Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Pahategon Caari

Ruotzin Waldacunnan Laki 1734

Pahategon Caari Kirjoittanut Adolf Fredrik

I. Lucu. Pilcasta Jumalata wastan / ja luopumuxesta sijtä puhtasta Ewangeliumin opista.

1.§. Joca aicomuxesta, sanoilla eli kirjoituxilla, laitta ja pilcka Jumalata, hänen Pyhä Sanans ja Sacramentejä; olcon hengens rickonut. Jos se tapahtu ajattelemattomasti ja picaisudesta, ja hän catu; wetäkön sackoa sata talaria, ja rucoilcan ricoxens julkisesti Seuracunnasa andexi. Jos hän sitä teke toisen erän; tehkön cahdenkertaisen sacon. Joca ei woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, nijncuin Rangaistus Caaresa sanotan.

2.§. Jos jocu teke pilamista Jumalan palweluxen, Jumalan Sanan ja Sacramentein canssa, malttamattomasta mielestä; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.

3.§. Jos jocu luopu meidän oikiasta Ewangeliumin opista, ja anda itzens erhettywäiseen, eikä anna itzens ojendaa; nijn pitä hän ajettaman ulos waldacunnasta, ja älkön nautitco perindö, eli asujamen oikeutta Ruotzin Waldacunnasa, ellei hän saa Cuningan armoa, ja tule tacaperin, nijncuin 7. Lugusa 4.§. Perindö Caaresa sanottu on.

4.§. Jos sisä- eli ulco-mainen mies, julista erhettywäisen opin-cappalen, ja ei sijtä, waroituxen jälken, lacka; ajettacon myös se ulos waldacunnasta. Jos hänen luulons on sencaldainen, että oikian uscon tunnustuxen Opettajat ei ole sijtä yhtäpitäwäiset; käykön sen canssa, nijncuin Kircko-säänösä asetetan.

II. Lucu. Noituudesta ja taicauxesta.

1.§. Jocainen cuin edesäns pitä noitumista, ja wahingoitta toista ruumin eli omaisuden puolesta, ja täysillä perustuxilla sijhen woitetan; olcon hengens rickonut. Jos jocu saa sijtä cuoleman; nijn pitä mies teilattaman, ja waimon pää poislyötämän, ja hän sitte lawosa poldettaman. Jos jocu on andanut noidan sen tehdä, eli auttanut sitä täyttämän; olcon sama laki.

2.§. Jos jocu edesäns pitä ennustuxia, lucuparannuxia, eli muuta taicausta; wetäkön sackoa ensimmäisen kerran kymmenen talaria, eli enämmän, neljäänkymmenen talarijn asti, sen jälken cuin ricos on, eli istucon wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos hän teke sen toisen kerran; wetäkön caxikertaisen sacon. Jos jocu etzi neuwo eli parannusta lucuparandajain eli tietäitten tykönä; tehkön sackoa wijsi talaria, eli enämmän, cahtenkymmenen talarijn asti, nijncuin ricos on, eli kärsikön wangiutta wedellä ja leiwällä.

III. Lucu. Kirouxista ja Sabbatin ricoxesta.

1.§. Jos jocu puhke ulos waloihin ja kirouxijn Jumalan palwelluxen alla; tehkön sackoa neljäkymmendä talaria, eli istucon wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos jocu sen teke istuwan Oikeuden edesä; olcon sacko puolda wähembi. Jos se tapahtu ilkiwallaisudesta, eli pahasta tawasta, cocouxisa, krouwisa eli juomasiasa, eli julkisesti yhteisillä cujilla ja paicoilla; wetäkön sackoa wijsi talaria joca eräldä cuin händä sentähden Oikeudesa käytetän. Jos jocu wanno muutoin picaisudesta ja mielen malttamattomudesta; wetäkön sackoa yhden talarin. Jos hän colmannen erän, eli usiamman, sen canssa löytän; tehkön sackoa wijsi talaria, cuin ennen sanottu on: ja langetcon näistä sacoista, puoli edesandajalle, ja puoli waiwaisille. Jos jocu teke wäärän walan; sijtä eroitetan Oikeudenkäymisen Caaresa.

2.§. Jos lapsi-ikäinen wanno; se pitä wanhemmilda eli isännäldä witzoilla curitettaman, sen jälken cuin ikä eli paha sisu on. Jos se tapahtu usiammin; pandacon jalca-puhun kircon owen tygö. Jos wanhemmat laiminlyöwät curittaa lapsians kirouxista; tehkön sackoa wijsi talaria.

3.§. Jos jocu ylöncatzo sen yhteisen Jumalanpalweluxen, nijn että hän harwoin tule Kirckoon Sunnundaina ja Juhlapäiwinä: Jos hän sijtä on waroitettu, nijncuin Kircko-säänösä sanotan; tehkön sackoa kymmenen talaria. Jos jocu pidättä perhens pois Kircosta, nijncuin sanottu on; olcon sama laki.

4.§. Jos jocu tule juowuxisa Kirckoon, eli sijhen cusa Jumalan palwelus pidetän, eli muutoin siellä teke sorina ja pahennusta; tehkön sackoa wijsicolmattakymmendä talaria.

5.§. Jos jocu juowuxisa, eli ripittämätä, mene HERran Pyhälle Ehtolliselle: eli, sitten cuin hän Papilda, Kircko-säännön jälken on waroitettu, sieldä itzens pois pitämän; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.

6.§. Se cuin teke jongun ricoxen Sunnundaina eli Juhlapäiwinä, kellon neljän lyömän wälillä aamulla, ja yhdexän lyömän ehtolla; tehkön sackoa kymmenen talaria Sabbatin ricoxesta, ja teostans erittäin.

7.§. Jos jocu teke työtä, eli käsi-tecoa näiden päiwäin päällä; tehkön sackoa kymmenen talaria Sabbatin ricoxesta, ellei se tapahdu omaxi, eli toisen hätätarpeexi, joca ylöslyckämistä ei sallia taida.

8.§. Rihcama-cammiot, eli muut puodit, ei pidä Sunnundaina ja Juhlapäiwinä awattaman, myymisen tähden: Ruoca ja juoma mahta myytää hätätarpexi, sitten cuin Jumalan palwellus on ohitze. Älkön kelläkän olco walda näinä päiwinä cauppaa tehdä laiwois, eli muisa aluxisa. Jos jocu ricko näisä tiloisa; maxacon sackoa Sabbatin ricoxesta, cuin sanottu on. Sama sacko olcon; jos jocu matcaa eteens otta, maalla eli wedellä, caupungisa eli maalla, ennen cuin Jumalan palwelus on lopetettu. Jocainen cuin hewoisen eli wenhen sijhen wuoro; tehkön sackoa wijsi talaria. Jos jocu on matcalla; asettacon itzens Jumalan palwelluxeen sijhen Kirckoon, cuin tien wieresä on.

IV. Lucu. Petoxesta waldacunda wastan.

1.§. Jos jocu canda nurja kilpe Waldacunda wastan, eli teke jotakin wäkiwallaista työtä Waldacunnan Cuningan ja Herran, Trotningin, eli heidän Lastens päälle; eli tule sijhen woitetuxi, että hän juonittele jotakin, taicka sisä-eli ulco-maisen miehen canssa, Cuningasta ja Waldacunda wastan, heidän wahingoxens ja turmioxens: eli pyytä pettä Waldacunnan Alamaisia, Maata eli Cansa, Sotajoucko, Linnoja, Warahuoneita, Laiwoja, ja muuta sencaldaista; nijn pitä hänen ja caickein cuin hänen canssans samasa juonesa ja aicomuxesa ollet owat, oikia käsi poishacattaman, pää poislyötämän ja he teilattaman, ja heidän irtain ja kijndiä omaisudens, käykön Cruunun alle. Jos ei he woi wahingota tehdä; olcon cuitengin hengens, cunnians ja omaisudens rickonet.

2.§. Jos jocu yllyttä eli edesautta sencaldaista petosta, kirjan, neuwon eli awun cautta; olcon sama laki.

3.§. Jos jocu tietä sencaldaisia petollisia juonia hanckeisa olewan, ja ei nijtä poispoista; nijn paljo cuin hän taita ja woi, eli aicanans ei ilmoita; olcon myös saman rangaistuxen alla.

4.§. Jos hänellä ei ole nijtä perustuxia, joilla hän uscalda taitawansa sitoa sen wiallisen tecoon eli aicomuxeen; nijn pitä hänen caikella cawahtamisella, ja ilman personan nimittämätä, andaman Cuningalle eli jolleculle hänen wircamiehellens, cohta rehellisesti tietää, caicki ne asian haarat, cuin hänelle tietyt owat, että waara ennätettää ja juonittelemus tiedustettaa mahdais. Jos hän sen laiminlyö; rangaistacon sen jälken, cuin hänen ricoxens coetellan olewan. Jos hän nimittä jongun wissin miehen ja se ei taida sijhen sidottaa; rangaistacon nijncuin asia ja asian haarat owat.

5.§. Jos se, joca uscottu on tietämän Cuningan ja Waldacunnan salaisia neuwoja eli päätöxiä, nijsä asioisa, joiden päälle Waldacunnan wartioitzeminen ja waarattomus on perustettu, nijtä ilmoitta; eli jos jocu ilman luwata ja suostumusta, anda nijtä kirjoja ulos, jotca hänen sencaldaisisa asioisa pitä salaisudesa <157> pitämän; seisocon saman rangaistuxen cuin Waldacunnan petoxesta sanottu on.

6.§. Jos jocu otta lahjoja eli andimita wieralda herraudelda, edesauttaxens hänen hyödytystäns Cuningan ja Waldacunnan parasta wastan; olcon rickonut hengens, ja sen cuin hän nautinnut on. Jos Cuningan wircamies muutoin otta lahjoja eli andimita wieralda Herraudelda, ja ei ole ennen, eli cohta sen jälken, andanut sitä tietä, ja saanut sijhen Cuningan lupaa; olcon cunnians ja wircans paitzi, ja rickonut sen cuin hän saanut on.

7.§. Ei mahda jocu alamainen Waldacunnasa, andaa itzens pidettää, nijncuin sanansaattajana wieralda Herraudelda, eli olla wieralle sanansaattajalle awullinen, nijsä asioisa, cuin hänen toimituxeens tulewat; Jos jocu ricko tätä wastan; ajettacon ulos Waldacunnasta, ja cadottacon sen oikeuden ja edun, cuin Ruotzin alamaiselle tygö tule.

8.§. Jos jocu pyytä, eli muille itzens aldixi anda sijhen, että julkisesti, eli salaisen juonittelemuxen cautta, sisälle saattaa, ylöstuottaa eli edesauttaa yhtä pijrittämätöindä yxiwaldiaista hallitusta Waldacunnasa; eli muuta hallituxen muoto, cuin sen, jonga Waldacunnan Säädyt wahwaxi tehnet owat; rangaistacon nijncuin waldacunnan pettäjä, ja olcon rickonut hengens, cunnians ja tawarans.

V. Lucu. Sijtä / joca häpiällisesti puhu Cuningasta / eli Hänen ja Waldacunnan Neuwonandajita wastan.

1.§. Joca häpiällisesti puhu, eli kirjoitta, jotakin Cuningasta, eli Trotningita, eli sitä wastan, cuin Seurajaxi hallituxesa selitetty on; sen pää pitä poislyötämän.

2.§. Joca soima Cuningan ja Waldacunnan Neuwonandaille, yhdelle eli usiammalle, wiran tähden, sitä cuin heidän cunnians päälle käy, ja ei woi sitä todexi täyttä; olcon myös hengens rickonut. Jos jocu puhu, eli kirjoittaa heistä, sitä cuin muutoin häwäisewäinen on, wirasa ja wiran tähden; rucoilcon julkisesti andexi, ja wetäkön sackoa wijsisata talaria.

VI. Lucu. Metelin nostamisesta ja capinasta.

1.§. Joca kehoitta ja yllyttä yhteisen cansan tottelemattomuteen Cuningasta eli sitä wastan, joca Esiwallan puolesta toimittaa ja käske; olcon hengens rickonut. Jos sijtä capina nouse; olcon hucannut sekä hengens että tawarans.

2.§. Jos miehet cocowat itzens yhteen, ja asettawat itzens Cuningan, eli hänen Käskynhaldians käskyä wastan; nijn rangaistacon päämies, cuin ennen sanottu on, ja nijstä muista otettacon, arwan jälken, joca kymmenes mies pois hengeldä, ja rangaistacon ne jäljelle olewaiset cumbikin neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla eli cuucauden wangiudella, wedellä ja leiwällä. Jos jocu on sijnä tegosa wähemmän osallinen; rangaistacon asian haarain jälken.

3.§. Jos se tule tapetuxi, jolla Cuningan käsky oli, eli se joca tahdoi capinata hillitä; olcon tappaja rickonut oikian kätens, ja lyötäkön hänen pääns pois ja teilattacon, nijn myös caicki ne, jotca sitä cuollutta hosunet ja lyönet owat. Jos capinan nostaja tule tapetuxi; maatcon costamata.

4.§. Jos jocu käske sotawäke ylös lickeelle nouseman, ilman Cuningan käskyä Neuwonandajain neuwon canssa; eli coosa pitä sitä sotajoucko joca coto luwan saanut on, sillä täyttäxens wahingollista juonittelemista waldacunnan turwallisutta, eli sen asuwaisten <159> wapautta wastan; nijn ei pidä kenengän hänelle sijnä tilasa cuuliaisen oleman, ja olcon hän rickonut hengens, cunnians ja omaisudens. Jos wihollinen lange äkillisesti sisälle maahan, ja ei taita Cuningan käskyä odottaa, nijn mahta tosin sotawäki torjumisexi nostettaa; cuitengin tehtäkön se cohta Cuningalle tiettäwäxi.

5.§. Joca pahasa aicomuxesa ylösajattele, eli ymbäri maacunnan hajottele walheita ja wääriä huutoja, jotca coskewat waldacunnan turwallisutta, eli saatta sillä matcaan yhteisen metelin ja capinan; olcon hengens rickonut, eli rangaistacon maanculkeudella, raippa-witzoilla, eli wangeudella, sen jälken cuin ricos on.

VII. Lucu. Wääristä myntäjistä.

1.§. Jos se lyö wäärää myntiä, jolle myntäminen uscottu on, olcon cunnians ja hengens rickonut, ja täyttäkön wahingon omaisudestans. Jos jocu muu mies lyö eli walaa wäärää myntiä; olcon cunniatoin ja rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, ja tehkön sitten työtä colme ajastaica Cruunun linnasa eli pajasa; maxacon myös wahingon, jos hän jongun sillä on pettänyt. Sama laki olcon sille, joca sijhen neuwonut eli auttanut on; nijn että teco sijtä on tapahtunut.

2.§. Jos jocu uloscaupitze sitä myntiä, cuin hän tietä wäärän olewan, ehkä hän ei ole mynttämiseen neuwonut eli auttanut; täyttäkön wahingon, ja rangaistacon wangeudella wedellä ja leiwällä, taicka raippa-witzoilla, eli witzoilla, sen jälken cuin petos on.

3.§. Jos jocu tule wäärällä myntillä petetyxi, ja waicka hän sen hawannut on, anda sen sitte toiselle ulos; rangaistacon wangiudella asian haarain jälken, ja maxacon wahingon.

4.§. Jos jocu leickele mynttiä, mitä lajia hywäns, eli sen muutoin yhdellä taicka toisella tawalla petollisesti wähendä; olcon cunniatans paitzi, ja rangaistacon neljällätoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla, yhdellätoistakymmenellä parilla witzoilla, eli usiammalla, taicka wangiudella wedellä ja leiwällä, aiwan sen jälken cuin ricos on, ja maxacon wahingon.

VIII. Lucu. Sijtä / joca petosta teke toisen nimesä ja wäärinkäyttä sen ja muiden kirjoituxia.

1.§. Jos jocu petollisesti käyttä Cuningan nimeä eli sinettiä itzellens hywäxi, eli toiselle wahingoxi; olcon cunniatoin, ja rangaistacon sijnä siwusa, mies cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoilla, ja waimo ihminen neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoilla, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ehkä ei sijtä yhtäkän wahingota seuraa. Jos se tapahtu Cuningan Käskynhaldian, eli jongun Oikeuden nimeen, eli sinetin canssa; olcon myös cunniatoin, ja rangaistacon mies cahdexallatoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla ja waimo neljällätoistakymmenellä parilla witzoilla, eli cuudentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos he pettäwät sillä itzellens calua eli rahaa; seisocon myös warcan oikeuden alla.

2.§. Jocainen cuin wääräxi teke Oikeuden tuomiokirjoja, muistokirjoja eli kirjoituxia, eli Cruunun lascoja ja muita tecokirjoja, jotca yhteisexi hyödytyxexi ja ojennuxexi owat; asetettacon rauta caulasa yhden paalun eteen, ja rangaistacon työllä Cuningan Linnasa, eli warustuxesa wissit wuodet, eli caiken elinaicansa, nijncuin teco on.

3.§. Jos jocu ulospyhki, tygöpane, eli muutta toisen nimen eli sinetin, eli muulla tawalla wääräxi teke kirjoja, lascoja, käsikirjoituxia, lähetys-kirjoja ja muita raamatuita, eli ricki repi ja poltta nijtä, ja kirjoitta toiset siaan, sillä wahingota tehdäxens; olcon cunniatoin ja tehkön sackoa neljäkymmendä talaria, maxacon myös wahingon. Jos hän sen teke wiran-toimituxesa; wetäkön caxikertaisen sacon.

4.§. Jos jocu awa toisen miehen lähetys-kirjan, luke eli anda toisen lukea, ilmoitta ja uloshajoitta sitä cuin kirjoitettu on, ja etzi sillä hänen wahingotans ja häpiääns, jota se coske; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, ja olcon sijnä siwusa cunniatoin, jos ricos sen ansaitze.

IX. Lucu. Caxinaimisesta.

1.§. Jos mies eli waimo luopu hänen laillisesta awiopuolisostans, ja anda itzens wihkiä toisen canssa joca naimatoin on; olcon se caxnainut hengens rickonut, ja se joca ei ennen nainut ollut, rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, colmellakymmenellä parilla witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä; jos sen edellisen awioskäsky hänelle ennen tiettäwä oli. Jos ei he ole itzens secoittanet toinen toisens canssa; tehkön se caxnainut sackoa cahdexankymmendä talaria, ja se toinen neljäkymmendä talaria.

2.§. Jos laillisesti nainut mies eli waimo kihla itzens toisen canssa; wetäkön se nainut sackoa cuusikymmendä talaria. Jos he secoittawat itzens kihlamisen jälken toinentoisens canssa; nijn rangaistacon se nainut neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, colmellakymmenellä parilla witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä. Sama rangaistus olcon; jos se, joca Tuomarilda on selitetty jongun puolisoxi, anda wihkiä itzens toisen canssa. Jos se toinen on sijtä tietänyt; rangaistacon colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoilla, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoilla, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella, wedellä ja leiwällä.

X. Lucu. Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa.

1.§. Jocainen cuin secoitta itzens eläimen eli muun järjettömän luondocappalen canssa; sen pää pitä pois lyötämän ja hän lawosa poltettaman, surmattacon myös sama eläin ynnä ja poltettacon.

2.§. Jos jocu ei taida sidottaa itze tecohon, waan löytän olleen täydesä aicomuxesa ja walmisa sencaldaista cauhistusta täyttämään: nijn pitä hänen caula-raudasa tekemän työtä puolen wuotta, eli enämmän, asian haarain jälken.

XI. Lucu. Murha-poldosta.

1.§. Jos jocu ehdollans pistä tulen Cuningan Huonen, Linnan ja Warustuxen, Laiwan, Kruti-huonen, Wara-huonen, Aset-huonen, eli muun sencaldaisen päälle; sen oikia käsi ja pää lyötäkön pois, ja poltettacon hän lawosa; täyttäkön myös wahingon, jos hän woi. Jocainen cuin sijhen käske, neuwo eli awullinen on, nijn että teco sijtä tapahtu; seisocon saman rangaistuxen.

2.§. Jos jocu aicomuxesta sytyttä walkian toisen taloon, ja poltta sijnä ylös huoneita, yhden eli usiamman; <163> sen pää lyötäkön pois, ja maxettacon wahingo hänen omaisudestans. Jos ihmisiä sijnä sisällä pala, eli tule cuoletetuxi; nijn olcon murhan-poltaja sijnä siwusa oikiaa kättäns paitzi.

3.§. Jos jocu pahasta sisusta sytyttä walkian ulco-huonen, metzän, elo-auman, heini-suowan, eli olki-rijttan päälle, jotca caucana talosta owat; rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä: palkitcon myös wahingon.

4.§. Jos murhan-polttaja sijnä työsä käsitetän; rangaistacon colmella colmattakymmenellä parilla raippa-witzoja, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, ehkei sijtä yhtään wahingota tapahduis.

XII. Lucu. Murhasta ja julmista sisu-töistä nijden päälle / cuin ei taida itziäns warjella.

1.§. Jos mies eli waimo surma toisen wäijywäisesti ja salaisesti; tulcon murhajan pää pois lyödyxi, mies teilatuxi, ja waimo lawosa poltetuxi.

2.§. Sama laki olcon sijtä, joca tappa lapsiikäisen, nuoremman cahtatoistakymmendä ajastaica, eli jongun macawan, uiwan, kylpöwän, eli sen, cuin sencaldaisesa tilasa eli toimituxesa on, ettei hän itzens warjella taida. Jos jocu lyö eli haawoitta händä; sacotettacon cahdenkertaisesti.

3.§. Jos jocu otta toisen kijnni wäkiwallalla, repi ulos silmät, eli lyö ulos hambaita, leicka pois kielen, nenän, eli muun jäsenen; olcon hengens rickonut.

XIII. Lucu. Itzens-surmajasta.

1.§. Jos jocu tappa eli surma itzens; nijn mahta sen ruumis sildä, joca sen löytä, soimamata ylösotettaa, ja erinäns laskettaa; jos Tuomari sitte coettele, että hän tahdollans itzens on hucannut; nijn pitä sencaldainen itzens-surmaja metzään wietämän teloittajalda ja maahan caiwettaman. Jos se löytään pään-heicoudesta, raiwoudesta, eli muusta sencaldaisesta tuscasta tapahtunen; nijn mahta hän muilda ihmisildä pideldää ja haudattaa.

2.§. Jos jocu taita sen hengen pelasta, joca itzens hirttänyt on, eli muulla tawalla itzens hucata tahto, ja ei händä pelasta; rangaistacon asian-haarain jälken.

3.§. Jos jocu löyty macawan cuollunna, ja ei cucan tiedä cuinga hän huckunut on; se mahdetan cunniallisesti haudattaa. Jos hän jumalatoinda elämäkerta on pitänyt; nijn pandacon Kircko-aitaan erinäns.

4.§. Jos nijn taita tapahtua, että se joca itzens hucata tahto, ei saa sijtä cuolemata; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, raippa-witzoila eli witzoilla, asian-haarain jälken.

5.§. Jos jocu petollisesti tunnusta, että hän sencaldaisen työn tehnyt on, joca cuoleman-rangaistuxen ansaitze; olcon sama laki.

XIV. Lucu. Wanhemmitten / lasten / weljein ja sisarten tappamisesta; nijn myös / jos jocu lyö eli nimittele wanhembitans.

1.§. Jos isä, eli äiti, ehdollans ja wahwasta neuwosta tappa lapsens; eli jos lapsi tappa isäns, eli äitins; <165> mies waimons, eli waimo miehens; lyötäkön pois oikia käsi ja pää, mies teilattacon, ja waimo lawosa poltettacon. Jos jocu tappa isä- eli äiti-puolens; appens eli anoppins; appi- eli anoppi-puolens; elickä jos ne tappawat lapsi-puolens, eli wäwyns; weli eli sisar, toinentoisens; nijden pitä pää pois lyötämän, mies teilattaman, ja waimo lawosa poldettaman.

2.§. Jos lapsi lyö oma isäns, eli äitiäns; olcon hengens rickonut, eli rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, asian-haarain jälken. Jos jocu lyö isä- eli äiti-puoldans, appens eli anoppians, appi- eli anoppipuoldans; wetäkön sackoa sata talaria.

3.§. Jos lapsi langetta häwästys sanoja isää, eli äitiä wastan; rangaistacon colmecolmattakymmenellä parilla raippa-witzoilla, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoilla, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu puoli wanhembia eli appe, taicka anoppia wastan; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Rucoilcon myös caikisa näisä tiloisa andexi julkisesti.

XV. Lucu. Isännän eli esi-miehen tappamisesta / hosumisesta ja lyömisestä; nijn myös luwattomista sanoista heitä wastan.

1.§. Jos palcollinen ehdollans tappa oikian isändäns, eli emändäns; olcon kätens ja pääns rickonut, ja tulcon päällisexi mies teilatuxi ja waimo lawosa poltetuxi.

2.§. Jos jocu aicomuxesta hosu ja lyö isändäns eli emändäns, ehkä he cuitengan ei saa sijtä cuolemata; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoilla, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoilla, <166> eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu picaisudesta; nijn rangaistacon cahdexallatoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla, neljällä parilla toistakymmendä witzoilla, eli cuudentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä.

3.§. Jos palcollinen heitä nimittele; wetäkön sackoa neljäkertaisesti sitä wastan cuin laisa luwattomista sanoista, asetettu on.

4.§. Jos palcollinen asetta itzens heitä wastan uhcauxella, eli ylöncatze sanoilla eli käytöxillä; rangaistacon wangiudella wissixi ajaxi, sen jälken cuin asia on.

5.§. Joca tappa esimiehens, sen cuin on pandu isännän siaan; andacon hengen hengestä, mies teilattacon ja waimo lawosa poldettacon.

6.§. Jos jocu lyö esimiestäns eli sitä cuin isännän siasa on; wetäkön neljänkertaisen sacon.

7.§. Jos jocu heitä nimittele; wetäkön colmikertaisen sacon. Uhcauxesta ja solwaistuxesta; wetäkön sackoa wijsi talaria, eli enämmän, nijncuin asia on.

8.§. Ryyttäri, Soltati, eli Puosmanni, joca lyö, eli solwaise Rusthållaritans, eli Ruotu-talonpoicaans, eli hänen waimoans, eli lapsia, taicka palcollisia, heidän wanhemmittens eli isändäns tähden; olcon cahdenkertaises sacos, ja maxacon wahingon.

9.§. Caikisa näisä asioisa pitä sen wicapään, julkisesti rucoileman andexi, cosca ei häneldä henge oteta.

XVI. Lucu. Lasten-murhasta.

1.§. Portto, joca luwattomasta secannuxesta rascaxi tule, ja sitä ei ilmoita ennen synnyttämisen aicaa, etzi yxinäisyttä itze synnyttämisesä, ja sen jälken pane sikiäns pijloon, häneldä pitä pää pois lyötämän ja hän lawosa poldettaman, joco hän edesanda sikiän cuollunna syndynen, eli keskeneräisen olleen. Jos se cohta edestoimitetan, ja coetellan ollen keskeneräisen, eli jos ei löytä jotacuta wäkiwaldaista merckiä sen päälle; nijn rangaistacon äiti witzoilla, wangiudella eli työllä; kärsikön myös sijhen tygö luwattoman secannuxen edestä.

2.§. Jos sencaldainen portto on saanut keskeneräisen, joca wahingollisesta langemisesta, eli muusta tapaturmasta tapahtunut on, ja ei ole pannut sikiätä pijloon, waan sen cohta ilmoittanut, ja taita osotta syyn keskensynnyttämiseen, nijn rangaistacon ainoastans luwattoman secannuxen edestä.

3.§. Jos portto teloitta eli ulosaja sikiäns; olcon hengens rickonut. Sama laki olcon sijtä, joca sijhen neuwo ja auttaa.

4.§. Jos jocu on pyytänyt ulosaja sikiäns, ehkä ei sijtä yhtän waicutusta seurannut ole; wetäkön sackoa sata talaria, eli kärsikön ruumillans.

5.§. Jos portto heittä sikiäns ulos kedolle eli cujalle, nijn että se näljästä, wilusta eli muusta tapauxesta cuole; olcon hengens rickonut. Jos sikiä hengis ylösotetuxi tule, mutta kärsi sijtä terweydens puolesta; rangaistacon portto witzoilla. Jos ei se saa sijtä wahingota; kärsikön cuitengin wangiuden wissin ajan päälle, asian haarain jälken.

XVII. Lucu. Surmamisesta myrkyllä / eli muulla tawalla.

1.§. Jocainen cuin aicomuxesta surma toisen myrkyllä, eli muulla sencaldaisella; sen pää pitä pois lyötämän, mies teilattaman ja waimo lawosa poldettaman. Jos ei cuolema sencaldaisesta surman tarjosta seura; otettacon cuitengin wicapääldä hengi.

2.§. Sama Laki olcon sijtä, joca yhdellä taicka toisella tawalla myrkyttä jotakin, mitä ikänäns se olla taita, sijnä aicomuxesa että sillä wahingoitta jotacuta hengen eli terweyden puolesta.

3.§. Jos jocu on walmistanut myrckyä, jotacuta sillä surmataxens, eli jos hän on ollut samasa neuwosa, eli työsä osallinen: olcon myös hengens rickonut. Jos hän ennen kijnni otetan cuin hän on woinnut täyttä pahan tahtons, wetäkön sackoa sata talaria, eli kärsikön ruumillans.

4.§. Älkön yxikän, ehkä cuca hän olis, rohjetco myydä jotacuta myrckyä, waan uscottawalle miehelle, eli waimolle: jos toisin tapahtu; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijtä on wahingota tapahtunut; olcon cahdenkertaisen sacon alainen.

XVIII. Lucu. Kircko-rauhasta ja Oikeudenkäymisenrauhasta.

1.§. Jocaitzella pitä oleman rauha tiellä Kirckoon ja Oikeuteen mennesä ja sieldä palatesa, joco hän tule omasta, eli toisen miehen huonesta. Joca silloin hänen tappa, eli lyö hänelle mustaneman, eli werinaarman, costaxens hänelle; se ja caicki ne, jotca hänen canssans samas tahdos ja tegos olit, owat rickonet Cuningan walan, ja sen rauhan, cuin Cuningas on wannonut pitäxens alamaisillens.

2.§. Jos ei hän tee sencaldaista wahingota, cuin sanottu on; waan turmele eli muutoin wahingoitta hänen juhtans eli caluns, ricki repi hänen asens, tembo eli lyckä, eli jotacuta muuta sencaldaista tecoa teke, josta hänen paha aicomuxens taitaan coeteldaa; maxacon wahingon, ja olcon cahdenkertaisesa sacosa tappeluxen tähden: Olcon myös neljänkymmenen talarin sacko rauhan ricoxesta.

3.§. Jos jocu wetä weitzen, eli paljan miecan wihasta, kircosa Jumalan palweluxen alla, eli cusa Oikeutta pidetän, ja teke sillä wahingota; olcon hengens rickonut. Jos tappo tapahtu; hacattacon sijnä siwusa hänen oikia kätens pois. Jos ei hän woi wahingota tehdä; wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän siellä jongun päälle täyttä muulla tawalla, lyöden ja hosuen, olcon sama sacko.

4.§. Jos jocu nyhki eli lycki toista wihaisesta mielestä Kircosa Jumalan palweluxen alla; tehkön sackoa sata talaria. Jos se tapahtu silloin cuin ei Jumalan palwelus päällä seiso; eli jos jocu toru ja rijtele Kircosa Jumalan palweluxen alla; olcon sacko puolda wähembi. Jos se tehdän mualla, cusa Jumalan palwelus pidetän, ja Seuracunda on; olcon sama laki.

5.§. Jos jocu kiucusta wetä weitzen eli miecan toista wastan, eli lyö händä Kircko-aidasa, cosca hän mene Jumalan palweluxeen, eli sieldä lähte, eli Käräjä siasa, joco hänellä Käräjä asia on, eli ei; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijhen tule mustanema eli werinaarma; nijn hän on Cuningan walan rickonut.

6.§. Jos jocu otta toisen tien omain asiains ja toimitustens tähden, cosca hän taicka Kirckoon ja Oikeuteen mene, eli sieldä palaja: ja siellä hänen päällens täytetän, eli tappelus tule nijden wälille picaisudesta, eli se, joca sijhen tuli, ei tiennyt, että toinen on Kirckoon, Käräjään eli Raaditupaan aiconut; silloin rangaistacon itzecukin työns jälken, ja ei ole Cuningan wala ricottu.

7.§. Cosca jocu coston pyynnöstä sowitun ja sacotetun asian päälle, eli costaxens sille, joca händä wastaan Oikeudesa todisti, eli sentähden, että hän siellä asians händä wastaan warjeli, tappa, haawoitta, lyö mustaneman, eli werinaarman; silloin on hän, ja caicki ne, jotca hänen canssans samasa aicomuxesa ja työsä olit, Cuningan walan rickonut.

8.§. Jos jocu lyömisellä ja hosumisella canda kättä jongun Tuomarin eli muun Cuningan wircamiehen päälle wiran toimituxesa, eli sentähden hänelle costa; olcon hengens rickonut. Jos hän tappa hänen; lyötäkön myös edelläpäin hänen oikia kätens pois; Jos jocu häristä eli uhca händä, eli anda hänelle häpiällisiä sanoja; tehkön sackoa wijsikymmendä talaria, eli enämmän, sataan talarijn asti, nijncuin ricos on; ja anocon andexi. Jos ne sanat käywät arwon ja cunnian päälle; tehkön sackoa cahdenkertaisesti, ja olcon cunniatoin. Joca ei woi sackoa maxaa; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, eli raippa-witzoilla, eli witzoilla. Jos ei se tapahdu wiran tähden; rangaistacon, nijncuin Laki muutoin woipi.

9.§. Jos jocu rohkene lyömisellä ja hosumisella nijden päälle carata, heidän wirasans, eli wiran tähden, jotca Cuningan, eli hänen wircamiestens eli Oikeuden asioita käywät; nijn hän on rickonut Cuningan walan. Jos heidän päällens uhcauxilla, eli häwäistys sanoilla käydän; maxacon se, joca sen teke, kymmenen talaria sackoa. Jos se tapahtu yhteisesä wiran paicasa; tehkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos he itze wircansa asioisa tekewät wäkiwalda, eli wääryttä, sanalla eli työllä; olcon sacko cahdenkertainen sitä wastan, cuin muutoin sijnä asiasa asetettu on.

XIX. Lucu. Wangihuonen-rickomisesta / ja nijstä / jotca wangeja warjelewat / eli päästäwät.

1.§. Jocainen cuin ricko Cuningan wangihuonen, wangia ulosauttaxens, eli laina sijhen caluja ja aseita; eli warjele jongun pahantekiän nijtä wastan, jotca tulewat händä kijnni-ottamaan, nijn että hän sen cautta pois pääse: eli päästä wangin ehdollans irralle: eli yhdellä, taicka toisella cawaludella autta händä ulos; sen pitä wetämän sackoa sata talaria.

2.§. Jos jocu otta wangin wäkiwallalla nijldä, jotca hänen kijnni-ottanet owat ja tallella pitäwät, eli wangiuteen, eli Oikeuden eteen, eli tuomittuun rangaistuxeen wiemän pidäis; olcon Cuningan walan rickonut. Jos hän haawoitta heitä, eli lyö mustaneman eli werinaarman; nijn on hän ja caicki ne cuin hänen canssans täydesä neuwosa ja samasa työsä olit, hengens rickonut.

3.§. Jos wahti-mies päästä wangin irralle laiminlyömisestä eli kätkemättömydestä; olcon wircaans paitzi, ja rangaistacon sijnä siwusa sacolla, wangiudella, työllä eli raippa-witzoilla, nijncuin laiminlyöminen, eli myös sen pois-pääsnen ricos on.

XX. Lucu. Coto-rauhasta ja ryöwydestä.

1.§. Jos jocu aiwotulla mielellä, että tehdä wahingota, mene cotia toisen tygö, hänen cartanoons eli huoneisijn, joco ne seisowat sisällä, eli ulcona pihasta, ja owat hänen omans, eli hänellä luwan eli wuoron cautta, eli jos hän mene toisen aluxeen eli laiwaan, olcon se wuorottu eli oma, ja tappa siellä isännän itze, hänen wäkens eli majamiehens; nijn pitä hänen joca sen teki, ja caickein nijden, jotca hänen canssans samasa tahdosa ja työsä olit, oikia kättääns ja hengeens wailla oleman. Jos hän muuta wahingota teke, haawoilla, mustanemilla, eli werinaarmoilla; rangaistacon Cuningan walan ricoxen edestä, cuin edespäin sanotan. Sama laki olcon sijtä joca samancaldaises aicomises carca jongun päälle, tiellä eli cadulla, ja aja händä taca toisen miehen huoneseen, taloon eli aluxeen, johonga hän pacons otta, ja siellä händä wahingoitta, eli heittä taicka ambu hänen perääns, nijn että se sattu sitten cuin hän pihaan, huoneseen eli aluxeen tullut on.

2.§. Jos ei yhtäkään wahingoo tehdä talosa, huonesa eli aluxesa, waan jocu tule wedetyxi, eli pacotetuxi sieltä ulos wäkiwallalla, ja hänen päällens sitten sencaldainen ricos tehdän; olcon sama laki.

3.§. Jos se joca cotona on, juoxe ulos huoneesta, talosta, taicka aluxesta, cosca hän siellä suojas olla taita, ja saa wahingon; eli jos se wahingoitetan, joca suojelustansa siellä etziä tahto, ennen cuin hän sinne pääsnyt on; nijn ei ole Cuningan wala ricottu.

4.§. Jos yxi eli usiammat, mene cotia toisen tygö, ja tahtowat hänelle, eli nijlle cuin hänen talosans owat, wahingota tehdä, waicka ei he woi; nijn tehköön itzecukin cohdastans, neljäkymmendä talaria sackoa, coto-rauhan ricoxesta. Jos ne myös lyöwät jotakin ricki, eli turmelewat; maxacon wahingon.

5.§. Joc jocu tule toisen tygö, hänen huoneseens, taloons, eli aluxeens, ja tapahtu tappelus äckituitusta nijden wälillä; sijnä ei ole Cuningan wala eikä coto-rauha ricottu: jos ei nijn ole, että hän mene pois wihoisans, ja palaja sitten täyden aicomuxen canssa wahingota tekemän, ja sen täyttä; coetelcon cuitengin Tuomari ajasta ja asian-haaroista, jos se mahta sen äckituitun alle luettaa.

6.§. Jos jocu heittä toisen miehen huoneseen, taloon eli aluxeen, kiwen, corennon eli muuta, wahingota sillä tehdäxens; tehköön sackoa wijsi talaria. Jos sijtä tule haawoja; tehkön caxikertaisen sacon, ja sijhen tygö haawoittamisen edestä, nijncuin Laki sano.

7.§. Jos jocu kijnni-otta, köyttä eli sito jongun joca ei ole syyhyn woitettu, ilman ilmeistä pahatecoa, jonga tähden hän kijnni-otettaa ja wangiuteen pandaa mahta; hän on Cuningan walan rickonut. Jos jocu otta toisen wäkiwallalla, omasta eli toisen miehen huonesta, catulda, tieldä eli mualda, ja poiswie wastoin hänen tahtoans, wangiuteen, eli muuhun paickaan; olcon sama laki, ehkei hän mitän wahingota tehnyt olis.

8.§. Jos jocu kiduttaa toista, waatiaxens händä sen cautta tunnustuxeen josacusa asiasa; silloin on myös Cuningan wala ricottu; ja tehköön hän sackoa ilman sitä cahdenkertaisesti, haawoista, jos nijtä sijnä tule.

9.§. Jos jocu ryöwä ja täydellä wäkiwallala otta toiselda hänen huonesans, talosans, laiwasans, cadulla eli tiellä, jotakin, mitä ikänäns se olla taita, enämmän eli wähemmän; otettacon pois hengeldä.

10.§. Jos jocu mene toisen miehen puutarhaan, joca suljettu on, ja otta hedelmitä wäkiwallalla, ja tahto isändä eli hänen wäkens sitä warjella: jos silloin tappelus tule nijden wälillä, ja isändä eli hänen wäkens saa haawan, mustaneman, eli werinaarman; sijnä on Cuningan wala ricottu. Jos he saawat muun wahingon; olcoon cahdenkertaises sacos, ja cotorauhan ricoxesta wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, nijncuin ennen sanottu on. Jos tappo tapahtu; otettacon pois oikia käsi ja hengi.

11.§. Jos jocu taidais pahudesta, eli itzewaldaisudesta ja tuimudesta, maahan hacata, turmella, eli monella muodolla kelwottomaxi tehdä toisen miehen hedelmiä candawaisia puita, eli sencaldaisia, jotca taloncaunistuxexi istutetut owat; täyttäkön wahingon arwiomiesten sanan jälken, ja wetäköön sackoa wäkiwallanteosta joca puulda kymmenen talaria.

12.§. Jos jocu, ilman oikiata packoa, wäkisin maahan repi, eli turmele toisen miehen rakennuxen, eli pysty-aidan; wetäköön sackoa caxikymmendä talaria, ja riucu-aidan edestä kymmenen talaria, maxacoon myös wahingon. Jos jocu muutoin ricko eli repele; sacotettacon, nijncuin Rakennus Caaresa eroitettu on.

13.§. Jos jocu aiwotulla mielellä mene ja teke wahingota talonpojalle, eli hänen wäellens, cosca he työtä tekewät, pellolla, nijtulla, eli muilla hänen tiluxillans: eli jos jocu aja pois jongun hänen saraaldans ja tiluxeldans, toisen miehen saraalle, ja teke hänelle siellä wahingota; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria wäkiwallasta, ja haawoittamisesta, olcon cahdenkertainen sacko. Jos jocu wäkiwallalla ricki-hacka eli turmele toisen peldo-aseita, calan-pyydyxiä, eli muita caluja cuin hänen työhöns tarwitaan; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja maxacoon wahingon.

14.§. Jos jocu on ottanut sisälle toisen miehen eläimen pellolda, eli nijtulda, ja se tule, jonga eläin oma on, ja otta sen wäkiwallalla jällens; tehkön caxikymmendä talaria sackoa. Jos hän sen sala poisotta; sacotettacon, nijncuin Rakennus Caaresa sanottu on.

XXI. Lucu. Yhteisestä maa- ja tie-rauhasta.

1.§. Jos jocu lyö itzens ryöwämään, maalla eli wedellä, maalla taicka Caupungisa, joco hän ryöwä wähän eli paljon, nijn pitä häneldä ja caikilda nijldä, jotca hänen canssans samasa tahdosa ja työsä olit; oikia käsi ja pää poislyötämän ja he teilattaman. Jos he jongun päälle carcawat, ja ei woi paha tahtoans täyttä; olcot cuitengin hengens rickoneet.

2.§. Jos jocu teke petollisia walkeita, eli ylöspane muita johdatuxia eli meriwijttoja, että sillä exyttä purjehtiwaisia, ja anda tila haaxirickoon; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, waicka ei mitään wahingota tapahdu. Sama laki olcon sijtä joca samancaldaisesta aicomuxesta poisrepi, eli ylösotta osottajat eli meriwijtat meren careilda eli rannoilda, eli täyttä ja tucki oikiat purje ja wenhen wäylät, järwisä eli wirroisa; laittacon myös caicki endiseen tilaans jällens. Jos wahingota ja haaxirickoa tapahtu; lyötäkön hänen caulans pois ja hän teilattacon, ja wahingo maxettacon hänen omaisudestans. Jos jocu laiminlyö ylöspitää johto walkeita ja nijtä wirittä oikialla ajalla, wetäkön sata talaria sackoa ja palkitcon wahingon. Jos se tapahtu aicomuxesta; rangaistacon nijncuin ennen täsä§. sanottu on.

3.§. Jos jocu teke wäkiwalda nijlle, jotca haaxiricon kärsineet owat, ja cuoletta jongun; se lyötäkön murscaxi, ja pandacon sitte teilin ja pyörän päälle, olcon myös rickonut caiken irtaimen calunsa. Jos jocu nijtä haawoitta, ja pahoin rundele; otettacon pois hengeldä, ja hänen irtaimesta calustans ottacon Cuningas puolen ja asianomainen toisen puolen.

4.§. Joca sytyttä tulen randaunduneen eli maalle ajettuun aluxeen, josa wäke eli calua sisällä on; olcon sekä hengens että irtaisen caluns rickonut, ja nautitcon asianomainen ensin täyden wahingons palkion hänen waldoimesta ja kijndiästä omaisudestans. Jos jocu ryöwä jotakin randaunduneesta, eli maalle ajetusta aluxesta, enämmän eli wähemmän, nijn cauwan cuin alus wäki läsnä on, eli calua corjata tahto; nijn teilattacon, ja wahingo palkittacon, cuin sanottu on. Sama laki olcon nijstä, jotca neuwolla eli työllä auttaneet owat. Warcaudesta randan istuneesta aluxesta, eroitetan sijnä 42. Lugusa.

5.§. Joca ryöwä tulipalosa, wedenhädäsä, eli cusa wihollinen ahdista, eli cusa jotakin, muun waaran edestä corjattu ja autettu on, eli ruton ja lijckuwaisen taudin aicana, wähän eli paljon; hän on rickonut oikian kätens, hengens ja waldoimen omaisudens. Warcaudesta näisä tiloisa, säätän sijnä 42. Lugusa.

6.§. Jos jocu wäijy toista, cusa ikänäns se olis, tehdäxens hänelle wahingota hengen eli jäsenen puolesta, ja haawoitta hänen, eli lyö hänelle mustaneman eli werinaarman; nijn hän on Cuningan walan rickonut. Jos hän teke jongun muun wäkiwaldaisen työn hänelle eli hänen calullens; tehkön sackoa rauhan ricoxesta ja tegostans caxikertaisesti, ja maxacon wahingon.

7.§. Jos jocu carca toisen päälle yhteisellä tiellä eli cadulla, lyömisellä ja hosumisella, eli hacka ja rickimurta matcamiehen ajocalut; tehkön sackoa neljäkymmendä talaria rauhan ricoxesta ja tappeluxesta lain jälken; maxacon myös wahingon.

8.§. Jos jocu pora ja luihca, elkiwallaisudesta, yhteisillä teillä, caduilla ja cujilla, eli jolleculle sanoilla eli muulla tawalla, rauhattomutta teke; wetäkön sackoa wijsi talaria, puolen edesandajalle ja toisen puolen waiwaisille, ehkei yhtän wäkiwaldaisutta ja wahingota tapahtunut ole.

9.§. Joca purca, eli turmele yhteisiä sildoja, cukista peniculman patzaita, eli peniculman kiwejä, eli muita johdatuxia, eli tecoja, jotca yhteisexi hywäxi, eli caunistuxexi, ylöspandut owat; maxacon sackoa neljäkymmendä talaria ja wahingon jällens.

XXII. Lucu. Waimowäen-rauhasta.

1.§. Jos jocu wäkisin otta waimo-ihmisen, ja wastoin hänen tahtoans täyttä pahan himons, ja laillisesti sijhen sidotan; olcon hän hengeens paitzi, ja waimo syytöin. Ei mahda myös yxikän waimo-ihmiselle sitä soimata, neljänkymmenen talarin sacon haastolla. Jos ei hän woi paha tahtoans täyttä; tehköön cuitengin sackoa wäkiwallasta sata talaria. Jos hän sijnä tapetaan; maatcon costamata. Jos jocu pitä lihallista secannusta hourun waimo-ihmisen canssa, eli sen, joca ei ole täyttänyt cahtatoistakymmendä ajastaica; olcon sama laki.

2.§. Jos waimo-ihminen on wäkisin maattu, ja hän ei cohta sitä tiettäwäxi tee, eikä canna sen päällä lähimmäisesä Kihlacunnan Käräjäsä, eli yhden cuucauden sisällä Oikeuden edesä Caupungisa; nijn älkön hänellä sitten olco walda, wäkiwallan ylitze walitta, jos ei hän laillista estettä osota.

3.§. Jocainen cuin wäkisin otta ja poiswie toisen miehen waimon eli morsiamen, wastoin hänen tahtoans; olcon hengens rickonut, waicka hän ei olis händä maannut. Jos macaminen sijhen tygö tule; olcon myös rickonut caiken irtaimen caluns.

4.§. Jos jocu poiswie wäkisin kihlamattoman pijan eli leskiwaimon; olcon rickonut waldoimen omaisudens, ja rangaistacon wielä päällisexi yhden cuucauden wangiudella, wedellä ja leiwällä. Jos hän sen macaa, wastoin hänen tahtoans; olcon hengens ja irtaimen caluns rickonut, cuin sanottu on.

5.§. Josca haucuttele eli poiswie waimon mieheldäns, eli tyttären isäns eli äitins tyköä, taicka nijden tyköä, jotca heidän siasans owat; wetäkön sackoa sata talaria, eli enämmän, eli kärsikön ruumillans, sen jälken cuin ricos on.

6.§. Sijtä calusta cuin caikisa näisä tiloisa ricotan; ottacon Cuningas puolen, ja sen toisen puolen asianomainen.

7.§. Jos jocu tappa sen waimon, cuin hän tietä rascasna olewan; sildä otettacon oikia käsi ja hengi pois. Jos hän lyö händä nijn että sikiä sijtä huckandu; tehkön täyden miehen hengen sacon. Jos ei hän sijtä tietänyt, että hän silloin rascasna oli, cuin hän händä löi; lisättäkön hänen haawa sackons wijdelläkymmenellä talarilla.

XXIII. Lucu. Nijden rangaistuxesta / jotca Cuningan walan rickowat.

1.§. Jocainen cuin Cuningan walan ricko, mies eli waimo, Caupungisa taicka maalla, wetäkön sackoa sata talaria, ja olcon cunniatoin. Jos sijnä tapahtu tappo eli ryöwys; olcon oikian kätens ja hengens rickonut. Jos jocu toisen erän ricko Cuningan walan; tehkön sackoa caxi sata talaria. Joca ei woi sackoa maxaa, rangaistacon sen jälken, cuin Rangaistus Caaresa sanotan. Jos se cuin Cuningan walan ricko, tule samasa työsä tapetuxi, haawoitetuxi, eli lyödyxi; nijn olcon mitätöin, caicki se cuin hän saa.

XXIV. Lucu. Muusta taposta.

1.§. Jos mies eli waimo tappa jongun tahdollans, ja ilman oikiata hengen hätää; andacon hengen hengestä, ja älkön sijnä auttaco sowindo, eikä asianomaisen esirucous.

2.§. Jocainen cuin käske toista tappamaan, seisocon saman rangaistuxen, cuin hän itze olis tapon tehnyt; otettacon myös sen hengi, joca tappoi.

3.§. Jos jocu anda itzens palcattaa toista tappaman; lyötäkön pää pois ja teilattacon nijn hywin se cuin tappoi, cuin myös se, joca palckais.

4.§. Jos jocu woitetan andanexi neuwoa tappoon, ja se sen cautta on tapahtunut; eli että hän on kijnni pidellyt sitä tapettua ja awullinen ollut: taicka osottanut tappajalle paickaa ja tilaa tappaxens: lainannut sijhen mieckaa eli muuta asetta: eli toimittanut jongun sinne, cusa hän tiesi sencaldaisen waaran hänen edesäns seisowan; nijn pitä sekä hänen että tappajan, hengeldä pois-otettaman.

5.§. Jos usiammat äcki rijdas owat candanet kättä sen cuolleen päälle, ja sijtä hackauxesta, pistosta eli lyömästä, cuin hänen päällens löytän, taitan selkiästi coetella, cuca heistä cuoleman-haawan andanut on; nijn otettacon häneldä hengi, ja ne muut tehkön cukin cohdastans, täyden eli puolen miehen-hengen sacon, sen jälken cuin asian-haarat owat.

6.§. Jos he caicki owat yhtäläisesti hosunet eli lyöneet sitä cuolutta; nijn pitä nijldä caikilda hengi otettaman.

7.§. Jocainen cuin wiha-mielestä syöxe eli heittä toisen wirtaan eli järween; taicka caton pääldä, rakennuxelda eli muulda corkeudelda alaslyckä, nijn että hän sijtä saa cuoleman; andacon hengen hengestä.

8.§. Jos jocu ilman packia, wihasta uloswetä weitzen eli miecan, taicka wirittä pyssyn, eli nosta muuta asetta toista cohden: pistä, hacka, lyö eli ambu händä cohden, ja se osandu toiseen nijn, että hän sijtä saa cuoleman; käykön sijtä, nijncuin muustakin mielitaposta. Jos ei wahingota tapahdu; wetäkön cuitengin sackoa caxikymmendä talaria, cahteen osaan, Cuningaalle ja Kihlacunnalle, eli Caupungille.

9.§. Jos jocu lyö toista kiwellä, cangella, puulla, seipäällä, sauwalla, kädellä, eli muulla, nijn että hän sijtä cuole: eli tarttu toisen curckuun eli caula-lijnaan, nijn että hän kiristy; andacon hengen hengestä.

10.§. Jos caxi toinentoisens tappawat äcki-rijdasta: eli jos he heittäwät toinentoisens wirtaan eli järween, alas rakennuxelda, caton pääldä, eli mualda, ja he molemmin sijtä cuolewat; maatcon mitättömänä, ja haudattacon heidän ruumins eri-paickaan Kircko-tarhasa.

11.§. Ulosmanamisesta campaus-tapelluxeen, ja taposta cuin sijnä tapahtu, on erinäns säätty.

XXV. Lucu. Jos tappaja eli pahantekiä tapetan / cosca händä kijnni-otta tahdotan.

1.§. Jos tappaja eli muu pahantekiä asetta itzens wastuxeen sitä wastan, joca händä kijnni-otta ja wangita tahto, eli carcamisesta estää, ja silloin tapetuxi tule; maatcon mitätöinä.

2.§. Jos tappaja, eli se cuin hengens rickonut on, muulla tawalla, ja ilman wastustawaista kättä tapetan; nijn tehdän hänen edestäns sackoa, sata talaria <180> Cuningaalle, ja sata talaria Kihlacunnalle eli Caupungille.

XXVI. Lucu. Cuinga tappaja pitä rangaistaman / cosca hän pacoon ja wapaille jalwoille pääsnyt on / eli syitä sijhen on / että hän hengens pitää mahta.

1.§. Jos tappaja carcaa ja tule wapaalle jalalle; nijn tutkicon Tuomari cuitengin taposta tuoreen työn päällä. Jos ei tappaja etzi Cuningaan rauha-kirjaa, yön ja wuoden sisällä: eli jos hän saa rauhan, ja ei tule edes estetöinnä sen ajan sisälle, cuin hänelle rauha-kirjasa eteen pandu on; nijn tuomittacon rauhattomaxi ylitze coco Waldacunnan, ja caickein sen alla olewaisten Maacundain: ja maxettacon hänen omaisudestans täysi miehen-hengen sacko, colmesata talaria.

2.§. Jos hän tule edes Cuningan rauha-kirjan päälle, ja cuole, sitte cuin hän asiaan langetettu on, ja ennen cuin hänen päiwäns ulcona on; nijn maxetaan hänen omaisudestans täysi miehen-hengen sacko.

3.§. Jos Cuningas, eli hänen Tuomionshaldia coettele tappajan työn olewan sencaldaisen, että hän mahta sowittaa asianomaisen, ja hengens pitä; nijn maxacon sackoa sata talaria Cuningalle, ja sata talaria Kihlacunnalle eli Caupungille, ja asianomainen nautitcon sen cuin hänelle luwattu on. Jos tappaja cuole ennen cuin hän asianomaisen sowittanut on, nijn maxettacon hänen omaisudestans täysi miehen hengen sacko.

4.§. Jos jongun päälle nijn käydän, ettei hän taida hengens pelasta, ellei hän tapa sitä joca händä hengen puolesta ahdista, ja hän taita sencaldaisen hätätilan wahwoilla perustuxilla osottaa; nijn olcon caikesta <181> rangaistuxesta wapa, ja se jonga hän tapoi, maatcon mitätöinä.

XXVII. Lucu. Salataposta.

1.§. Jos mies eli waimo löytään maalla tapettuna, ja ei jocu tule tappoon laillisesti sidotuxi, yön ja wuoden sisällä, eli syystä sijtä epäluulon alla; nijn pitä kihlacunnan manttalin jälken maxaman sackoa sen salatapon edestä sata talaria: Ottacon Cuningas puolen, ja toisen puolen asianomainen.

XXVIII. Lucu. Taposta joca tapahtu syyn cautta / ilman aicomusta tappaa.

1.§. Jos jocu lugunpitämättömydestä pane ladatun ja wiritetyn pyssyn, eli muuta sencaldaista pois tyköäns, josta lapset eli muut wähällä taitawat wahingon saada, eli laucase ladatun pyssyn coettelemata sijnä cuin wäkee edesä on; eli ambu maalijn seinään, eli mualle, elickä eläwitä ja linduja cohden, sijnä paicasa cuin hän tietä taita ja pitä, että tawallinen on, ihmisten siellä käydä ja olla: eli heittä sijnä, eli pudotta huonesta ja rakennuxesta hirren, kiwen, cangen, eli muuta, ja ei edelläpäin waroita nijtä, jotca alla owat; eli heittä jotakin pystyaidan eli caton ylitze, toisen cartanolle ja tontille, eli yhteiselle cadulle ja perustuxelle, ackunasta ja reppänästä, eli ullacosta, josta wahingo tapahtua taita: jos jocu osandu edesä olemaan, ja saa sijtä cuoleman; nijn wedetän, näisä ja sencaldaisisa asioisa, miehen-hengen coco eli puoli sacko; nijncuin ricos on.

2.§. Jos jocu sysä, eli lyö toista, wihaisesta mielestä, eli ylöncatzesta, kädellä taicka muulla, nijn että hän sijtä maahan lange, ja loucka itzens kiween, seinään, eli muurijn, että hän sijtä saa cuoleman; wetäkön täyden miehen hengen sacon.

3.§. Jos jocu tahto wälttä toisen hackausta, lyömistä eli häristöstä, ja sijnä samasa maahan lange, ja loucka itzens cuolliaxi; maxacon se, joca sijhen syypää oli, puolen miehen hengen sacon. Jos se tapahtu muurin, rakennuxen, eli muun corkeuden päällä, josa waara suurembi on; wetäkön täyden mies wahingon sacon.

4.§. Jos jocu pacotta toisen ulos sencaldaiseen paickaan, eli työhön, taicka myös semmoisella ajalla, että hengen waara sijtä on, ja hän saa sen cautta cuoleman; olcon sama laki.

5.§. Joca lugunpitämättömästi, leikisä eli kisauxisa, on syy toisen cuolemaan; maxacon sackoa nijncuin ricos on, täyden eli puolen miehen hengen sacon. Jos se cuollut on itze canssa syy ollut cuolemaans; nijn olcon sacko wähembi; Jota Tuomari coetella mahta.

6.§. Cosca epäillys on, jos se cuollut taudista eli toisen kätten cautta cuoleman saanut on; nijn andacon Tuomari, eli Cuningan Käskynhaldia sen cuolleen ruumin catzeldaa, ennen cuin se haudatuxi tule.

XXIX. Lucu. Taposta ja mies-wahingosta / joca enämmän tapahtu tapaturmasta / cuin toisen syyn cautta.

1.§. Jos nijn taidais tapahtua, että se, joca oikiasa hengen hätätilasa itzens warjella tahto, eli pyytä sitä kijnniotta, joca laillisesti wangittaman pitä, lyö, eli ambu händä cohden, eli nijtä jotca händä warjella tahtowat, ja toinen tule erhetys-lyömiseen, ja saa sijtä <183> cuoleman: Jos se coetellan tapahtunen hänen tahtoans ja aicomustans wastan; tehkön silloin tapaturman sackoa asianomaiselle caxikymmendä talaria. Ei pidä usiambi cuin yxi lyömä eli ambuminen tapaturmaxi luettaman: Jos usiambi haawa, yhdestä ambumisesta eli lyömisestä tule; olcon myös se tapaturma.

2.§. Jos pyssyllä eli joutzella ammutaan maalijn, taicka eläwiä eli linduja cohden, sijnä paicasa, josa se luwallisesti tapahtua mahta, ja cusa ei taittu ajatella ihmisiä edesä olewan; eli jos sencaldaiseen paickaan heitetän kiwi, tango, eli mitä hywäns se olis, ja jocu sijtä saa cuoleman: Jos silloin taitaan coetella, että tappo tapaturmasta, ilman hänen aicomustans ja tahtoans on tapahtunut; tehkön hän sackoa caxikymmendä talaria, asianomaiselle yxinäns. Sama laki olcon sijtä joca ambu eli heittä, ja se ensin sattu maahan, kiween, huoneseen, hirteen eli muuhun, ja sitten poucahta sijtä, nijn että toinen sen cautta saa cuoleman.

3.§. Jos toisen miehen huone, catto, eli seinä, eli tacka caatu, ja lyö jongun cuolliaxi; olcon tapaturman sacko caxikymmendä talaria, asianomaiselle yxinäns. Sama laki olcon, jos jocu saa cuoleman toisen miehen kelwottomasta sillasta, eli puto toisen miehen caiwoon, joca ei peitetty eli ylitzerakettu ole: eli jos jocu anda wuorolle kelwottoman aluxen: Jos hän ennen waroitettu on; tehkön puolen mies wahingon sacon.

4.§. Jos jocu pane satimia eläwäin eteen metzään eli mualle, keihällä, wiwulla, cuopalla, eli paulalla; nijn pitä hänen sen andaman cuulutta Sunnundaina, ennen cuin hän sen teke, ja tiettäwäxi tehdä, cusa ne oleman pitä. Jos hän sen laiminlyö, ja jocu ihminen sijtä saa cuoleman; tehkön puolen miehen hengen sackoa. Jos nijn on cuulutettu, eli tapahtu sencaldainen onnettomus tontin ja cartanon pijrillä, josa ei toisen oikia culcutie ole; olcon tapaturman sacko.

5.§. Jos rascas waimo tapetan tapaturmasta; nijn enätän tapaturman sacko kymmenellä talarilla.

6.§. Jocainen cuin luckimattomaan huoneseen jättä ladatun pyssyn, nijn että lapset eli muut ihmiset ymmärtämättömydestä taitawat sillä wahingota tehdä; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ehkei yhtän wahingota sijtä tapahtunut ole.

XXX. Lucu. Jos lapsia eli palcollisia tapetaan tapaturmaisesti.

1.§. Jos isä, eli äiti, tappa lapsens tapaturmasta, josa cuitengin suuri huolimattomus on; nijn tehtäkön puoli miehen-hengen sacko, ja käykön perinnön canssa, nijncuin Perindö Caaresa eroitetan.

2.§. Jos äiti macaa lapsens cuolliaxi; tutkicon Tuomari sijtä cohta jos se caupungisa on tapahtunut: Maalla tutkittacon Papilda ja pitäjän wanhemmilda, pitäjän tuwasa, josa Cruunun Woudi eli Nimitysmies pitä läsnä oleman. Jos se löyttään tapaturmasta tapahtunexi, nijn pitä äiti waroitettaman, ja olcon sacosta wapa. Jos se coetellan toisin tapahtunen; nijn lykättäkön asia Tuomarin tygö. Jos imettäjä pane wiereens wuoteelle lapsucaisen; tehkön sackoa wijsi talaria, ehkä lapsi ei saa sijtä wahingota. Jos lapsi tule sijtä tucahutetuxi, eli jos se saa cuoleman muusta hänen huolimattomuudestans; rangaistacon witzoilla, eli kärsikön wangiutta wedellä ja leiwällä; nijncuin ricos on.

3.§. Jos isä eli äiti curitta lastans nijn cowasti, että se sijtä saa cuoleman; tehkön täyden eli puolen miehen hengen sacon sen jälken, cuin asia on.

4.§. Jos isändä eli emändä teke sen palcollisellens; käykön sijtä, nijncuin muusta taposta jocaitzesa tilasa erittäin on sanottu.

XXXI. Lucu. Taposta ja muusta pahategosta cuin lapsi-ikäiseldä tapahtu.

1.§. Jos lapsi-ikäinen, joca on wanhembi seitzendä ajastaica, ja nuorembi wijttätoistakymmendä wuotta, tappa toisen tahdollans; nijn maxetan hänen omaisudestans sackoa colmekymmendä talaria. Jos ei hän woi sackoa tehdä; curitettacon witzoilla cotona huonesa, eli Käräjä huonen taicka Raastuwan owen wieresä; sen jälken cuin paha sisu, eli ikä on. Jos hän cohta täyttä wijsitoistakymmendä wuotta, ja coetellaan hänen paha sisuns ja kiuckuns suurembi olewan, cuin hänen ikäns suhten wasta; nijn rangaistacon hän, cuin täysiikäinen mies. Jos ei tappo tapahdu tahdosta, cuitengin suuresta wiasta; nijn piestäkön isäldä eli äitildä, eli jos ei nijtä ole, lähimmäisildä suculaisilda; ja pitä sijnä jongun Maan eli Caupungin-palweljoista läsnä oleman.

XXXII. Lucu. Taposta joca tapahtu hourulda.

1.§. Jos houru tappa jongun; nijn tehkön sackoa ne, jotca händä wartioitzeman piti, caxikymmendä talaria, asianomaiselle yxinäns.

XXXIII. Lucu. Jos pahanelkinen eläin / eli coira / cuoletta miehen eli waimon.

1.§. Jos pahanelkinen eläin eli coira cuoletta jongun ihmisen, ja isändä ei tietänyt, eläimen eli coiran pahanelkisen olewan, andacon ulos sen wahingollisen eläwän <186> cuoletettaa, ja sowittacon asianomaisen. Jos jocu sildä haawoitetaan; nijn maxacon sen isändä parandajan palcan, ja olcon sillä syytöin. Jos se taitan coeteldaa, että hän tiesi sen pahanelkisen olewan; maxacon puolen miehen hengen sacon, jos jocu sijtä cuole. Jos se jongun haawoitta; wetäkön sackoa kymmenen talaria huolimattomuden tähden, ja puolen haawain sacko. Jos jocu saa sijtä wirhen; andacon sijnä siwusa wirhen sacon, asianomaiselle yxinäns. Jos hän kieldä tietänens, sen ollen pahanelkisen eläimen, eli coiran, ja sijhen löytän puolet perustuxet; warjelcon itzens walallans, eli wetäkön sackoa cuin sanottu on. Jos hän laillisesti tygösanotan sitä eläindä eli coiraa cuolettaa, ja ei sitä tee, ja tapahtu sitten wahingo miehelle eli waimolle, hengen puolesta; maxacon täyden mies wahingon sacon: Haawain edestä, joista ei cuolemata tule, tehtäkön täysi haawain sacko.

2.§. Jos jocu hututtaa coiran ihmisten päälle, eli pacotta ylöllisydestä, hewoista, härkää, eli muuta eläindä jongun päälle, sillä saattaxens hänelle wahingota, rangaistacon nijncuin hän sen itze omalla kädelläns tehnyt olis, joco se on tappo eli haawa.

3.§. Jos jocu cotona elättää carhua, sutta, eli muita metzän-eläwiä, ja ei nijtä hywin sisälle-salpa, eli kijnnitä, ja jocu ihminen nijldä tule cuoletetuxi; maxacon täyden eli puolen miehen-hengen sacon; nijncuin huolimattomus on. Haawain edestä tehkön täyden eli puolen haawain sacon. Cuoletettacon myös se eläwä cohdastans.

XXXIV. Lucu. Jos jocu haawoitta toisen caswon eli caulan; eli hacka poicki jäsenen / eli lyö ulos hambaita.

1.§. Jos jocu hacka toista caswoon, eli caulaan; eli lyö pois eli turmele nenän, corwan, käden, käsiwarren, eli jalaan: elickä lyö ulos silmän, nijn että hän sijtä wirhen saa; nijn tehkön wirhe-sackoa wijsikymmendä talaria, ja haawoittamisesta colmekymmendä talaria. Jos usiammat jäsenet, cuin yxi, tulewat poislyödyxi eli turmelluxi; maxacon jocaitzen edestä sekä wirhe-että haawa-sacon, cuin sanottu on. Wirhe-sacon nautitcon asianomainen yxinäns, ja haawa-sacot käykön colmijacoon: ne pitä wijmeisexi ulosotettaman.

2.§. Jos jocu lyö toiselda pois peucalo-sormen, jalan etupuolen nilkasta, eli candapään; wetäkön sackoa colmekymmendä talaria wirhestä ja caxikymmendä talaria haawoittamisesta. Joca lyö etusormen poicki; tehkön sackoa caxikymmendä talaria wirhestä, ja wijsitoistakymmendä talaria haawoittamisesta. Jocaitzen nijden muiden sormein edestä, tehkön wirhe-sackoa wijsitoistakymmendä talaria, ja haawan sackoa kymmenen talaria. Warwas jalasa, olcon haawoittamisesta tasa arwiosa sormen canssa kädesä; ja puolda wähembi wirhen sacosa.

3.§. Jos jocu lyö toista nijn, että luu särjetän, eli eriä, pääsä, käsiwarresa, reidesä eli sääresä, ja poishackaus sijnä ei tapahdu: eli jos jocu pistä jongun ruumin eli jäsenen läpitze; tehkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos sijhen tule wirhe; wetäkön sackoa puolen pois hackausta wastan.

4.§. Jos hambaita uloslyödän; nijn tehkön jocaitzen edestä wirhe-sackoa cuusi talaria, ja haawa sackoa cuusi talaria.

5.§. Jos jocu lyö toista cohden, ja tahto wahingota tehdä: jos toinen seiso edesä, ja saa haawan eli pois hackauxen; nijn wetäkön cuitengin sackoa jocaitzesta, cuin ennen sanottu on.

XXXV. Lucu. Liha-haawoista / lyömästä / corwapuusteista ja tucustuxesta.

1.§. Jos jocu tule haawoitetuxi, eli pistetyxi käsiwarteen, reiteen, eli mualle ruumiseen, josa poishackaus eli luun eroitus ei tapahdu; nijn olcon kymmenen talaria sackoa joca haawasta.

2.§. Joca teke wähemmät haawat, lyö toisen sinisexi eli werisexi; wetäkön sackoa joca mustanemasta ja werinaarmasta caxi talaria.

3.§. Jos jocu lyö toiselle corwapuustin, ja ei näy haitta ihosa; tehkön sackoa cuusi marckaa.

4.§. Jos jocu wetä toista hiuxista eli parrasta, nyhki, lycki eli tuuppi händä, ja ei näy haitta ihosa; olcon sama sacko.

5.§. Jos miehet tulewat yhteen äckirijdasta, ja yxi saa haawan ja toinen cuoleman; nijn rangaistacon tapon edestä lain jälken, ja haawat olcon mitätöinä. Jos he toinentoisens haawoittawat, ja ei cuole cumbican; maxacoon cumbikin sackoa ricoxestans; cuitengin puolta wähemmän se, jota ensin lyötin.

6.§. Nijsä asioisa, joista 3. ja 4.§.§. eroitetan, ei mahda kengän muu päälle candaa, cuin oikia asianomainen; jollei ricos tapahdu ajalla ja paicalla cuin rauhaan cuulutettu on.

XXXVI. Lucu. Cuinga sacotettaman pitä / jos mies lyö waimoans / eli waimo miestäns / taicka isändä eli emändä palcollistans.

1.§. Se mies cuin kiucusta, eli juopumuxesa, eli toisen waimon tähden, lyö waimoans sinisexi eli werisexi, <189> raajaricoxi, eli wirhellisexi; olcon se caicki cahdenkertaisesa sacosa. Jos waimo lyö miestäns; seisocoon saman oikeuden.

2.§. Jos isändä eli emändä lyö palcollistans, nijn että se sijtä tule rajaricoxi eli wirhellisexi; olcoon se laillisesa sacosa, cuin ennen sanottu on. Jos he händä cohtullisesti curittawat ricoxens tähden; olcoon mitätöinä.

XXXVII. Lucu. Lapsi-ikäisen sacotuxesta haawan ja wirhen edestä.

1.§. Jos lapsi-ikäinen, joca on wanhembi seitzändä, ja nuorembi wijttätoistakymmendä wuotta, teke täyden haawan; wetäkön sackoa puolda wähemmän cuin se joca täysi-ikäinen on, sekä wirhestä että haawoituxesta. Jos hän wähemmän lyömän teke, cuin on mustanema, eli werinaarma; olcoon sama laki. Jos ei hänellä itzellä ole omaisuutta sackoa maxaa; nijn piestäkön wanhemmilda, eli holhojalda.

XXXVIII. Lucu. Haawoittamisesta / joca tapahtu oikiasta tapaturmasta.

1.§. Jocainen cuin haawoittamisesa teke jotakin tapaturmasta, ja ei aicomuxesta ja tahdollans; tehköön sackoa nijn haawoittamisesta cuin wirheestä, puolda eli neljättä osa wähemmän, cuin mieli-työstä, sen jälkeen cuin tapaturma on. Jos se tapahtu täydestä tapaturmasta, cusa hän ei taitanut wahingota edelläkättä huomata eli wälttää; olcon syytöin.

XXXIX. Lucu. Cuinga haawat pitä catzeldaman ja holhottaman; ja parandajan-palcasta.

1.§. Joca caupungisa tule haawoitetuxi eli lyödyxi; candacoon cohta Oikeuden edesä, ja nimitettäköön caxi hywä miestä, erinomattain Caupungin Parandajat, jotca ne haawat wisusti catzoman pitä, ja nijstä todistaman. Jos se tapahtu maalla, ja Käräjän-aica on sisällä, eli käsillä; ottacon se cuin lyöty on, cohta haaston sen päälle joca löi, ja hän olcon sitten welcapää, samana eli lähimmäisenä päiwänä tulla wastaman. Jos ei Käräjän-aica ole sisällä, eli lähellä, eli jos hän on nijn woimatoin, ettei hän itze taida Käräjään tulla; nijn andacoon haawat catzottaa nijldä, jotca sen ymmärtäwät ja sitten nijstä todista taitawat.

2.§. Jos jocu nijn pistetään, haawoitetaan, lyödään eli muserretaan, että hän yön ja wuoden sisällä cuole, ja coetellaan silloin selkiästi, että hän sijtä kätten-tegosta cuollut on; andacoon se cuin haawoitti eli löi, hengen hengestä. Jos muu tauti sijhen tygö tulla taita, eli parandajan huolimattomuus, elickä muu tapaturma; nijn langetettacoon coconaiseen, eli puoleen miehen-hengen sackoon, caicki sen jälkeen, cuin asianhaarat owat.

3.§. Jos jäsen tule saamattomaxi ja rambaxi yön ja wuoden sisällä, sitten cuin jocu lyöty eli haawoitettu on; nijn maxetaan sen edestä wirhe-sackoa, cuin sanottu on, asianomaiselle yxinäns.

4.§. Caikisa haawoittamisen asioisa, joisa sackoa tehdän; maxacon syypää parandajan palcan, esteen ja caiken muun culutuxen ja wahingon, ja sijhen tygö kiwun ja särkemisen edestä. Coetelcon myös Tuomari mitä puutetta sillä haawoitetulla elatuxesans sijtä on, ja määrätkön hänelle cohtullisen palckion.

XL. Lucu. Warcaudesta.

1.§. Se cuin ensimmäisen erän warasta calua eli rahaa, ylitze kymmenen talarin; tehköön sackoa colme kerta nijn paljon cuin sen warastetun hinda on. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsiköön ruumillans, cuitengin ei corkiammalda, cuin warcauden werran jälken.

2.§. Jos jocu warasta usiammasa paicasa, cuin yhdesä, eli eri ajoilla, ja ei ennen ole ollut warcaudesta Oikeuteen wiety ja rangaistu; nijn pitä custakin warcaudesta erittäin paicallans tutkittaman, ja siellä coeteldaman, jos hän warcauteen wicapää on; käyköön sitte tuomio warcaan ylitze caickein edestä, cusa hän wijmein Laisa käytetän, ja rangaistacon nijncuin se, joca ensimmäisen kerran warastanut on.

3.§. Jos waras warcauden tähden toisen kerran Oikeuteen wiedään; maxacon sackoa, neljäkertaisen warcauden werran. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, cuin sanottu on, ja silloin enätän rangaistus wijdellä parilla raippa-witzoja, eli neljällä parilla witzoja. Jos hän tule colmannen kerran jällens, ja warcaus astu sataan talarijn; hirtettäköön, joco se on mies eli waimo. Jos warcaus on wähembi, pääsköön hengelläns: mutta kärsiköön ruumilla warcauden werran jälken, ja tehköön työtä colme wuotta Cuningaan wangiudes. Jos hän warasta neljännen erän; hirtettäköön.

4.§. Caicki se cuin warastettu on, pitä jällens maxettaman, ennen cuin sacko ulos otetan. Jos ei waras sitä woi; sowittacon asianomaisen työllä, cosca waras ei tule hengeldä pois, eli Cuningaan työhön tuomittu ole.

5.§. Jos jocu warasta hedelmitä puutarhasta, humalistosta, naurismaalda, eli caalimaalda, herneitä, härkäpapuja, tammenterhoja eli pähkinöitä, täyden miehen tacan, eli cuorman, eli warasta ja poiswie yhden cuorman, toisen hacatuita puita, hirsiä ja aidaxia, seisocoon warcaan oikeuden. Jos se on wähembi, nijn tehdään sackoa, cuin näpistelemisestä sanotaan.

6.§. Joca itzens sisälle cangotta johonguun paickaan eli huoneseen warastamaan, waicka hän ei mitäkän löydä eli ota; rangaistacon ensimmäisellä erällä, yhdexällä parilla raippa-witzoja, eli seitzemällä parilla witzoja. Jos se tapahtu toistamiseen; olcon caxikertainen rangaistus. Jos hän taas tule colmannen kerran; kärsiköön seitzemäncolmattakymmendä paria raippa-witzoja, eli yxicolmattakymmendä paria witzoja: ja neljännellä erällä cuusineljättäkymmendä paria raippawitzoja, eli seitzemäncolmattakymmendä paria witzoja. Jos hän myös silloin on jotakin warastanut, kärsikön sen edestä erittäin, cuin ennen on sanottu.

7.§. Jos waras murta itzens sisälle läpi ackunan, eli muutoin taloon, eli huoneseen yöcautena, ja saa haawoja eli tule tapetuxi; olcon mitätöinä. Jos hän teke wastuxen joco se on yö eli päiwä; olcon sama laki. Jos hän teke nijlle wahingota jotca omans warjella tahtowat; olcon cahdenkertaisesa sacosa; ja kärsikön sijnä siwusa coto rauhan ricoxen edestä.

8.§. Jos muu mies otta warcaan kijnni, cuin se, joca oikia asianomainen on, eli calusta waaria pitämän pidäis; nijn on hänen omans caxikymmenes penningi caikesta sijtä cuin warcaan myötä sijnä hänen omans oli.

9.§. Jos asianomainen itze ei tahdo warcaan päälle candaa Oikeudesa; nijn candacoon se, jonga Cuningaan puolesta päälle candaa tule, ja natitcoon asianomaisen oikeuden.

10.§. Joca tahdollans päästä warcaan, ja hänen pois tieldä toimitta, sitten cuin hän kijnni otettu ja wangittu on; kärsiköön nijncuin Rangaistus Caaresa, ja ennen täsä Caaresa eroitetaan.

XLI. Lucu. Jos usiammat ynnä warastawat / eli jocu tule sijhen haucutelluxi / eli käsketyxi; taicka muutoin warcaudesa osallinen on.

1.§. Jos caxi eli usiammat lijttäwät itzens ynnä warastamaan; nijn pitä cukin coconaisen warcauden werran jälken rangaistaman, ehkä cuinga he sen keskenäns jacaneet owat. Jos se cuin omaans paitzi on, nautitcon sen jällens, hänen omaisudestans, jolla on wara maxaa.

2.§. Jos jocu haucuttele eli käske lapsi-ikäisen canssans warastamaan: eli jos mies sen teke waimons canssa; wanhemmat lastens, orwoin holhoja wallanalaisen canssa; esimies sen canssa, joca hänen cuuliaisudens alla on, isändä eli emändä palcollistens eli coturins canssa: seisocon saman oikeuden, cuin se joca toisen kerran warastanut on. Jos hän toistamiseen sencaldaisesa työsä löytään, ja warcaus nouse sadan talarin ylitze; hirtettäkön: ja se, joca haucuteldu eli käsketty oli warastamaan, rangaistacoon, nijncuin muu waras, jos hän täyteen ikään tullut on.

3.§. Jos jocu on muutoin warasta auttanut neuwolla, eli työllä; seisocon saman oikeuden cuin waras itze. Joca tietens on kätkenyt eli nautinnut hänen canssans, eli edelläkättä tietänyt, että warcaus tapahtuman piti, ja ei sitä ilmoittanut; eli tiesi warastetuxi ja autti sitä salamaan, eli myös muulla tawalla on warcautta edesauttanut: seisocoon warcaan oikeuden.

XLII. Lucu. Coto-warcaudesta ja julmasta sisuwarcaudesta.

1.§. Jos palcollinen eli muu käskyläinen warasta, näpistele, <194> eli aicomuxella jotain tuhla eli sala isändäns omaisudesta; se olcon caicki cahdenkertaisen sacon alla, muuta näpistelemistä ja warcautta wastan.

2.§. Jos jocu warasta wähän eli paljon, cosca tulipalo, wedenhätä, haaxiricko, wäkiwalda eli wihollinen päälle tule ja ahdista, eli myös jotakin cuin sencaldaisesta waarasta ja hädästä corjattu on; se hirtettäkön.

3.§. Jos hahdenhaldia, calunwetäjä, eli heidän wäkens warasta sitä cuin heille annettu on culjettaa, eli tallelle pitää; maxacoon sen jällens; ja tehkön sackoa neljä kerta nijn paljon cuin warastettu on. Sijnä tilasa olcon sama laki, cosca wierasten holhoja, eli Crouwari maja-mieheldä warasta.

4.§. Jos jocu wieckaudella otta lapselda joca nuorembi on cahtatoistakymmendä ajastaica, eli sildä cuin mielipuoli on, waatteita, caunistusta, eli muuta mitä ikänäns he candawat; eli jos jocu warasta saunasa; eli sildä joca rascasa taudisa macaa; eli joldaculda cuolleelda ihmiseldä; eli macawalda kedolla; eli sijnä cusa yhteinen lijckuwainen tauti huonesa on: olcon myös sama laki.

5.§. Jos jocu warasta sijtä hahdesta, eli calusta, cuin randandunut ja ilman wäke maalle tullut on; rangaistacon cuin nyt on sanottu.

XLIII. Lucu. Sijtä / joca warasta ulcona kedolla; ja jos jocu otta toisen miehen wenhen / eli hewoisen; taicka lypsä hänen lehmäns / lambaans / eli wuohens.

1.§. Jos jocu waraasta pellolda, eli nijtulda, eloo leicattua, eli leickamatoinda, heiniä eli olkia suowatuita, eli suowamattomia; eli toisen miehen hewoisen, <195> eli carjaa, jotca ulcona kedolla syötteellä käywät, aidan sisällä, eli ulcona aidasta; olcon se caxikertaisesa sacosa.

2.§. Sama laki olcon, cusa jocu warasta mettiäis-patzan, eli calaa toisen miehen lammicosta, calaarcusta, wercoista, merroista, catitzoista, eli muista calan-pyydyxistä: linduja ja metzän-eläwitä jahti-pyydyxistä, eli itze pyydyxet, ja muuta sencaldaista.

3.§. Jos jocu otta ja nautitze ilman lainamata eli wuoromata, toisen miehen wenhen, eli aloxen, eli hewoisen, ja coetellan, että hän sen on tehnyt ilman pahaa ja wihaista aicomusta; maxacon caxikertaisen wuoron, ja caiken wahingon.

4.§. Jos jocu lypsä toisen miehen lehmää, lammasta, eli wohta; seisocon Käräjä- eli Raadituwan owen edes yhden hetken, maito-astia kädesä.

5.§. Jos jocu repi toisen aidan, ja laske eläimen pellolle, eli nijtulle, eli muihin tiluxijn; kärsikön nijncuin Rakennus Caaresa sanottu on.

XLIV. Lucu. Sijtä / joca pane ulos-tecoa ja rasitusta Cuningan werollisten alamaisten päälle.

1.§. Jos jocu rohkene panna weroa, ulos-tecoja eli muuta rasitusta Cuningan alamaisten päälle; eli petollisesti otta corkemba tullia ja weroa ulos, cuin suostuttu ja päälle-pandu on; maxacon wahingon, ja seisocon cahdenkertaisen warcan-oikeuden.

2.§. Se Cuningan wirca-mies ylhäinen eli alhainen, cuin itze eli muiden cautta ylitze puhu, eli wiettele alamaisia johongun calun cocomiseen, custannuxeen, ulostecoon, eli työhön; maxacon wahingon, pandacon pois wiralda, ja wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän semmoista wastanotta, cosca se nijncuin <196> wapasta mielestä taritan; wetäkön sackoa sata talaria, ja andacon sen jällens cuin hän otti.

XLV. Lucu. Sijtä / joca petollisesti tygöns wetä Cruunun sisälle-tulon; nijn myös / jos Ylöscando-mies jotain sijtä hucka.

1.§. Se cuin petollisesti wetä alans Cruunun sisälle tuloo; seisocon caxikertaisen warcauden-oikeuden.

2.§. Jos Ylöscandomies kääppi Cruunun, Caupungin, eli muita yhteisiä rahoja, ja nijtä hucka; pandacon pois wiralda, ja maxacon ne cuuden talarin caswon canssa joca sadalda; tehkön myös sijhen tygö sackoa neljäkymmendä talaria joca sadan edestä cuin hän tygöns kääppinyt on. Jos ei hän taida täyttä jällens maxaa, ja se on wähembi eli sataan talarijn asti; tehkön työtä Cuningan linnasa eli warustuxesa, yhden wuoden. Jos se astu jotakin sen ylitze, eli cahteen sataan talarijn; tehkön työtä cuin sanottu on, caxi ajastaica, ja nijn edespäin. Jos se astu ylitze yhdexän sata talaria, eli tuhandeen asti; tehkön työtä kymmenen ajastaica. Jos hän on kääppinyt jotain sen ylitze, tehkön työtä caiken elinaicans. Jos se käy ylitze cahden tuhannen talarin; nijn hirtettäkön: Ja käykön ei sitä wähemmin caikisa näisä tiloisa, hänen omaisudens maxoxi. Jos hän taita wahingon maxaa waan ei sackoja, ja ne astuwat tuhandeen talarijn, eli sen ylitze; nijn istucon yhden cuucauden Cuningan wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos sacot owat wähemmät; rangaistacon sencaldaisella wangiudella cahdexan, eli neljätoistakymmendä päiwä, eli colme wijckoa, nijncuin Tuomari sen coettele.

XLVI. Lucu. Kircko-warcaudesta.

1.§. Joca warasta jotakin Kircosa, joco se on Kircon omaisutta, eli muilda sinne tallelle pandua, ja se on sadan talarin eli enämmän werta; nijn hirtettäkön.

2.§. Jos jocu siellä warasta wähemmän cuin sadan talarin werran; olcon cahdenkertaisesa sacosa; tehkön myös sijhen tygö työtä Cuningan Linnasa eli Warustuxesa, yhden eli usiammat wuodet, sen jälken cuin ricos on.

3.§. Joca warasta jotakin toiselda Jumalan palweluxen alla, taicka Kircon sisällä ja mualla, cusa julkinen Jumalan palwelus pidetän, eli warasta ulcona Kircko-mäellä, hewoisen, eli mitä hywäns; tehkön cahdenkertaisen warcaan sacon.

4.§. Sama laki olcon sijtä, joca warasta josacusa ruumis-huonesa, eli caiwa ylös cuolleen ruumin, ja otta käärilijnan, arcun eli pugun; eli warasta waiwaisten-huonesa, eli Kircon esi-huonesa; elickä waiwaisten almukätköstä joca ulcona Kircosta on.

XLVII. Lucu. Näpistelemisestä / taicka sijtä cuin warastele.

1.§. Jos jocu otta eli näppi kymmenen talarin werran, eli wähemmän, se ei mahda warcaudexi cutzuttaa: waan andacon hän sen tacaisin, ja tehkön sackoa puolen sen werta. Jos ei hän sitä woi; kärsikön colmen päiwän wangiuden, ja sowittacon asianomaisen työllä. Jos hän sen teke toisen erän; maxacon tacaisin, <198> ja sackoa toisen sen werran. Jos se tapahtu colmannen erän; seisocon warcaan-oikeuden.

XLVIII. Lucu. Löytämisestä ja löyty-calusta / ja cuinga se pitä ylöscuulutettaman.

1.§. Joca jotain löytä, hänen pitä sen cohta ilmoittaman, ja cuuluttaa andaman colme Sunnundaita perästyxin, lähimmäisesä Kircosa maalla, eli caikisa Caupungin Kircoisa; nijn myös Kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadituwasa. Jos se tule joca cadottanut on, ja osotta että se on hänen; ottacon omansa jällens ja andacon cohtullisen löytöpalcan. Jos ei hän tule yön ja wuoden sisällä, sitte cuin cuulutettu on; ottacon Cuningas caxi osaa, ja colmannen osan löytäjä.

2.§. Aarniosta ja wedenpohjasta löytystä tawarasta, eli muusta sencaldaisesta, johonga omistajata ei löydy, ottacon maan-isändä puolen ja löytäjä toisen puolen. Jos se on wanhaa mynttiä, culdaa, hopiaa, cuparia, mitallia, eli muita taito-cappaleita; nijn pitä hänen sen Cuningalle tarjoman. Jos Cuningas sen lunasta; andacon hänelle täyden hinnan, ja cahdexannen osan werran sijhen tygö: sen hinnan pitäkön se cuin löysi. Meri-hyljystä ja Laiwa-löydöstä, eroitetan Meri-Laisa.

3.§. Joca löytä hewoisen, härjän, lehmän, lamban, wuohen, eli mingä eläimen tahtons; andacon kerran cuulutetta, ja nautitcon isännäldä ruocon ja caiken muun custannuxen, sitte cuin se hyödytys lucuun tullut on, cuin hänellä sijtä on ollut. Jos syytä on epäluuloon, sitä wastan, joca sano löytänens; nijn pitä hänen itzens warcaudesta puhdistaman cuulutuxella ja todistuxilla, ja omalla walallans, ettei hän sitä eläindä pahudella ja cawaludella, waan nijncuin culcu eläimen <199> ylös ottanut. Jos ei oikia omistaja tule, yön ja wuoden sisällä; nijn pitäkön eläimen se cuin löysi.

4.§. Jos jocu löytä kimalaisia toisen tiluxilda, ja ei anna cuuluttaa, mutta otta ne pois; käykön sijtä cuin seurawaises§. sanotan. Jos jocu asetta ylös tyhjän kijmalais patzan metzään, eli mualle; eli rualla ja syöttellä hucuttele tygöns toisen miehen kijmalaiset; tehkön sackoa colme talaria, ja andacon ne tacaisin.

5.§. Jos jotain löytän, ja ei anneta nijn cuulutettaa, cuin sanottu on; andacon jällens, ja tehkön sackoa caxi sen werta cuin hän löysi, eli sijtä salannut eli hucannut on.

XLIX. Lucu. Jos warastettu calu ostetan / eli pantixi otetan; ja cuinga jocu mahta itzens warcaudesta puhdista; nijn myös sijtä / joca petollisesti omista toisen miehen calua.

1.§. Jos jocu osta eli otta pandixi sitä cuin hän tietä warastetuxi; seisocon warcan oikeuden; ja joca omans paitzi on, ottacon sen laillisesti jällens, ilman lunastusta. Jos jocu sildä jotain osta, josta epäluulo on; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja andacon jällens sen cuin hän nijn osti, jos calu on warastettu.

2.§. Jos päälle-puhe tehdän sijtä cuin warastettu on, ja jocu sano sen ostanens, eli tahto muulla tawalla, saama-miehen cautta, eli todistuxilla osotta hänen oikeudens; nijn se calu pitä Oikeuteen, eli talollisen miehen taan pandaman, ja saama-mies, eli todistuxet edestuotaman. Jos se tapahtu sen ajan sisällä cuin Tuomari eteen pane; olcon hän syytöin, joca puolestans woipi poistaa, ja silloin wastatcon se jonga tygö se johdatetan. Jos ei hän taida laillista saamista osottaa, andacon sen ulos, josta päälle puhe tehdän, ja tehkön itzens warcaudesta puhtaxi omalla walallans, jos Tuomari sen cohtullisexi coettele. Jos ei hän woi walalle käydä; seisocon warcan-oikeuden. Jos hänelle on todistus, että hän sen rehellisesti ostanut on, ehkä ei hän saama-miestä edestuoda taida; olcon syytöin.

3.§. Jos jocu pane merkin sen päälle, joca toisen oma on, joco se on cuollut eli eläwä: eli pane merkin toisen merkin päälle, ja tahto jotain sillä itzellens omistaa; seisocon warcan-oikeuden.

L. Lucu. Jos lapsi-ikäinen warasta.

1.§. Jos lapsi-ikäinen warasta, cuin ei ole wijsitoistakymmendä ajastaica täyttänyt; andacon sen warastetun jällens, nijn usein cuin se tapahtu; ja curitettacon wanhemmildans eli Holhojaldans. Joca lapsi-ikäistä sijhen haucuttele eli wiettele, rangaistacon cuin ennen sanottu on.

LI. Lucu. Salaisesta cotowiemästä.

1.§. Jos mies salaisesti jotain pois wie waimoldans; eli waimo mieheldäns; eli lapset wanhemmildans, eli ne toinentoiseldans, cuin calun yhteydes owat; olcon heidän woimasans, jos he sitä syypäätä sen tähden laillisesti etziä tahtowat. Jos asia tule Tuomarin eteen; nijn coetelcon hän aicomuxen ja asian haarat, ja sowittacon rangaistuxen sen jälken.

LII. Lucu. Cuinga jocu mahta omans jällens-ottaa / eli toisen laillisesti warcauteen sitoa / ja sijtä tutkia eli tiedusta andaa; ja jos toiselda jotan calua ilman syytä poiswieroitta tahdotan.

1.§. Ei mahda cucan itzemielisesti tacaisin ottaa sitä cuin hän omaxens tunde, joco se on häneldä warastettu, eli hän on sen cadottanut; waan turwatcon sijtä Käskynhaldiaan, eli Tuomarijn; cuitengin mahta hän sen sildä tacaisin otta, joca on irtain mies, eli luullan carcawan, eli cusa warastettu calu tuoresa työsä löytän.

2.§. Jos aihetta on, eli jotain tietoa, cuhunga waras, eli warcan calu tullut on; nijn anocon lupa kihlacunnan Woudilda, eli Nimitysmieheldä maalla, taicka Pormestarilda ja Raadilda caupungisa, siellä tiedustaa, ja sanocon mitä häneldä pois tullut on ja mingä caldaista, nijn myös hänen perustuxens sijhen: nijncuin, että se epäluulon alainen on ennen warastanut, eli että sencaldaisia warcaus caluja hänen tykönäns nähty on; eli että hän nijtä on myynyt; taicka että hän pitä itzens lymysä, ja näky syyn selkääns ottawan; eli että hän on ollut muiden seurasa, joilla warcaus syystä taitan soimattaa: näisä ja usiammisa sencaldaisisa tiloisa, ei mahdeta hakemista häneldä kielttää, waan mengön hän sinne cahden Lautamiehen eli cahden wannotetun caupungin palweljan, taicka muiden wierasten miesten canssa; ja ilmoittacon siellä kylän miehille eli isännälle, että he sinne lähetetyt owat. Jos ei löytä sitä cuin perän haetan; nijn osottacon se joca tiedustusta anoi; eli tehkön walans, että hänen omans pois tullut on, ja ettei hän pahan suomasta tiedustusta hakenut ole. Ei cucan mahda toisin, itzeotetusta <202> wallasta, tiedusta. Jos jocu sen teke, ja ei löydä warcautta; tehkön sackoa kymmenen talaria ja täyttäkön wahingon.

3.§. Jos kylänmies eli isändä asettaa itzens wastuxeen, ja ei tahdo sallia sencaldaista tiedustusta, waan carca nijden päälle jotca tiedustaman pitä, hosumisella ja lyömisellä, eli häwäistys sanoilla; rangaistacon nijncuin 18 Lugusa 9.§. täsä Caaresa sanottu on.

4.§. Jos ei isändä itze ole cotona, waan emändä; käykön tiedustus yhtä hywin eteens. Jos hän on naimatoin, ja anda jongun muun huonettans hallita; olcon sama laki.

LIII. Lucu. Salawuoteudesta.

1.§. Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi. Jos se tapahtu toisen erän; sacotettacon cahdenkertaisesti: ja colmannen kerran colmekertaisesti. Jos jocu nijn muodon horjahta neljännen erän, eli usiamman; tehkön sackoa joca erän edestä, mies cahdexankymmendä, ja nainen neljäkymmendä talaria.

2.§. Näistä sacoista ottacon isä eli äiti, eli edeswastaja, asianomaisen oikeuden, jos he päälle-candawat. Jos ei he canna; nijn candacon se, jonga Cuningan puolesta candaa tule, ja nautitcon asianomaisen oikeuden. Jos hän jongun syyttä, ja ei woi sitä täyttää; kärsiköön laittoman syyttämisen edestä, cuin Laki sano.

3.§. Jos ei ne woi maxa sackoa, cuin salawuoteutta pitänet owat; nijn rangaistacon mies ensimmäisen erän neljäntoistakymmenen päiwän wangiudella, eli tehkön työtä Kircosa, Linnasa eli Warustuxesa, ja toisen erän edestä caxikertaisesti: nainen rangaistacon puolda wähemmällä. Jos se tapahtu colmannen kerran; rangaistacon <203> mies cahdentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, eli kymmenellä parilla raippa-witzoja; ja nainen sencaldaisella wangiudella cahdexan päiwää, eli neljällä parilla witzoja. Neljännellä erällä rangaistacon mies cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, eli seitzemäncolmattakymmenellä parilla raippa-witzoja; ja nainen sencaldaisella wangiudella caxitoistakymmendä päiwää, eli kymmenellä parilla witzoja.

4.§. Jos jocu macaa mykän waimo-ihmisen, eli isändä palca-pijcans; olcon mies cahdenkertaises sacos, joco se on huoruus eli salawuoteus. Sijtä, joca macaa hourun naisen, eli lapsi-ikäisen, on ennen sanottu.

5.§. Jos jocu otta sen awioxens, jonga hän maannut on; nijn andacon Kirckoon ajattoman wuoteen-seuran edestä, caxi talaria cumbikin.

6.§. Jos orwon-holhoja macaa pijan, joca hänen warjelluxens alla on; eli opettaja sen, joca hänen opetuxens alle uscottu on; nijn rangaistacon hän wangiudella wedellä ja leiwällä, eli muulla ruumin-rangaistuxella, asian-haarain jälken; ja nainen wetäkön sackoa Lain jälken.

7.§. Jos jocu on salawuoteutta pitänyt usiamman canssa, ja ei ole ennen sencaldaisen ricoxen tähden lakijn-wiety; olcon yhdenkertainen sacko cungin edestä, cuin sanottu on.

8.§. Jos usiambi lapsi on sijtetty yhden naisen canssa, ja lakijn-wieminen ei ole sillä wälillä tapahtunut; wetäkön sackoa, nijncuin yhden secannuxen edestä.

LIV. Lucu. Luwattomasta secannuxesta kihlauxesa / ja awioskäskyn-lijton alla.

1.§. Jos ylkä-mies macaa morsiamens, eli mies macaa pijan, eli lesken, awioskäskyn lijton alla, ja ei sitten tahdo händä awioxi otta; käykön sijtä, nijncuin Naimisen ja Perinnön Caareisa eroitetan.

2.§. Jos kihlattu mies macaa kihlamattoman naisen: eli jos kihlattu nainen, anda itzens maattaa kihlamattomalda mieheldä; wetäkön se kihlattu neljäkymmendä talaria sackoa, ja se toinen caxikymmendä talaria. Jos ei se kihlamatoin tietänyt, että se toinen kihlattu oli; rangaistacon nijncuin salawuoteuden edestä.

3.§. Jos mies kihla itzellens caxi, ja ensin macaa sen edellisen morsiamen, ja sitten sen jäljellisen; tehkön sackoa sata talaria. Jos hän ensin on maannut sen jäljellisen, ja sitten sen edellisen; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Sama sacko olcon, cusa jocu kihla itzellens caxi, ja macaa ainoastans jäljellisen.

4.§. Jos kihlattu mies macaa sen naisen, joca toiselda kihlattu on; tehkön cumbikin sackoa cahdexankymmendä talaria.

LV. Lucu. Yhdenkertaisesta huorudesta.

1.§. Jos naimatoin mies teke huorin naidun waimon canssa, eli naimatoin waimo-ihminen nainehen miehen canssa; tehkön sackoa se cuin nainut on, cahdexankymmendä talaria, ja naimatoin neljäkymmendä talaria. Nyt syyttä naimatoin waimo-ihminen, joca maattu on, nainetta miestä, että hän hänen maannut on, ja Tuomari coettele, että hänen walalla itzens sijtä wapahtaman pitä: Jos hän woi walan tehdä; nijn rangaistacon nainen, cuin salawuoteuden edestä.

2.§. Jos nainut mies eli waimo, teke huorin sen canssa joca kihlattu on; tehkön sackoa satacaxikymmendä talaria, ja se kihlattu cahdexankymmendä talaria: eli rangaistacon se nainut cahdellaneljättäkymmenellä <205> parilla raippa-witzoja, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ja se kihlattu colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoja, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä.

3.§. Yhdenkertaisen huoruden edestä toisella kerralla, tehkön se nainut sackoa, satacuusikymmendä talaria, ja se naimatoin cahdexankymmendä talaria: eli rangaistacon nainut cuudellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, seitzemälläcolmattakymmenellä parilla witzoja, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ja naimatoin colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoja, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos jocu tule colmannen erän jällens; nijn lisätän sen rangaistus cuin nainut on, cahdexankymmenen talarin sacolla, ja naimattoman neljälläkymmenellä talarilla; eli rangaistacon nainut neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, ja naimatoin cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen ja neljän päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu neljännen kerran; nijn olcon hengens rickonut, se cuin nainut on, ja naimatoin tehkön sackoa satacuusikymmendä talaria.

4.§. Jos naimatoin mies eli waimo on kärsinyt rangaistuxen salawuoteuden edestä, ja teke sitten yxikertaisen huoruuden; tehkön sackoa huoruuden edestä cuin sanottu on, ja sijhen tygö salawuoteuden sacon. Jos jocu tule colmannen erän ja erhetty salawuoteudella; nijn tehkön mies sackoa colmekymmendä talaria, ja nainen wijsitoistakymmendä talaria. Jos jocu ensimmäisen erän on tehnyt yxikertaisest huorin, ja sen edestä Lain jälken rangaistuxen kärsinyt, ja sitte teke salawuoteutta; <206> wetäkön sackoa mies caxikymmendä talaria, ja nainen kymmenen talaria. Jos jocu horjahta salawuoteuteen, sitte cuin hän toisen erän on tehnyt yxikertaisesti huorin; rangaistacon colmikertaisella salawuoteuden sacolla.

5.§. Caikisa luwattoman secannuxen asioisa, joco se on huoruus eli salawuoteus; andacon mies Kirckohon neljä talaria, ja waimo-ihminen caxi talaria.

6.§. Sacoista yhdenkertaisen huoruuden edestä, cuin mies teke; ottacon waimo asianomaisen oikeuden. Jos hän andexi anda hänen ricoxens, ja ei tule eroitetuxi hänestä; nijn ottacon asianomaisen oikeuden se, jonga Lain jälken candaa tule. Sama laki olcon, cosca waimo ricko.

LVI. Lucu. Cahdenkertaisesta huorudesta.

1.§. Jos nainut mies teke huorin toisen miehen waimon canssa; olcon molemmat hengens rickonet.

2.§. Jos nainut mies macaa toisen miehen morsiammen, jonga hän tiesi maatuxi hänen ylkämieheldäns; rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä.

LVII. Lucu. Haureuden edesauttamisesta ja haureudesta.

1.§. Jos jocu sencaldaisia huoneita ja cocouxia pitä, josa riettautta ja irstaisutta harjoitetan; seisocon sencaldaisen haureuden edesauttamisen tähden colme päiwää caakin edesä, ja colmandena päiwänä suomittacon teloittajalda, ja pidettäkön sitten yhteisesä työsä colme ajastaicaa. Jos jocu löytän sijnä toinen kerta; suomittacon samalla muoto caakisa, ja tehkön työtä caiken elinaicans.

2.§. Ne portot cuin sencaldaisisa huoneisa andawat itzens haureuteen pidettää, pitä kijrusti kijnni otettaman ja wangiuteen pandaman, ja sitten heidän ricoxens jälken tuomittaman sackoon eli yhteiseen työhön. Jos he kertowat ricoxens; rangaistacon witzoilla asianhaarain jälken.

LVIII. Lucu. Lihallisesta secannuxesta orpanain canssa.

1.§. Jos jocu macaa orpanans; tehkön cumbikin sackoa neljäkymmendä talaria. Lihallisen secannuxen edestä sen canssa, jolla ennen on ollut hänen orpanans awiona, eli joca muutoin on sen maannut; sacotettacon nijncuin salawuoteuden edestä.

2.§. Jos jocu ricko toisen kerran; olcon se cahdenkertaisesa sacosa.

LIX. Lucu. Sucurutzaudesta / ja lihallisesta secannuxesta muisa kieltyisä polwisa.

1.§. Jos jocu macaa awio, eli awiottoman weren-langons oikiasa alasastuwaisesa eli ylösnousewaisesa polwesa; nijncuin isä tyttärens eli tyttärens-tyttären, ja poica äitins, äitins äitin, eli isäns äitin; nijn pitä nijden molembain pää pois lyötämän, ja heitä ei Kircko-aitaan haudattaman.

2.§. Sama laki olcon nijstä, cuin ylösnousewaisesa eli alasastuwaisesa heimolaisuden polwesa, toinentoisens canssa itzens secoittanet owat: nijncuin mies waimons äitin canssa, eli oman äiti-puolens, eli poicans <208> waimon, poicans pojan, eli tyttärens pojan waimon; tytär-puolens, poica-puolens tyttären, eli tytärpuolens tyttären; eli waimo miehens isän, eli oma isäpuolens eli tyttärens miehen; eli poica-puolens canssa, eli sen, elickä tytär-puolens pojan canssa.

3.§. Jos jocu macaa täyden sisarens, eli sisarpuolens, joco se on oikiasta awiosta, eli luwattomasta secannuxesta; nijn owat myös ne molemmat hengens rickonet.

4.§. Jos lihallinen secannus tapahtu weljen tyttären, sisaren tyttären, taicka heistä tulleitten canssa; eli isän sisaren, eli äitin sisaren canssa; eli jos waimo maatan weljens pojalda, eli sisarens pojalda, sedäldä eli enoilda; olcon sama laki.

5.§. Jos yxikertainen eli caxikertainen huoruus tapahtu jongun canssa näisä suculaisuden eli heimolaisuden polwisa; nijn mies teilattacon, ja portto lawosa poldettacon.

6.§. Jos mies teke huorin hänen waimons naimattoman sisaren, eli waimo hänen miehens naimattoman weljen canssa; rangaistacon mies neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä; ja waimo colmellakymmenellä parilla witzoja, eli wangiudella cuin sanottu on.

7.§. Jos mies macaa weljens lesken, eli caxi sisarusta; eli jos waimo maatan cuollen miehens weljeldä, eli cuollen sisarens mieheldä, eli cahdelda weljexeldä; rangaistacon neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; eli mies cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, ja waimo neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja.

8.§. Jos mies macaa waimons weljen eli sisaren tyttären, setäns lesken, eli jos waimo pitä lihallista canssakäymistä miehens weljen pojan, eli sisaren pojan canssa; eli isäns sisaren elickä äitins sisaren miehen canssa; tehkön sackoa cumbikin heimolaisuden rickomisen edestä cahdexankymmendä talaria, eli rangaistacon <209> colmellacolmattakymmenellä parilla raippa-witzoja, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos jombicumbi on nainut; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja; eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja läiwällä.

9.§. Jos jocu macaa cuollen waimons äiti-puolen, eli poica-puolens waimon; eli isä-puolens lesken; elickä jos waimo pitä lihallista canssakäymistä miehens isä-puolen, eli tytär-puolens miehen canssa; eli miehens äiti-puolen, jälken jäänen miehen canssa: nijn wetäkön sackoa heimolaisuden ricoxen tähden cahdexankymmendä talaria, ja sijhen tygö luwattoman secannuxen edestä erittäin. Jos se tapahtu toisesa heimolaisudesa siwullapäin; älkön enämbätä kärsikö, cuin muustacan secannuxesta.

LX. Lucu. Sijtä / joca walhettele toisen päälle / ja härjous-sanoista.

1.§. Jos jocu edesanda jongun Oikeudesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, sen asian tähden, cuin käy hänen hengens eli cunnians päälle, ja tahto händä sijhen sitoa, mutta ei sitä woi; ja coetellan, että hän sen wäärästi ja ilkiästä aicomuxesta tehnyt on; seisocon saman rangaistuxen, jonga ale sen edesannetun olis pitänyt käymän, jos hän syypää olis ollut. Jos jocu wäärää todistusta canda sencaldaisesa tilasa; olcon sama laki.

2.§. Jos ei hän sitä ole tehnyt wihan kiucusta; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, asian-haarain jälken, ja rucoilcon ricoxens andexi julkisesti Oikeuden edesä: maxacon myös caiken wahingon.

3.§. Jos hänellä owat puolet todistuxet; olcon wapa syyttämisen edestä.

4.§. Jos jocu walhettele toisen päälle salaisesti, ja se käy hengen eli cunnian päälle: eli julista sencaldaista sanoma hänestä, ilkiästä aicomuxesta; olcon cunniatoin, ja rangaistacon sijnä siwusa raippa-witzoilla, eli witzoil-la, wangiudella wedellä ja leiwällä, eli maan culkeudella, sen jälken cuin asia ja persona on: anocon myös ricoxens julkisesti andexi. Jos se tapahtu Cuningan eli Waldacunnan Säätyin tykönä, heidän yhteisesä cocouxesans; olcon caxikertainen rangaistus.

5.§. Jos jocu kirjoitta ja julista semmoisen häwäistys kirjan, joca coske yhden eli usiamman arwoon ja cunniaan, hywän nimeen ja sanomaan; olcon se Laki, cuin 4.§. on asetettu; ja poldettacon häwäistys kirja julkisesti teloittajalda. Jos ei se käy arwon ja cunnian päälle, mutta on muutoin häpiällinen ja halwendawainen, rangaistacon wangiudella eli sacolla, asian haarain jälken, ja rucoilcon sijnä siwusa julkisesti andexi. Jos jocu muu uloshajotta sencaldaisia kirjoituxia pahasta aicomuxesta, nijtä cuuluisaxi tehdäxens; rangaistacon nijncuin hän itze ne kirjottanut olis.

6.§. Jos jocu wihan kiucusta anda toiselle härjous sanan, cuin arwon ja cunnian päälle käy, ja sen taicka cohta eli Tuomarin edesä ojenda ja tacaisin otta; tehkön sackoa cuusi marckaa. Muiden sopimattomain ja ylöncatze sanain eli käytösten edestä; tehtäkön sackoa yxi talari. Jos se tapahtu suuresa cocouxesa, eli yhteisellä cadulla, cusa paljon wäke on; olcon caxikertainen sacko.

LXI. Lucu. Osallisudesta pahategoisa.

1.§. Joca käske, eli palckaa, autta eli neuwo toista johongun pahatecoon, nijn että se sen cautta tapahtu; <211> rangaistacon yhtäläisesti sen canssa, cuin työn teki.

2.§. Jos jocu muutoin on työhön wähemmän syypää; rangaistacon raippa-witzoilla, eli witzoilla, wangiudella eli työllä, ricoxen jälken.

3.§. Nyt hän eikä ole neuwonut, eikä auttanut tecoon: mutta on edelläpäin tietänyt, että se oli hanckeisa, ja ei sitä ilmoittanut; eli myös sitte cuin työ on tehty, on saanut sijtä tiedon, ja auttanut sitä salaaman: rangaistacon asian-haarain jälken, raha sacolla, eli nijncuin ennen sanottu on.

4.§. Joca tieten huonesa pitä ja sala jongun suuren pahatekiän; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, eli enämmän, cuinga asia on.