paitzi, ja wetäkön sackoa, joca eräldä, colme talaria.

3.§. Jos yhteisydesä löyty cala-wettä; olcon caikilla, joilla yhteisydesä oikeus on, walda sitä nautita. Jos yhteisys ulottu mereen; nijn ei mahda ne, jotca likinnä merta asuwat, ulossulkea nijtä calan-pyydöstä, jotca edembänä owat.

4.§. Jos jocu, cuin ulcona Kihlacunnasta eli Pitäjästä asuu, tahto calasta näisä nimitetyisä wesisä; hakecon Cuningan Käskynhaldiata. Jos se taita tapahtua ilman nijden wahingota ja estetä, jotca Kihlacunnasa eli Pitäjäsä asuwat; andacon hän sijhen luwan. Se cuin calasta ilman luwata; wetäkön sackoa wijsi talaria, ja otettacon hänen pyydyxens pois, nijn myös calat cuin hän siellä saanut on.

XIX. Lucu. Uuden kylän oikeudesta.

1.§. Pää-kylä on wanha kylä, ja uusi kylä se, joca pää-kylän maalla rakettu on, ja jonga tiluxet owat Pää-kylän witzasten ja seiwästen sisällä.

2.§. Uusi kylä nautitze pääkylän canssa tarpexens, sen tacamaasta, hirsiä, aidaxia ja polttopuita, tuohia, turpeita, sandaa ja sawea, carjan laidunda ja syöttömaata eläimillens, nijn monelle, cuin hänen luastans ja ladostans elätetän, nijn myös newa nijtoxia, jotca ei aidatut ole, nijn cauwan cuin pääkylä itze ei tahdo eli taida nijtä wiljellä, hänen on myös <101> cala-wesi ja nuotta-apaja sijnä rannasa, joca hänen oikiain sisälle ottoins ja aitains sisällä on: Ei mahda cuitengan pääkylä estettää calastamasta sen ulcopuolella wedesä. Ei mahda uusi kylä näistä oikeuxista mitän toiselle aldixi andaa, eli pääkylän metzästä ja maasta enämbätä sisällen ottaa, cuin sen mitä hänelle aidan ja warjelluxen, eli wissein raja merckein sisällä, wanhudesta ollut on: ei myös pääkylän metzästä eli maasta, eli omain aitain sisäldä mitään myydä. Jos toisin tapahtu, wetäkön sacon luwattomasta wiljellyxestä, cuin 10. Lugusa sanottu on.

3.§. Jos pääkylä tahto sisälle ottaa jotakin metzästäns ja maastans; nijn ei hänen pidä uutta kylä sulkeman ulos tacamaasta, carjan laitumesta ja wedestä, sen sacon haastolla, cuin 25. Lugusa 9.§. sanotan: ja älkön ottaco enämbätä aitans sisälle, cuin että uudella kylällä on hänen tarpens, cuin ennen on sanottu.

4.§. Jos pääkylän miehet tahtowat metzäsä ja tacamaasa jacoa tehdä; nijn nautitcon uusi kylä äyrilucuns eli mantalins jälken, puolda wähemmän cuin pääkylä, ja olcon sille sitte pääkylän oikeus sen ylitze: mutta ei mahda uusi kylä sencaldaista jacoa etziä.

XX. Lucu. Myllyistä.

1.§. Jos wirta eli oja juoxe kylän tilusten läpitze, ja sijhen taitan mylly eli muu wesirakennus rakettaa; nautitcon kylän miehet osan sijnä, jocainen sen jälken, cuin hänellä kyläsä osa on. Jos wirta eli oja juoxe cahden kylän keskitze, ja molemmilla on osa myllyn siasa; nautitcon puolen cumbikin. Jos yxi tahto raketa, ja ei toinen; käykön sen canssa, nijncuin calan pyydösten rakennuxesta sanottu on.

2.§. Ei mahda cucan nijn raketa, että toiselle sijtä ylembänä eli alembana estettä on. Jos jocu sen teke; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja purcacon sen cuin nijn rakettu on. Sama Laki olcon jos Cuningan wäylä eli culcu-laita tukitan.

3.§. Cusa Cuningan wäylä wanhudesta ollut on, pitä colmas osa wedestä auki jätettämän, ja cusa purje-laita on, caxitoistakymmendä kyynärätä: paattilaidaxi cahdexan kyynärätä, caicki sywimmäsä wedesä, ja pitäkön Cuningan Käskynhaldia sijtä waarin, ettei sitä tukita. Wuorten työt, nijn myös weron alaiset myllyt, ja cala-rakennuxet, nautitcon sen oikeuden ja wapauden, cuin heille suotu on.

4.§. Joca uutta wesi eli tuuli myllyä raketa tahto, tehkön sen käräjäsä tiettäwäxi, ja Tuomari catzelcon Lautamiesten canssa sen tilan, cuulcon myös naabureita sen ymbäristöllä, ja nijtä joilla wanhat myllyt sijnä lähinnä owat, ja coetelcon sen jälken, jos uusi mylly, ilman heidän, eli muiden wahingota, sijnä mahta rakettaa: andacon myös sen sitte Cuningan Käskynhaldialle tietä, jolla on walda sijtä säätä. Saha myllyistä olcon sama Laki.

5.§. Jos jocu ottaa toiselda käytteitä werottomaan myllyyn; wetäkön sackoa ensimmäisen kerran colme talaria, toisen kerran, ja sitte joca erä cuusi talaria, ja olcon rickonut mylly tullin.

6.§. Cosca myllyt owat laillisesti raketut ylembänä ja alembana wirrasa; älkön ylemmäisembi pidettäkö wettä alemmaiselda, ja alemmainen älkön sulkeco ylemmäisen päälle, waan nostacon itze ylös sulcuns, eli wetäkön sackoa ensimmäisen kerran colme talaria, ja sitte joca erä cuusi talaria: maxacon myös wahingon. Ensimmäisnä päiwänä Touco cuusa pitä sulculauta awattaman, cusa wesi taita peldoa eli luhtaa wahingoita. Jos se laimin lyödän; sacotettacon cuin sanottu on. Cusa saha mylly on, pitäkön isändä waarin, ettei lastut täytä wirtaa, eli olkene pellon eli luhdan <103> päälle. Joca tätä wastan ricko, wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon.

7.§. Ei mahda cucan caiwaa uusia caiwannoita ja ojia järwistä, joista, eli oista, eli wetä muulla tawalla puolehens wettä ja calastoa endisestä sywydestäns ja paicastans, toiselle wahingoxi ja haitaxi. Jos se tapahtu; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja täyttäkön wahingon: pangon myös caicki siallens, cuin se ennen ollut on.

XXI. Lucu. Kimalaisista.

1.§. Jos Kimalaiset lendäwät pois toiseen metzään, ja isändä noudattaa heitä hamaan heidän patzaseens ja reikääns, merkitze saman puun, ja anda sen kylänmiesten tietä; ei pidä kenellen oleman waldaa nijtä häneldä pois-ottaa. Jos Kimalais parwi on istunut hedelmälliseen ja rauhaan cuulutettuun puuhun, nijn pitä se patzaseen päästettämän, ja ei puuta hacattaman eli hucattaman, sen sacon waihella cuin 13. Lugusa sanottu on. Jos se on muusa puusa; hacattacon maahan, ja ottacon kimalaisens syyttömästi.

2.§. Jos jocu löytä kimalaisia omalda maaldans, eli sijtä josa hänelle osaa on; olcon hänen joca löysi. Jos se on lampuodi; nautitcon hän colmannen osan, ja maan isändä caxi osa. Jos jocu löytä ne toisen aidan sisäldä; älkön nautitco sijtä osa. Löytä jocu ne aidan tacaa toisen metzällä ja maalla; pitäkön colmannexen, ja maan isändä caxi osa. Jos caxi sanowat samat kimalaiset löytänens; nautitcon se tämän löytö-palcan, joca ensin cuulutti. Sijtä, joca toisen tiluxilda löytä, ja ei cuuluta, waan pois ottaa, ja myös sijtä joca rualla ja syötöllä tygöns hucuttele toisen kimalaisia, eroitetan Pahantegon Caaresa.

XXII. Lucu. Sijtä / joca haawoitta / eli tappa toisen eläimen / eli coiran / ja jos jocu osta eli myy kipiän eläimen; nijn myös jos eläin eli coira wahingoitze toisen eläimen.

1.§. Joca lyö toisen eläindä pahemmin, cuin tarcotus oli, ajaisans sitä tiluxistans ja aidoistans ulos, eli sisälle ottaisans, nijn että se sijtä cuole; andacon hänelle yhtähywän jällens, eli sen täyden hinnan. Jos ei se cuole, waan haawoitetan; ottacon sen cotia tygöns ja paratcon. Jos se tule raajaricoxi ja wirhellisexi; pitäkön sen itze, ja andacon isännälle wirhettömän siaan, eli sen hinnan.

2.§. Joca ehdollans haawoittaa toisen eläimen, muuloisin, eli sisälle ottaisans, paratcon sen haawoitetun, ja wetäkön sackoa, neljännen osan sen hinnasta. Jos se on hewoinen, härkä eli lehmä; pangon myös toisen nijn hywän eläimen cohta sen siaan, hänen tarpexens ja hywäxens. Jos se eläin tule nijn terwexi, cuin se ennen oli; ottacon cukin omans jällens. Jos se cuole, eli tule raajaricoxi eli wirhellisexi; maxacon jällens yhtä hywän, ja wetäkön sackoa, cuin sanottu on.

3.§. Se cuin tapaturmasta tappa toisen eläimen, joca syödä kelpaa, maxacon sen hinnan, ja pitäkön eläimen itze. Muusta eläimestä, joca ei ruaxi kelpaa, maxacon neljännen osan sen hinnasta.

4.§. Jos jocu palcan otta eläinden parandamisesta, eli suonen iskemisestä, ja se saa cuoleman eli wahingon hänen syyns cautta; maxacon eläimen, ja pitäkön sen. Jos hän taita todexi täyttää, ettei hänen syytä sijhen ollut; olcon wapa.

5.§. Jos jollakin on eläin, jolla on tarttuwa tauti; pitäkön sen erinäns, ettei muiden eläimet sijtä tulis saastutetuxi. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa colme talaria, ja palkitcon wahingon. Sijtä kylästä, josa eläinden tauti on, ei mahda cucan myydää eli ostaa eläindä. Jos se tapahtu; maxacon wahingon joca sijtä tule, ja wetäkön cumbikin sackoa kymmenen talaria, eli warjelcon itzens laillisilla perustuxilla eli walallans, ettei hän tienyt sijnä tautia olewan: tappacon myös se eläimen, joca ostanut ja cotians wienyt on, cosca naaburit sijtä muistuttawat; ei wetäkön caxikertaisen sacon, ja olcon heillä walda se eläin cuolettaa. Härkä, hewoinen, coira, eli mikä eläin se ikänäns on, joca tarttuwaiseen tautijn cuole, eli tapettaa täyty, cuin sanottu on, pitä cohta nahcoinens päiwinens caiwettaman cahta kyynärätä sywälle maahan, taemma kylästä, teistä ja wesistä, ja olcon palcollinen welcapää sen tekemän; naaburit auttacon myös, jos nijn tarwitan. Jos palcollinen estele; olcon puolen wuoden palcaa paitzi. Jos eläin cuolee muusta taudista, eli muutoin cuoletetan; nijn mahta se nyljettää, ja tehkön sen palcollinen sen sacon haastolla, cuin sanottu on. Joca soima toiselle sencaldaista, eli että hän eläindä on auttanut, suonda iskenyt, parandanut, eli cuohinnut; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli kärsikön ruumillans.

6.§. Joca tappa toisen coiran ehdollans; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se on carjan-coira, jahti-coira, eli cahleisa olewa cartanon-coira; wetäkön caxikertaisen sacon, ja maxacon hinnan. Pahanelkisen coiran, joca pure ihmisiä, eli eläimiä, ei pidä wallallans oleman.

7.§. Jos eläin tappa toisen eläimen, joca ei syötää kelpa; maxacon isännälle puolen sen hinnasta, cuin tapetuxi tuli. Jos se kelpa syötää; maxacon neljännen osan, ja sen cuollen ottacon se, jonga oma se ennen oli. Jos eläin eläimeldä haawoitetan; maxacon puolen parandamisen palckaa ja puolen wahingota. Jos eläin on tottunut wahingota tekemän, ja isändä <106> sen tietä, eli jos hän sijtä on waroitettu; maxacon caxi sen werta cuin sanottu on. Sama laki olcon coirasta, joca eläimiä pure, eli repi. Jos coira teke colmannen kerran wahingon; maxacon sen isändä cuin sanottu on, ja tappacon coiran.

8.§. Coiran eli muun eläimen, joca raiwoxi tule, pitä isännän cohta sisälle-salpaman, eli tappaman, cosca hän sen tietä saa. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos wahingo tapahtu; palkitcon myös sen. Jos jocu hututta coiran toisen eläimen päälle, ja se saa wahingon; maxacon jällens täyden, ja wetäkön sackoa neljännen osan sen hinnasta. Jos coira saa wahingon; olcon se mitätöin. Jos jollakin on metzän petoja, carhu, susi, ilwes, kettu, eli muu raatelewa eläin, ja hän ei sido eli salpa heitä nijn sisälle, ettei he toisen eläindä taida wahingoitta; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos se tapahtu toisen erän; wetäkön caxikertaisen sacon, ja täyttäkön wahingon. Jos pahan-elkinen eläin, coira eli muu peto, haawoitta eli tappa jongun ihmisen; sijtä eroitetan Pahategon Caaresa.

===XXIII. Lucu. Cuinga wahingollisia eläwiä mahta tapettaa / nijn myös jahtia ja suden-ritoja pidettämän pitä.

1.§. Carhun, suden, ilwexen, ketun, näädän, saucon, majawan, hylken, ja muita wahingollisia eläwiä, nijn myös cotcan, haucan, hyypiän, cockolinnun, ja muita raatelewia linduja, mahta joca mies syytöinnä ambua, eli satimilla käsittää, ja ne pitää.===

2.§. Suden wercon pitä joca coco talon pitämän, neljä syldää pitkän, ja wijsi kyynärätä corkian, ja ne wähemmät sen werran cuin sitä wastaa: sen pitä <107> walmin oleman, cosca jahtihin cutzutan, ja nijn wahwan, ettei se ricki mene, yhden miehen sitä myöden ylöskijwetes. Jahti käskyä pitä myös caickein cuuleman, joilla eläimiä on: Ei pidä kenengän oleman sijtä wapaan, waan ainoastans Papin pappilasa, josa hän itze asuu, nijn myös Luckarin, luckarin talosa, ja coturi waimon.

3.§. Cosca käsky tule Kihlacunnan jahtihin, nijn pitä yxi mies joca ruoca-cunnasta, ja istundo eli Säterij cartanon torpareista joca toinen tuleman, pyssyn, keihän, eli kirween canssa, nijn aicaisin, cuin hän cutzutuxi tule; mutta cosca jahti tapahtu pitäjän sisällä, ei saa yxikän sieldä pois olla, jolla jocu eläin on. Joca ei aicanans tule, eli tulee ilman kelwollista werckoa, ja jahti asetta, eli ei pysy seisomas sijnä johon hän asetetan, ja tee mitä hänelle käsketän, eli käyttä itzens sopimattomasti, eli saatta pahan menon, eli lähte pois jahdista, ennen cuin miehet owat ylöshuutut, ja lupa annetan; wetäkön sackoa yhden talarin. Joca peräti pois on; wetäkön sackoa caxi talaria, ja toisella erällä caxikertaisesti: ellei Tuomari coettele, että hänellä laillinen este ollut on. Jos jahdin edesseisoja sala jongun, joca on pois ollut, eli jotan rickonut, nijn cuin sanottu on: eli anda hän, eli jocu muu, jolleculle luwan, olla ilman estettä pois jahdista; wetäkön sackoa caxi talaria.

4.§. Joca pitäjäsä, josa se tarwitan, ja tapahtua taita, pitä caickein, jotca siellä asuwat ja joilla maata on, itzecukin tilustens osan jälken, rakendaman yhden suden ridan eli suden cuopan, ja sen pitä neljännen osan pitäjästä ylös pitämän, wuotens cungin. Torparit auttacon pää-kylääns rakendaman ja ylöspitämän. Jos siellä on autio maata, nijn ylös pitäkön se suden ridan, joca luhdan nijttä, sijtä päiwästä cuin hän sen nijttänyt on, ja wuoden ymbäri: muutoin raketcon coco pitäjäs autio maan edestä. Ellei se tule, jota cutzutan tähän rakennuxeen; wetäkön sackoa cuusi marckaa, ja raketcon yhtä hywin. Jos suden rita häwiä; wetäkön se neljäs osa, jonga tuli ylöspitää, kymmenen talaria sackoa, ja parandacon sen jällens.

5.§. Joca laiminlyö wartions ja työns suden cuopan tykönä, cosca händä käsketän siellä syöttöä pitää; wetäkön sackoa joca päiwäldä yhden talarin. Ja joca sen ylöspannun syötön tappa, eli repi alas; wetäkön sackoa colme talaria. Joca suden cuopan turmele; olcon kymmenen talarin sacon alainen, ja parandacon caicki jällens.

6.§. Jahti palweljain ja yhteisen Cansan pitä, sijhen aican, cuin wahingolliset eläwät poikiwat, pyytämän pojat käsittää ja ulos juurittaa: ja nautitcon se, joca muutoin cuin jahdisa käsittää eli tappa wahingollisia eläwiä, Kihlacunnan sacko-rahoista, eli Caupungin rahoista, cosca se tapahtu Caupungin maalla, neljä talaria joca isolda carhulda, carhun pojalda yhden talarin, sudelda caxi talaria, suden pojalda yhden talarin, ketulda cuusitoistakymmendä äyriä, ja ketun pojalda cahdexan äyriä.

XXIV. Lucu. Wahingo-walkiasta kyläsä.

1.§. Caicki walkian siat ja tacat pitä nijn oleman laitetut ja warustetut, että walkian wahingo mahdais estetyxi tulla. Jos walkia pääse wallallens sijnä kyläsä, jota lampuodi wiljele, ja se tapahtu huolimattomudesta, eli hänen catzomattomudestans, cuin on; että hän itze edelläpäin on hawainnut waaran, eli on sijtä waroitettu ja ei ole sitä estänyt, canda itze ulos, eli salli toisen pitää ja candaa kyntilätä, ilman lyhdytä, ja walkiata ulcohuoneisa, eli cusa pellawia, hampuja, heiniä, lastuja, eli muuta sencaldaista on, johon walkia picaisesti tarttua taita; pane kyntilän seinälle, teke walkian uunijn eli tottoon, ja sijtä ei waaria pidä; pitä kyntilätä wuoteen wieresä, ja nucku sijtä pois; polttaa tupackia ladosa, rehu-huonesa eli mualla, josa walkia picaisesti syttyä taita; eli ambua waarattomasti huonetta eli cattoa cohden; eli jos walkia pääse wallallens muusta sencaldaisesta laiminlyömisestä, cosca paremmin taitaisin ja pitäis wahingota estettämän: Jos silloin huone ja talo pala; raketcon jällens yhtä hywän, ja älkön nautitco palon apua, eli weron wähennystä. Jos huone ja maa on talonpojan oma; nijn pitäkön myös itze wahingon. Jos muiden huoneet, ja talot, eli muut rakennuxet ynnä palawat; maxacon omaisudestans nijn cauwas cuin se ulottu, ja wetäkön sackoa caxi talaria joca huonelda, maan isännälle yxinäns; ellei hän woi wahingota ja sackoa maxa, palkitcon sen työlläns, eli kärsikön ruumillans, cummanka hän tahto, joca wahingon kärsinyt on. Jos ihmisiä nijsä huoneisa pala; wetäkön täyden miehen hengen sacon jocaitzelda. Jos Kircko pala; maxacon sata talaria kirkon rakennuxexi. Jos hän wähemmän syypää on; maxacon neljännen osan sijtä, cuin sanottu on. Joca huolimattomasti walkiata pitele, sillä tawalla cuin nyt sanottu on; wetäkön sackoa wijsi talaria, ehkä ei wahingota tapahdu.

2.§. Jos wahingo tule oikiasta tapaturmasta, jota ei taita edelläpäin nähdä eli wälttää, ennen cuin wahingo tapahtu; olcon syytöin. Jos ei tietä cuinga walkia on wallallens päsnyt; nijn puhdistacon itzens omalla tapaturma-walallans, ettei se hänen catzomattomudestans eli syystäns ole tapahtunut. Jos ei hän woi wala täyttä; nijn wetäkön sackoa, cuin 1.§. sanottu on.

3.§. Jos palcollinen on, wastoin isännän waroitusta ja tahtoa, candanut walkiata ulco-huoneisijn ja muihin paickohijn, eli muutoin huolimattomasti sen canssa itzens menettänyt, cuin ennen on sanottu: nijn olcon isändä syytöin, ja palcollinen maxacon sen wahingon, joca sijtä tule, eli kärsikön ruumillans. Jos walkia pääse wieralda eli matcamieheldä, ja wierasten holhojan, eli muiden huone pala; olcon sama laki.

4.§. Cosca wahingo tapaturmasta on tapahtunut, eli sen syystä, joca ei wahingota maxaa taida; nijn pitä Kihlacunnan andaman palon-apua huoneilda, nijncuin ne olit, cosca ne paloit, ja talonpojalle owat tarpelliset, nijn myös jywildä, rehulda, ja eläimildä, cuin talon pitämiseen tarwitan, ja häneldä huckunut on: mutta muulda irtaimelda calulda ja talon-cappaleilda, ei anneta palon-apua, ei myös saunalda ja mallas-huonelda.

5.§. Caikista taloista Kihlacunnasa pitä palonapua annettaman, mantalin jälken. Wapan miehen istundo-cartano eli säterij, ja lato-cartano, nijn myös pappila, ei mahda palon-apua nautita, cusa he ei sitä anna: ei arwata nijsä huonetta corkiammaxi, cuin talonpojan talolla.

6.§. Joca maanpaicasa pitä Käräjäsä, Cuningan Käskynhaldian läsnäollesa, Kihlacunnan miesten wälillä yhdistys tehtämän, cuinga paljo jocaitzelda uudelda huonelda, coco manttalisa eli wähemmäsä, palonapua annettaman pitä; ja cosca walkian-wahingo sitte tapahtu, etzikön se, joca kärsei, Kihlacunnan Tuomaria, ja hän nimittäkön catzelmus-miehet, jotca wahingon catzelewat. Heidän pitä wisusti tutkiman, mingäcaldaiset ne huonet, jotca paloit, silloin olit, uudet eli wanhat: ja Kihlacunnan Oikeus coetelcon sen sitte, ja tuomitcon, cuinga suuren palon-awun joca talolda, yhdistyxen ja huonetten omaisuden jälken, oleman pitä. Mitä Oikeus tuominnut on, näyttäkön se, jolle wahingo tapahdui, Cuningan Käskynhaldialle, ja säätäkön hän, että se palon-apu, ilman wijwytystä mahta ylöscannetuxi tulla.

7.§. Ei mahda cucan ymbärins käydä palonapua kerjäten: Joca sijhen kirjoituxen anda; wetäkön sackoa cuusi talaria.

XXV. Lucu. Teistä ja silloista / cuinga ne tehtämän ja rakettaman pitä.

1.§. Maan-tie pitä pandaman Läänisä, cusa se tarwitan; ja andacon Cuningan Käskynhaldia Käräjäsä tutkia, custa se tacaisin ja suorin tehdä taitan. Otettacon myös sijhen ne tiluxet, cuin cohtawat ja edesä macawat, jota cucan ei kieldää mahda: ja nautitcon se kylä, jonga pellosta eli luhdasta sijhen otetan, sen edestä täyttens Cruunulda.

2.§. Maantien pitä oleman kymmendä kyynärätä lewiän, cuin ennen on sanottu: tien käräjään, kirckoon ja myllyyn, nijn myös muun culcutien, cuusi kyynärätä; sillan, wirran eli ojan ylitze, tien leweyden jälken.

3.§. Joca coco peniculman päähän maantiellä, rakendacon kihlacunda patzat, eli suuret kiwet, ja wähemmät joca puolen peniculman ja wirstan päähän, jonga päälle peniculman lucu merkitty on.

4.§. Cusa tie juoxe Caupungijn, pitäjään, pruukiin, merisatamaan, eli muuhun cuuluisaan paickaan; pitä merkit pandaman, jotca osottawat, mihin paickacundaan se tie mene.

5.§. Jos jocu hajoittaa eli rickoo nämät peniculman kiwet ja merkit; sacotettacon cuin Pahantegon Caaresa eroitetan.

6.§. Tiet pitä täytettämän, ja corgotettaman sannalla ja soralla, ja joca wuosi parattaman, ettei wesi sen päälle seisahda. Molemmin puolin pitä ojat tehtämän, cusa se tapahtua taita, nijn myös wesi waco sijtä ulos, cusa se tarpellinen on.

7.§. Yhteisen talwitien, wetten ja soiden ylitze, pitä joca kylän tilustens edestä wijtottaman, cusa jää wahwin on, ja wähin waara: Cusa suuret wedet owat, <112> tehkön sen ne pitäjät, jotca ymbärillä macawat: muuttacon myös tien nijn usein cuin tarwitan, ja merkitkön ne paicat, joisa suuret awennot ja rairot owat, ja johdattacon tien nijden siwuitze, eli raketcon sillan ylitze; colmen talarin sacon haastolla. Kihlacunnan Woudi catzocon sen perään, että se oikialla ajalla tapahtu. Jos jocu hacka nuotta awennon talwitien wiereen; merkitkön sen itze. Joca talwitien wetten ylitze ricki hacka, eli sillan turmele; wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa säätän, ja wastacon wahingon edestä.

8.§. Caickein, joilla maalla taloja on, eli nijtä pitäwät, pitä tietä tekemän ja sildoja rakendaman, ja ei Cuningan cartanotcan, eikä latocartanot pidä sijtä wapaat oleman. Jocaisen pitä saaman jacons osan jälken cuin hänellä kyläsä on, ja cuin caikille soweljammaxi lange: Ja pitäkön Cuningan Käskynhaldia sijtä waarin, ettei yhtä enämmän rasiteta, cuin toistacan. Caupungit tehkön ja pitäkön tiet ja sillat, nijn cauwas cuin Caupungin tiluxet ulottuwat.

9.§. Joca muutta culcu-tien endisestä paicastans, ilman Käräjä Oikeuden luwata ja tiedota; wetäkön sackoa colme talaria. Jos jocu muutta maantien endisestä paicastans; wetäkön caxikertaisen sacon, ja pangon tien jällens cuin se ennen ollut on. Joca teke itzellens culcutien eli jalca-polun toisen pellon eli luhdan ylitze; wetäkön sackoa caxi talaria ja maxacon wahingon.

10.§. Jos sillasa löyty puutos; wetäkön sackoa se jonga tule ylöspitää, yhden marcan ensimmäiseldä hirreldä, ja nijn toiselda ja colmannelda, ja parandacon cohta. Jos usiambi hirsi macaa maasa, eli coco silda; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se on walda maan tiellä; wetäkön caxikertaisen sacon. Jos hän tule waroitetuxi, ja ei paranna; olcon sen päälle caxikertainen rangaistus sitä wastan, cuin nyt sanottu on.

11.§. Jolla kelwotoin tie on, ja joca tien tekemiseen ja sillan rakennuxeen cutzutan, mutta ei tule määrätyllä päiwällä; wetäkön sackoa colme talaria, ja olcon Kihlacunnan Woudilla, eli sillä Cruunun palwelljalla, joca lähellä on, walda, palcan edestä parata hänen tie osans, ja otta sen ulos häneldä joca niscuttele. Sama woima olcon Pormestarilla ja Raadilla, cusa Caupungin tietä ei parata. Jos ei se tule oikialla ajalla, jonga tien ja sillan catzeleman pitä; olcon caxikertaisen sacon alainen.

12.§. Maan tiehen mahta sandaa ja risuja otettaa, custa lähinnä löytän, ja yhteisydestä sencaldaisia puita cuin tarwitan, ja ulosmerkityxi tulewat.

13.§. Jos silda on kelwotoin, ja sijtä tapahtu wahingo; nijn täyttäkön se, jonga piti sillasta waarin pitämän, caiken wahingon ja esteen. Jos jocu ihminen saa sijnä wahingon, maxacon parandajan palcan, ja puolen haawoittamisen sackoa. Jos jocu saa surman sijtä, wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa sanotan. Jos eläin saa wahingon eli surman, käykön sen canssa cuin 22. Lugusa täsä Caaresa säätty on. Jos wahingo tule sijtä, ettei talwi-tie eli nuotta awendo ole merkitty; olcon näisä tapauxisa sama Laki.

14.§. Jos silda pala, eli wedenpaisumus sen pois wie; nijn pitä nijden, joiden se tule raketa, pitämän luotuxen eli lautan, sijhen asti että silda wahwaxi tule. Ellei sildaa raketa määrätyn päiwän sisällä; nijn wetäkön se sackoa, joca niscuttele, kymmenen talaria. Cusa luotus eli lautta muutoin on, wetäkön sackoa, se jonga pitää tule, kymmenen talaria joca wijcolda, cuin se kelwotoin on. Jos wahingo sen cautta tapahtu; maxacon myös sen.

15.§. Cuca ikänäns löytä kelwottoman tien eli sillan; candacon sen päälle, ja nautitcon asianomaisen oikeuden, erinomattain se, joca wahingota kärsinyt on. Ellei sitä muu tee; nijn olcon Nimitysmies päällecandaja, eli Sildawoudi, ja ottacon asianomaisen oikeuden. Nimitysmiehen ja Lautamiesten, eli lähimmäisten naaburein pitä cohta catzelemuxen pitämän, ja sijtä lähimmäisesä Käräjäsä todistaman.

XXVI. Lucu. Cuinga yhteiset huonet pitä rakettaman.

1.§. Caickein jotca pitäjäsä asuwat, pitä Kirckoa rakendaman ja ylöspitämän, ja mitä sijhen tule: nijncuin kellocastaria, kirckoaitaa, pitäjän tupaa ja waiwasten tupaa. Rakennus ainet, ajot, ja muut culutuxet ulostehdän näihin, mantalin jälken, ja päiwätyöt ruocacunnan jälken. Ennen cuin sencaldaisisa jotan eteen otetan, pitä pitäjän miehet cocoon cutzuttaman, sijtä keskusteleman ja yhdistymän.

2.§. Pappila pitä myös caickein rakendaman mantalin jälken; mutta istundo eli säterij-cartanot ja lato-cartanot, nijn myös huonettomat raja ja pijri talot, olcon sijtä wapaat. Pappilasa pitä oleman tuwan, cahden cammion canssa, keitto-huonen, prykihuonen leiwin-uunin canssa, jywä-aitan cahden pohjan ja luhtin canssa, puodin, rijhen ja luan, naweton ja tallin: caicki nijn suuret, cuin sijtä erittäin säätty on. Nämät huonet ja ei usiambata, tule pitäjän miesten catettuina ja sisäldä rakettuina Kirckoherralle walmisna andaa, ja olcon hän sitte welcapää, ne woimasa pitämän omalla culutuxellans. Cosca ne wanhuttans ja nautitzemisesta, ja ei Papin corjamattomudesta langewat; nijn pitä pitäjän miesten ne rakendaman ja parandaman heidän culutuxellans, ja mahta rakennusainet otettaa pappilan tiluxilda, jos sijnä ulottuwainen metzä on. Jos pappila tarwitze, tilustens ja tilains jälken usiambia huoneita, rakendacon ja ylöspitäkön ne Pappi itze, eli maxacon mitä puuttu. Jos hän muutetan sijtä tilasta toiseen, ja löytän huonen-catzelmuxesa rakendanen enämmän, cuin hänen welwollisudens waati wuosicautisen rakennus määrän jälken; nautitcon sen edestä maxon sildä, joca hänen jälkens tule; cuitengin pitä se huone, cuin 27. Lugusa 3.§. seiso colmen wuoden rakennuxen edestä, luettaman pappilasa wijden wuoden rakennuxexi, ja ne wähemmät sen jälken. Jos Pappi rakenda usiambia huoneita, cuin pappila tarwitze, hänen oman soweljaisudens tähden, ja se joca sitten hänen siaans tule, ei tahdo nijtä pitää laillisen arwion jälken; nijn mahta se joca ne rakendanut on, ne poiswiedä. Jos hirret sijhen owat otetut pappilan metzästä, maxacon ne sen jälken, cuin catzelmus-miehet coettelewat, ja ne rahat tulcon pitäjänmiesten hywäxi, heidän rakennuxexens pappilasa.

3.§. Caupungisa rakendacon ja parandacon ne huonet ja cartanon Papille, joilla sijnä huonet ja tontti on, eli jotca Porwarin elatuxen keinoa pitäwät, ja erittäin ei ole sijtä wapautetut. Sitte cuin ne huonet laillisesti raketut owat; pitäkön Pappi nijstä waarin, ettei ne turmelluxi tule, ja huolimattomudesta häwiä.

4.§. Käräjä-huonet pitä joca Kihlacunnan rakendaman, mantalin jälken, tawalliseen Käräjä-paickaan, eli cuhun Cuningan Käskynhaldia löytä sen yhteiselle cansalle soweliammaxi, sitte cuin Oikeus sijtä cuultu on. Sijnä pitä oleman yxi tupa nijn suuri, cuin tarwitan, ja caxi cammiota; ja olcon Kihlacunda welcapää sen rakennuxen ylöspitämän. Joca Käräjä-paicasa pitä myös yxi wangi-huone oleman, josa pahantekiät mahtawat kijni pidettää. Tästä rakennuxesta ei pidä kenengän wapan oleman, paitzi istundo ja lato-cartanoita, huonettomia raja ja pijri taloja, nijn myös Pappein ja Luckarein maita.

5.§. Cusa kymmenesten-aitta tarwitan; rakendacon sen caicki ne pitäjäsä, eli caupungisa, cuin Cruunun kymmenexiä ulostekewät.

6.§. Jos Kihlacunnan ja Pitäjän miehet cutzutan näihin yhteisijn rakennuxijn, ja jocu on pois; wetäkön sackoa miehen päiwätyöldä yhden talarin, ja juhdan päiwätyöldä caxikertaisesti. Jos rakennus jongun niscurin tähden tule seisahtaman; wetäkön se sackoa colme talaria, ja täyttäkön sittekijn päiwätyön. Nämät sacot pitä, saman rakennuxen tarpeisin, nautittaman.

XXVII. Lucu. Cuinga huonetten-catzelmus pidettämän pitä.

1.§. Joca colmas wuosi, eli usiammin jos tarwitan, pitä Cruunun-wuodin eli Nimitys-miehen, cahden Lauta-miehen canssa, sillä ajalla, cuin 14. Lugusa 2.§. Maan Caaresa sanottu on, catzeleman, cuinga talonpoica Cruunun maalla rakendanut ja sitä ruoconnut on, ja perindö-maalla, cosca sen ruocosa ja rakennuxesa jocu puutos hawaitan: ja tygösanocon silloin talonpoicaa rakendaman ja parandaman mitä puuttu. Jos sijnä hawaitan suuri ruocottomus olewan; nijn catzelcon he huonet, alushirten, seinäin, cattoin, permandoin, tackain, tottoin ja uunein, ackunoitten, luckuin, pellein ja owein puolesta, nijn myös pellot, luhdat, ojat, aitan ja metzän; ja ylöskirjottacon wisusti, mitkä huonet hän rakendanut on, nijn myös caiken sen puutoxen cuin talosa löyty; ja määrätkön rahasa, mitä se maxa parata eli raketa, cuin hän aicanans on laiminlyönyt.

2.§. Se huonetten catzelmus pitä sitte käräjäsä näytettämän, ja Oikeudelda coeteldaman. Jos ei sitä, josta rijta on, taita sijnä ratcaistaa, eli jos jocu ano uutta catzelemusta; nijn pitä Kihlacunnan Tuomarin, puolen lautacunnan canssa, catzelmuxen pitämän, ja cohta sijnä tuomitzeman. Jos wica löyty huonesa, joca oli wiatoin, talonpojan sijhen tullesa; wetäkön mätänemisen sackoa yhdeldä hirreldä caxi äyriä, toiselda ja colmannelda neljä äyriä; usiammalda, ja harjahirren <117> ja alushirren mätänemisen edestä, cuin ei taida parattaa, wetäkön sackoa cuusi marckaa, ja kelwottomalda ja häwinneldä huonelda, caxi talaria. Jos huone-harja on paljasna; wetäkön sackoa cuusi äyriä. Jos wesi käy caton, seinän eli permannon läpitze, eli harja on mädännyt; wetäkön sackoa colme marckaa. Owelda joca on kelwotoin, yhden marcan, ja tacalda caxi talaria.

3.§. Colmen wuoden rakennuxexi luetan coco talosa nämät huonet: tupa, cahtatoista eli neljätoistakymmendä kyynärätä pitkä, ja kymmendä kyynärätä lewiä, nurckain sisäldä, toton ja uunin canssa, pellin canssa tacasa, hywän caton, ackunoitten, lucun ja caiken sen sisä-rakennuxen canssa, cuin seinäsä kijnni on: caxi aittaa, samasta suurudesta yhteen, eli yxi puolda wähembi luhtin canssa, caicki sisäldä raketut: rijhi ja lua, cumbikin cahtatoista eli neljätoistakymmendä kyynärätä pitkä: nawetto cuusitoistakymmendä kyynärätä pitkä caiken sisä-rakennuxen canssa: nijnmyös hewostalli, eli muut nijn suuret huonet, eli wähemmät usiambain nurckain canssa. Muut neljänurckaiset laita huonet mies-pihasa eli carja-pihasa, luetan yhden wuoden rakennuxexi. Wähemmäsä talosa, olcon wähemmät huonet tarpen jälken, ja seisocon ne yhtä monen wuoden rakennuxesta, cuin sanottu on. Olcon myös asuja welcapää, cattaman caxikymmendä kyynärätä uutta cattoa joca wuosi, cusa nijn tarwitan, ja pitämän ne huonet, jotca raketut owat, woimasa. Ei ole cucan welcapää rakendamaan enämbätä, cuin talo tarwitze, maan tawan ja tilan jälken.

4.§. Jos ei uutta peldoa ole tehty, cusa sijhen tila on, eli jos talonpoica on päästänyt kedoxi sen, cuin wiljellä taitan, eli jos luhta on metzittynyt eli sioilda ylöscaiwettu; wetäkön sackoa cahdexan äyriä joca pannin eli puolen tynnyrin maalda. Jos oja eli aita on kelwotoin; wetäkön sackoa joca colmelda sylläldä yhden äyrin.

5.§. Mitä rakennuxesta ja ruockomisesta puuttu; pitä talonpojan, sacon siwusa, parandaman ennen cuin hän tilasta lähte; eli maxacon sen jälken, cuin catzelmusmiehet eli Oikeus sen arwannut on. Jos hän aicaa sijhen ano; pangon pantin eli tacauxen sen edestä.

6.§. Jos metzä on yli tarpeen ja laittomasti culutettu ja häwitetty, eli talonpoica on hacannut hedelmän-candawia puita, mastopuita, ja laiwan aineita; maxacon wahingon, ja wetäkön sackoa, cuin 10. ja 13. Lugusa säätty on.

7.§. Cosca maa on ylössanottu, pitä huonencatzelmus pidettämän ennen cuin talonpoica pois sijrtä, ja jätetän hänelle joca siaan tule, sijtä uloskirjotus, todistuxexi, cuinga hän sen maan wastan ottaa.

8.§. Wapamies mahta talonpoicans canssa huonencatzelemusta pitä, cahden estettömän Lautamiehen cautta, nijn usein cuin hän sen tarpellisexi löytä, ja puutoxen ulosmitata. Jos Lampuodi luule sijnä hänelle lijallista tapahtuneen; olcon hänellä wapaus, kihlacunnan Oikeudesa sen tacaisin woittaa.

9.§. Nyt jocu ei tydy kihlacunnan Oikeuden päätöxeen näisä asioisa: Ja se on Cruunun talo, josa catzelmus pidetty on; nijn etzikön yhden cuucauden sisällä Cuningan Käskynhaldiata, ja olcon hänellä walda sitä catzelemusta coetella ja oicaista: Jos se on wapaus eli perindö-maa; täyttäkön Tuomarin tykönä walituxens, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa laillisesta wedosta sanotan.

10.§. Cosca talonpojan pitä talosta sijrtämän, nijn ei hän mahda sieldä poiswiedä tuohia, aidaxia, turpeita, polttopuita, hirsiä, eli mitä ikänäns se on cuin hän talon tiluxilda on ottanut, ei myös sondaa. Jos hän sen teke; sacotettacon cuin 10. Lugusa sanotan, ja wiekön sen tacaisin. Ei mahda hän myös ennen lähtöpäiwä eläimiä eli rehuja talosta poiswiedä, kymmenen talarin sacon haastolla. Jos hänellä on lähtöpäiwänä rehua lijaxi, ja tahto sen myydä; taritcon <119> sitä maan isännälle, eli sille joca hänen siaans tule. Olcon myös talonpoica welcapää, jättämään taloon ne lucut, jotca owesa eli seinäsä kijnni owat, nijn myös pellit, ackunat, pitkän pöydän ja laawitzan, seinäsä kijnni olewat pengit ja wuoteet, ja muun kijndiän sisä-rakennuxen, cuin aitasa, mallassaunasa, ladosa, hewostallisa ja nawetosa oleman pitä. Jos hän nijstä jotakin wie pois; wetäkön jocaitzelda sackoa caxi marcka, ja toimittacon sen tacaisin.

XXVIII. Lucu. Wierasten-holhoista.

1.§. Waldateiden warresa maalla ja merellä, pitä tarpelliset kyyti talot ja wierasten holhojat oleman, ei edembänä toinen toisestans, cuin enimmäxi caxi peniculmaa. Cuningan Käskynhaldian tule kihlacunnan Käräjäsä nijtä panna ja asettaa joca Kihlacunnasa, erinomattain Cruunun maalle. Jos ei Cruunun maata nijn lähellä löydy; nijn pitäkön wapamies, eli perindö-talonpoica ne maallans, eli waihettacon Cuningan canssa ja ottacon palckion. Joca caupungisa pitä myös oleman wierasten holhojat ja kyytitziät, nijn monda cuin siellä tarwitan.

2.§. Kihlacunda rakendacon wierasten majaan Cruunun maalla tarpelliset huoneet matcustawaisille, wierasten tuwan cammioinens, hewostallin ja waunuwajan caiken sisä-rakennuxen canssa, ja wierasten holhoja pitäkön ne sitte woimasa; eli wetäkön sackoa, cuin yhteisistä huoneista, 26. Lugusa sanottu on. Ne huonet cuin wierasten holhoja omaxi tarpexens pitää, raketcon hän, ja corjatcon itze. Jos jocu tahto Cruunun maalla omalla custannuxellans huoneita raketa, saadaxens nijsä wierasten holhomista ylöspitää; nijn olcon Kihlacunda rakendamisesta wapa. Wapaus ja perindö-maalla raketcon maan isändä jos hän tahto wierasten <120> holhomisen wirca nautita. Jos ei hän sitä tahdo, ja paickacunnan tila waati että wierasten holhomisen wirca sijhen caiketi asetettaman pitä, ja hän ei tydy ottaman Cruunulda palkiota; nijn raketcon Kihlacunda, cuin sanottu on.

3.§. Wierasten holhojan pitä cohtullisen maxon edestä, matcustawaisille lainaman huonetta ja tallia. Pitäkön myös waarin caikesta sijtä, cuin wieras hänen talteens anda, eli maxacon cohta jällens mitä hänen talon-wäeldäns, eli hänen omasta syystäns poistule eli turmellan. Jos usiammat wierat tulewat, cuin wierasten majasa sia saawat, nijn sioittacon heitä lähimmäisten naabureins tygö, nijn monda cungin tygö, cuin hän coettele siellä tila saawan, ja tarpehens heidän rahans edestä. Jos jocu estele itzens ottamasta heitä tygöns; sacotettacon, cuin sanotan wierasten holhoista, 7.§.

4.§. Wierasten holhoja mahta myydä wijna ja olutta, cannuttain ja tuopittain, ja ruoca calua, cuin hän taita ja woi pitää. Jos hän maalla asu; olcon hänellä walda, sitä cuin siellä löyty, tarpexens ostaa, ja huonesans nautittaa andaa. Cotomiehen ruan ja juoman, wuoten, kyntiläin, puiden ja hewoisen ruocaa pitä hänellä aina, matcustawaisia wastan, säästösä oleman. Cuningan Käskynhaldian pitä säätämän, mihingä hindaan itze cutakin myytämän pitä; olcon myös welcapää, sen perän tarcasti catzoman, ettei hindaa sen määrän ylitze corgoteta. Hewoisia, satuloita, waunuja, kärryjä, rekiä ja wenheitä, pitäkön wierasten holhoja nijn monda, cuin hänelle päälle pandu on. Jos ei hän sitä tee, eli jos ei caicki ole nijn hywät ja walmit, cuin ne oleman pitä; wetäkön sackoa cuin 7.§. eroitetan.

5.§. Jos usiambia hewoisia tarwitan, cuin wierasten holhojan itze tule pitää, nijn täyty lähimmäisten naaburein hänelle awuxi tuleman. Jos sijnä on suurembi culcu-tie, cuin että kyyti nijn taitan ylöspitää; nijn pangon kihlacunnan Oikeus sijhen holli kyytin, nijn cuin tarpellisexi ja cohtullisexi löytän, ja Cuningan Käskynhaldialda wahwistetan. Caupungisa josa muutos paicka on, pitä Porwarin kyytin ylöspitämän.

6.§. Ei mahda wierasten holhoja päällens otta kyytiä jongun muun edestä, eli sijtä ketän wapauttaa, joca kyytin ale tule. Jos hän sen teke; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos wierasten holhoja anda jongun muun kyytittää, cuin sen jonga pitä ja joca taita, ja ei ole itze sijhen suostunut; wetäkön sackoa wijsi talaria. Se cuin anda palcan edestä hewoisens ja caluns edemmä, cuin ensimmäiseen muutos paickaan caupungisa eli maalla; olcon saman sacon alainen.

7.§. Jocaitzen wierasten majan tykönä, pitä yxi taulu ulospandaman, joca osottaa peniculman lugun ensimmäiseen muutos paickaan, ja cuinga paljo wenhen ja hewoisen wuoroa maxettaman pitä. Se wierasten holhoja eli kyytitziä jolla ei ole hänen tauluns ulcona, eli joca ottaa enämmän hewoisesta eli muusta, cuin säätty on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, toisella erällä caxikertaisesti, ja andacon tacaisin, mitä hän sen yli ottanut on. Sama sacko olcon, jos ei hänellä ole hywät wenhet, hewoiset, ja calut, eli ruocaa, juomaa ja rehua, wuodetta ja kyntilätä. Jos talonpoica eli Porwari laiminlyö kyytin; wetäkön sackoa cuusi marckaa. Jos matcamies tule estetyxi ja wiiwytetyxi wierasten holhojan ja kyytitziän syyn cautta; nijn wedetän sackoa yxi talari joca hetkeldä.

8.§. Ei mahda cucan wierasten holhojalle wahingoxi, walda teillä hewoisia ulos wuorolle andaa, eli majaa, ruocaa eli juomaa, matcustawaisille myytäwänä pitää. Joca sen tece; wetäkön sackoa wijsi talaria.

9.§. Jos majamies otta wierasten holhojalda wäkiwallalla ruocaa ja juomaa, eli muuta mitä se olis; wetäkön caxikertaisen wäkiwallan sacon, ja palkitcon wahingon. Jos wierasten holhoja on ilman syytä sencaldaisia kieldänyt; coetelcon sen Tuomari, cuin ennen on sanottu. Jos majamies lähte pois ja ei maxa, eli pitää wierasten holhojan eli kyytitziän caluja ja hewoisia edemmä, cuin ensimmäiseen muutos paickaan; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria.

10.§. Jos wieras teke wäkiwalda wierasten holhojalle, eli hänen wäellens, haawalla, mustenemalla eli werenaarmalla; nijn olcon rickonut Cuningan walan; ja olcon mitätöin caicki mitä hän samasa työsä saapi. Jos wäkiwaldainen wieras heitä muutoin lyö, eli andaa heille luwattomia soimu-sanoja; olcon sen caiken päälle caxikertainen sacko. Sama Laki olcon, jos wierasten holhoja, eli hänen wäkens, sencaldaisen työn tekewät wieralle, eli hänen wäellens.

11.§. Cuca ikänäns itzewaldaisudesta kyyti-hewoisen eli caluin canssa pahasti menettä eli jotakin muuta turmele; maxacon jällens sen jälken, cuin se arwatan. Jos hän teke wahingon aicomuxesta, wetäkön myös sackoa kymmenen talaria. Jos waunut eli calut menewät ricki, ja matcustawainen, eli hänen wäkens, ei ole sijhen syypää; olcon syytöin.

12.§. Wierasten holhoja wastacon itze sen wääryden edestä, cuin hän eli hänen wäkens teke matcustawaisille, ja petoxen eli warcauden tähden, wetäkön caxikertaisen sacon.

13.§. Ei mahda enämbätä painoa pandaa kärrylle eli reelle, yhden hewoisen perään, cuin caxikymmendä leiwiskää, ja cahden perään caxi sen werta. Ei pidä myös usiamman cuin yhden miehen ratzastaman yhdellä hewoisella. Caxi mahta ajaa reellä, eli kärryllä, yhden hewoisen canssa, ja colme waunusa, cahdella hewoisella, ja älkön culjettaco enämbä canssans, cuin yhden waatesäkin, eli wähän arcun cukin.

14.§. Cuca ikänäns petollisen passin, eli muun petoxen cautta, otta wapan kyytin eli rawinnon, wierasten holhojalda eli yhteiseldä cansalda; wetäkön sackoa sata talaria ja petoxestans erittäin, sen jälken cuin se on. Hän mahta myös cohta kijnni otettaa ja wangeuteen pandaa, ellei hän ole warallinen, eli taida tacausta edestäns panna. Sitte tuomitcon Oikeus sen ylitze ensimmäisesä Käräjäsä.

15.§. Joca Käräjäsä pitä Oikeuden wisusti sen perän kysymän, cuinga wierasten holhoja täyttä welwollisuudens. Jos hänen ylitzens walitetan; cutzucon hänen Oikeus cohta sisälle, eli jos se ei taida tapahtua, ensimmäiseen Käräjään, ja kärsikön hän mitä laki woipi. Jos ei hän sittekän itzens ojenna; tehkön sen Cuningan Käskynhaldialle tiettäwäxi, ja säätäkön hän wierasten holhojan wirasta, cuin hänen wircans waati.

XXIX. Lucu. Huonen rakennuxesta caupungeisa.

1.§. Cuinga huonet caupungisa rakettaman ja ylöspidettämän pitä, nijn myös mistä muutoin caupungin hyödytyxexi ja caunistuxexi waari otettaman pitä, sijtä on erittäin säätty. Cuningan Käskynhaldian tule ynnä Pormestarin ja Raadin canssa sijtä waarin pitää.