Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Maan Caari

Ruotzin Waldacunnan Laki 1734

Maan Caari Kirjoittanut Adolf Fredrik

I. Lucu. Maan / huonein ja peruxen laillisesta saannosta / maalla ja caupungisa.

1.§. Nämät owat lailliset saannot, joiden cautta maa, huonet ja perus, maalla ja caupungisa mahta saataa: yxi on perindö, jos laillisesti peritty on; toinen on waihetus, jos laillisesti waihetettu on; colmas on osto, jos laillisesti ostettu on; neljäs on ando, jos laillisesti annettu on; wijdes on pantti, jos se laillisesti pantixi pandu ja seisonut on: caicki sen jälken cuin täsä Laki-kirjasa kirjoitettu on. Laillinen seisocon, laitoin tacaisin käykön.

2.§. Osto, waihetus ja ando pitä kirjallisesti tapahtuman, cahden miehen todistuxen canssa, ja ne ehdot sijhen pandaman, joiden päälle sama osto, waihetus eli ando, itzens perusta, ja sitten laillisesti käytettämän sijnä paickacunnasa, josa cukin maa macaa, nijncuin edespäin eroitetan.

II. Lucu. Perindö maasta.

1.§. Se on perindö maa, joca wanhembain, lasten, weljesten eli sisarusten, eli muiden langoin jälken peritän; nijn myös se ansaittu maa, joca pannan sen perindö maan siaan, jonga jocu yhdellä eli toisella tawalla on itzeldäns wieroittanut.

III. Lucu. Waihetuxista / ja cuinga maa maalla / eli huonet / tontti ja maa caupungisa / mahta waihetetta.

1.§. Jos jocu tahto perindö maans toista maata wastan maalla, waihetta; olcon hänellä sijhen walda, ja se joca waihetuxen cautta saatin, olcon perindö maana siasa. Sen waihetuxen päällä ei mahda perindö lunastaja puhua. Jos jocu waihetta huonetta, tonttia, eli cartanota caupungisa, huonetta, tonttia eli cartanota wastan samasa caupungisa, eli muusa; ei pidä myös perindö lunastajalla oleman oikeutta sen päälle puhua, waan pitäkön perindölunastajat molemmin puolin itzecukin oikeudens sijnä joca waihetuxella saatu on. Ei mahda cucan perindö maata maalla, huoneita ja maata wastan caupungisa waihettaa.

2.§. Jos jocu waihetta perindö maans maalla, ja saapi jällens sitä wastan sekä maata että rahaa: Ja maata on enämbi cuin rahaa; nijn käykön sen canssa, cuin waihetuxesta sanottu on: Jos sitä on wähembi ja raha enämbi, eli molembita tasan; nijn tuomitan maa pericundaan lunastettawaxi, nijncuin se myyty olis. Waihetuxesta caupungisa olcon sama laki.

IV. Lucu. Ostosta / ja cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta myytää.

1.§. Jos jocu myy maans maalla; nijn pitä ostajan Oikeuden edes, sijnä kihlacunnasa cuin maa on, näyttämän cauppa-kirjans, ja maan julkisesti cuulutta andaman, colmesa yhteisesä Käräjäsä. Jos ei sen maan päälle puhuta yön ja wuoden sisällä, colmannen cuulutuxen jälken; eli sijnä Käräjäsä, cuin colmas cuulutus tapahtu, sijnä maanpaicasa, josa ainoastans yxi Käräjä wuodesa pidetän; nijn andacon Kihlacunnan Tuomari sen päälle kijnne-kirjan, nimens, kihlacunnan ja oman sinettins canssa. Jos se cuin myyty on, macaa usiammasa Kihlacunnasa; nijn pitä cukin cuulutettaman oikiasa Kihlacunnan Käräjäsä, ja kijnnekirja sen päälle otettaman: Kirjoitettacon myös kijnnekirja kihlacunnan tuomio-kirjaan sisälle.

2.§. Maa, huonet ja tontti caupungisa joca myydän, pitä myös julkisesti awoimilla owilla, Raadihuonesa, colmena manandaina cuulutettaman, neljä wijckoa joca cuulutuxen wälillä. Jos Pyhäpäiwä lange sisälle cuulutus-päiwän päälle; nijn edeskäykön cuulutus ensimäisnä manandaina sen jälken. Jos ei sen caupan päälle puhuta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; nijn olcon se laillisesti seisonut, ja sitte cuin rauha-raha annettu on, pitä se Oikeuden kijnne-kirjalla wahwistettaman. Ei mahda kijnne-kirja ulosannettaa caupungisa, ennen cuin myyjä itze, eli waldamiehen cautta, Oikeuden edesä on kättälyönyt, ja tunnustanut caupan hinnan maxetuxi. Kijnne-kirjasa pitä nimitettämän, cuinga monda kynärätä se cartano eli tontti on lewiä ja pitkä, nijn myös misä cortelisa ja neljennexesä, ja cuiden catuin ja cujain wälillä se macaa. Waihetuxesta ja annosta olcon sama laki.

3.§. Caikisa cuulutuxisa pitä summa nimitettämän, jonga edestä se maa, huonet, eli tontti cuulutetan.

4.§. Joca myy maan, huonen eli tontin, jonga hän ennen toiselle myynyt on; seisocon se cauppa lujana, joca ensin tehtin, ja wetäkön se sackoa, joca cahdellen yhden myi, cuudennen osan caupan hinnasta, ja palkitcon wahingon.

5.§. Nyt taitan perindö maa myytää ulos sugusta: Jos se Cruunulle weron teke, tarittacon Cruunulle: ja se cuin wapasugulle weron maxa, nijn taritcon se hänelle, jolla sen päälle wapasugun-oikeus on, ennen cuin colmas cuulutus sen ylitze otetan; ja olcon heillä walda sen maan lunastaa, ja laillisesti andaa käyttää, cuin sanottu on.

6.§. Joca sen osta, cuin toisen maan ja peruxen päällä caupungisa rakettu on; nijn pitä se peruxen isännälle laillisesti tarittaman.

7.§. Ei cucan mahda cauppa eli waihetusta päättää lapsi-ikäisen, pijan eli heickopaisen canssa heidän maastans. Jos se tapahtu; olcon mitätöin, ja lain-käyttäminen sen canssa poiskieltty.

8.§. Jos tarwe waati, että holhojan täyty myydä jotakin wallanalaisten kijndiästä perinnöstä, heidän elatuxexens ja tarpellisexi ylöscaswattamisexens; osottacon Tuomarille oikian hätä tarpeen; ja cosca Tuomari on sijtä cuullut lähimmäiset langot, cuin Waldacunnasa owat, ja hän sen caupan on myöden andanut, ja laillinen seisomus sen päälle tullut on; nijn olcon se cauppa heidän päällepuhestans wapa, cosca he waldiaxi tulewat.

9.§. Ei mahda se joca weron-alaisella maalla asu, caupan eli waihetuxen cautta, eli muulla tawalla, mitän eroitta ja wähetä sijtä, cuin sijhen oikeutta myöden tule: Jos jocu sen teke; olcon mitätöin.

10.§. Jos maan-kirjat taitawat turmeldua eli cadota; olcon silloin kihlacunnan eli caupungin tuomiokirjalla todenpuoli, ja andacon kihlacunnan Tuomari eli Pormestari ja Raadi uuden kirjan sen päälle.

V. Lucu. Cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta tacaisin pericundaan lunastettaa.

1.§. Jos perinnön lunastaja tahto itzellens lunasta perindö maan, joca maalla myyty on; nijn pangon cohta, eli yön ja wuoden sisällä, colmannesta cuuluttamisesta, Oikeuteen, täyden caupan hinnan, sijnä myndisä, cuin cauppa-kirjasa seiso, eli edestuocon sisälle panduin rahain päälle sencaldaiset todistuxet, cuin yhteisesti waldacunnasa kelpawat. Caupungisa olcon myös perinnön lunastajalla oikeus, lunastaa maata, huoneita ja tonttia, joco perityitä eli ansaituita, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuuluttamisesta. Sitten nautitcon perindö lunastaja, nijn hywin maalla cuin Caupungisa ne cuulutuxet hywäxens, jotca ostajalle tapahtuneet owat. Mutta nijn usein cuin wastuutinen cauppa maan, huonein eli tontein ylitze päätetän, pitä se jällens cuulutettaman ja Laissa käytettämän.

2.§. Ei yhdelläkän perindö lunastajalla pidä walda oleman, pericundaan lunastaa yhtä osa sijtä perindö maasta, joca yhdesä caupasa myyty on, ellei molemmat suostu, sitä eroittaman.

3.§. Ansaittua maata maalla, ei ole Suculaisella oikeutta rahalla pericundaan lunastaa, ellei myyjä ole sitä pericundaan ostanut. Jos nijn on, käykön sen canssa, cuin perindö maasta sanottu on.

4.§. Jos sekä perindö, että ansaittua maata on yhdesä caupasa maalla; ja perindö lunastaja tahto perindö-maan lunastaa; olcon myös welcapää lunastaman ansaitun maan, ellei ostaja tahdo sitä itze pitä. Jos talon cappaleita ja eläimiä on sijnä caupasa, olcon sama Laki.

5.§. Ostaja ja myyjä ei mahda, perindö lunastajalle haitaxi, rickoa eli toiseen cauppaan muutta sitä cauppa cuin he tehneet owat, ei myös petollisen warjon alla waihettaa. Jos se tapahtu; olcon mitätöin, ja wetäkön cumbikin sackoa wijsikymmendä talaria.

6.§. Ostaja ja myyjä olcon welkapäät walallans wahwistaman, että heidän wälilläns yxiwacaisesti nijn on päätetty ja maxettu, cuin cauppa-kirja sisällens pitä, jos perindölunastaja sitä waati. Perindölunastaja olcon myös welcapää walalla wahwistaman, että hän, ilman petosta, itzellens, ja ei muille lunasta; cuitengin mahta perindölunastaja nijllä rahoilla lunasta, jotca hän lainaxi ottanut on. Jos jocu ylitzewoitetan, että hän näisä asioisa on wilpistellyt; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.

7.§. Nyt on iocu pacotettu, welan maxoxi aldixi andaman perindö maans maalla, eli huonens ja tonttins caupungisa; nijn olcon perindö-lunastajalla oikeus sen lunastaa, sillä hinnalla cuin welcamies, eli muu ostaja sijtä andaa tahto. Olcon myös perindö-lunastajalla walda walaa waatia, ettei sen alla petosta ole.

8.§. Perindö-maan lunastamisesa älkön ikänäns canne kelwatco muutoin cuin rahan canssa. Jos jocu muun syyn tähden tahto sen caupan päälle puhua; andacon itzens edes sijnä Oikeudesa, josa cuulutuxet tapahtuwat, ja ottacon samaan Oikeuteen haaston, sen päälle, jonga se tule. Ehkä mitkä candeet cuulutusta wastan tehdän, tapahtucon ne cuitengin: waan ei anneta kijnne-kirja sille, joca cuuluttanut on, ennen cuin päälle-puheen ylitzen tuomittu, ja tuomio laillisen woimans woittanut on. Jos se woitta, joca candeen teki; nijn älkön olco cuulutuxilla ja Lain käyttämisellä, händä wastan, mitän woima.

9.§. Jos perindö-lunastaja kirjotta nimens cauppa-kirjan ale, nijncuin todistaja, ilman ehdota lunastus oikeudestans; nijn ei pidä hänellä oleman oikeutta lunasta sitä, cuin silloin myyty on.

10.§. Lunastus-rahoja ei mahda cucan tacawaarickoon panna, eikä muu wastanotta, cuin ostaja yxinäns Oikeuden tieteen, eli perindölunastaja itze, jos hän candeens ylönanda.

11.§. Jos ostaja estettä teke perindö lunastusta wastan, ja sijtä rijta nouse; nijn pitä se ratcastaman sijnä cuin pääcartano, eli cusa suurin osa taloista on, jos ei pääcartano caupasa ole; ja mahta ostaja lunastus rahan wastanotta, ilman oikeudens wähennystä. Jos hän sen wastanotta; maxacon wijsi joca sadasta, sijtä ajasta cuin rahat sisälle pandijn, joco hän woitta eli woitetan: Jos ei hän tahdo wastanotta; olcon cuitengin welcapä yhden werran caswoja nijden edestä maxaman, jos hän asian cadotta. Jos perindö-lunastaja woitta, maxacon ostajalle caiken sen tarpellisen culutuxen, cuin hän talon päälle ja sen tähden tehnyt on, ennen cuin hän sijtä luopu.

12.§. Jos maa tuomitan pericundaan lunastettawaxi, ennen Tuoman päiwää; nijn sijrtäkön ostaja sijtä ensimmäisnä lähdendö päiwänä sen jälken. Jos tuomio lange Tuoman päiwän jälken; nautitcon lähdendö päiwän, ja istucon paicallans wuoden ensimmäisestä puoli paastosta, jos ei he muutoin sowi.

VI. Lucu. Sijtä / jolla oikeus on perindö-lunastuxen.

1.§. Perindölunastajat owat myyjän lapset ja rinda-perilliset, nijn cauwan cuin nijtä on: sitte wanhemmat ja esi-isät, ja ne hänen canssans siwulangoudesa <59> owat, weljesten ja sisarusten lapsijn asti ja canssa, eli ne jotca tasapolwiset heidän canssans owat. Ei mahda cuitengan myyjän isän langot pericundaan lunastaa myyjän äitin puoleista maata, eikä äitin langot myyjän isän puoleista maata.

2.§. Nyt taidais isä periä lastens äitin puoleisen maan, eli äiti heidän isän puoleisen maans: ja sitä maata tahdotais sitten myydä, lunastacon sen pericundaan se, joca on lähin händä, cuin myypi.

3.§. Jos miehet rijtelewät cuca pericundaan lunastaman pitä; olcon se lähembi pericundaan lunastaman, joca lähembi on perimän, sen jälken cuin 2. ja 3. Lugusa Perindö Caaresa, sanottu on. Jos perindö-lunastaita on usiambita, ja tasasucuisia; nijn lunastacon weli weljen, ja sisar sisaren osan. Jos ei sitä maata, huonetta eli tonttia taita jaettaa, eli se ei kärsi muuta cuin yhden asujan, ja he ei sowi keskenäns, cumbica lunastaman pitä; nijn lunastacon se, jolla suurin osa on: Jos heillä on yhtä suuri osa; nijn pitä sijtä arpa heitettämän.

4.§. Jos lähimmäinen perindö-lunastaja on lapsi-ikäinen, eli pijca, eli heicopäinen, eli ulcomaalle mennyt, eli fangeudesa; nijn lunastacon holhoja eli asianajaja heidän puolestans, laillisen seisomus ajan sisällä, jos hän woi ja sen hyödyllisexi löytä. Sitten ei pidä oleman wallan alaisella waldiaxi tulduans, eli heickopäisellä tulduans paremmalle järjelle, eli ulcomaalle mennelle ja fangitulle palattuans, yhtän walda sen päälle puhua. Jos ei heillä ole holhojata eli asianajajata; ei pidä cuitengan heillä wapautta oleman, maatans pericundaan lunastettawaxi woitta, jonga päälle ei oikialla ajalla puhuttu ole, waan pitäkön se maan, huoneet ja tontin, joca ostanut on.

VII. Lucu. Yhdesä asuwaisten ja naaburein-oikeudesta.

1.§. Jos jocu on ostanut huoneet eli tontin caupungisa; nijn pitä hänen ne yhdesä asuwaiselle ja naburille taritzeman, ennen cuin hän sen päälle cuulutuxia otta. Jos ei perindölunastaja sitä huonetta eli tonttia lunasta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; olcon silloin yhdesä asuwaisella eli naburilla oikeus, neljätoistakymmendä päiwä sen jälken, sen huonen eli tontin lunastaa.

2.§. Yhdesä asuwaisen oikeus on nijllä, joilla osa on yhdesä huonesa eli tontisa caupungisa, ja naburin oikeus nijllä, jotca sijnä wieresä asuwat: ja olcon yhdesä asuwaisella oikeus lunasta naburin edellä.

3.§. Jos huone ja tontti on naburilda poislohwastu ja eroitettu, hänelle rasituxexi ja ahtaudexi; olcon hänellä oikeus sen lunasta toisen naaburin edellä.

4.§. Sama oikeus olcon myös sillä, jolla on puoli muuria toisen canssa, eli nautitze toisen muuria eli seinää, eli jonga perustus-muurin päälle toisen muuri on, eli nautitze toisen perustus-muuria.

5.§. Jos jocu kärsi merkillistä rasitusta toisen miehen huonesta, nijncuin rästähän tippumisesta, pimittämiseldä, ackunoilda, räppänöilda, wedenjuoxulda, ja muuta estettä: eli jos hänellä on ahdas huone eli tontti; olcon myös hänellä oikeus lunasta.

6.§. Cuin naaburit rijtelewät paremmasta oikeudesta sijhen huoneseen eli tonttijn, joca myyty on; nijn coetelcon Tuomari, cumbica sen parhain tarwitze, ja ei pidä caikisa näisä asioisa oleman eroitusta wapaan ja wapattoman peruxen wälillä, ellei caupungi sitä wapatoinda tonttia pitää tahdo.

7.§. Jos rijta tule naburin eli yhdesä asuwaisen, ja ostajan wälillä, oikiasta caupan-hinnasta; käykön <61> sen canssa, cuin perinnön-lunastamisesta, V. Lugusa 6.§. sanottu on.

VIII. Lucu. Cuinga maa / huonet / eli tontti mahta laillisesti poisannettaa.

1.§. Perindö maata ei mahda cucan poisandaa; Jos se tapahtu; olcon perillisellä walda sen tacaisin otta, cosca se cuollut on, joca sen annoi: Ei cuitengan ole kieltty, perindö-maasta elinajaxi lainata jotacuta taloa sille, cuin uscollisen palweluxen tehnyt on, cusa ei ansaittua maata ole. Ansaittu maa mahta annettaa kenelle tahtons. Jos maa on pericundaan lunastettu; nijn taitan sen hinda poisannettaa.

2.§. Cosca se löytän, että jocu on tehnyt andajalle, hänen lapsillens, eli ensimmäiselle perilliselle, merkillisen wääryden, hyödyttömyden ja wahingon; olcon heidän wallasans, lahjan tacaisin otta, jos se wielä hänen kädesäns on, joca sen sai, ja oikeus coettele sen oikein ricotuxi. Jos lahja on waiwasta ja työstä, eli tehdyn palwelluxen edestä annettu; nijn älkön käykö tacaisin.

3.§. Jos jollakin on maa, huone eli tontti caupungisa; nijn olcon hänellä walda poisandaa cuudennen osan sijtä, joco se on peritty eli ansaittu. Myötäandimesta, huomen-lahjasta, ja testamentistä, säätän Naimisen ja Perinnön Caareisa.

IX. Lucu. Pantixi-pannusta maasta / huonesta eli tontista / nijn myös sen sisällekirjoittamisesta.

1.§. Jos jocu pane maans, huonens eli tonttins pantixi walmin rahan eli calun edestä, joca silloin wissijn hindaan rahasa luettaman pitä, ja jos sijhen maxon päiwä määrätän; nijn lunastacon silloin jällens käsikirjoituxen jälken. Jos ei wissi päiwä ole määrätty; nijn pitä sen jolle panti on welcapäälle tiettäwäxi tekemän, että hän tahto pantin laillisesti käyttää, ellei hän maxoa saa.

2.§. Jos jocu anda pantins kihlacunnan käräjäsä, eli Raadihuonesa laillisesti sisällekirjoitettaa, nautitcon etuns nijden edellä, jotca caupan, eli waihetuxen cautta, sitte tahtowat sitä omista.

3.§. Jos jocu ei lunasta määrätyn päiwän sisälle, eli sitte cuin se hänelle tiettäwäxi tehdän; nijn mahta welcamies andaa pandin cuulutettaa, niincuin caupasta sanottu on, ja arwatta, ennen cuin laillinen seisomus uloskäypi, ellei he muutoin wissistä hinnasta sowi. Jos ei maan isändä lunasta yön ja wuoden sisällä colmannesta cuulutuxesta täydellä rahalla; olcon perinnönlunastajalla walda, lunasta perindö maan maalla, ennen, eli ensimmäisesä käräjäsä sen jälken. Caupungisa mahta pandin pania pantins jällens lunasta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta. Jos ei hän lunasta, nijn mahta perindölunastaja neljä wijckoa, ja yhdesä asuwainen eli naburi sitte neljätoistakymmendä päiwä sen jälken, sen pantixi pannun huonen eli tontin lunastaa, ja pangon hän oikeuteen sekä panti-rahan, että sen cuin panti corkiammaxi arwatan, jos ei lohwaistus taida tapahtua, cuin Ulosmittauxen Caari eroittaa.

4.§. Mitä pantti arwatan corkiammaxi, cuin josta se ulos pandu oli; sen ottacon pandin pania. Jos se arwatan wähemmäxi; täyttäkön pania muusta omaisudestans, mitä puuttu.

5.§. Jos jocu pane maan, huonen eli tontin pantixi usiamman cuin yhden tygö, ilman hänen tiedotans ja suostumustans, joca sen ensist pantixi sai, ja he caicki ei taida sijtä täyttä maxoa nautita; nijn wetäkön sackoa cuudennen osan sijtä, cuin panti corkiamman edestä ulos pandu oli, cuin caikille nijllä ulottuwainen on, ja se sacko käykön ulos muusta hänen omaisudestans.

6.§. Joca tahto panti-oikeudens toiselle ylönanda; ilmoittacon sen ensist pantin panialle.

7.§. Joca pane maan, huonen eli tontin pantixi; ja cohdastans täydellisen anekin sijhen anda, sillä ehdolla, että lainan andaja woiton ja wahingon päälle, pitä nautitzeman caiken sisälle-tulon, cuin sijtä langeman pitä, sijhen asti cuin pääsumma maxetan; tehkön sen todistajain canssa, ja se seisocon, josta he keskenäns sopiwat. Jos se omaisus on sencaldainen, että se taitan pericundaan lunastettaa; ja se jolla lunastus oikeus on, tahto lunasta lainan andajan ulos; olcon hänellä sijhen walda, ja pitäkön hän lainan ottajalle ne ehdot, jotca panti kirjasa määrätyt owat. Jos lainan andaja ei ole muutoin anekia saanut, cuin että hänen lainan edestä pitä nautitzeman caswoa cuusi sadalda; olcon myös perindölunastajalla walda hänen ulos lunastaa. Jos lainanottaja ei ole anekia andanut pantijn; nijn ei pidä perindölunastajalla oleman oikeutta lunastamiseen, nijn cauwoin cuin se elä, joca lainan otti.

8.§. Se jolla toisen miehen omaisus pantina on, ei mahda sitä pahenda, eli pandin panian tahtoa wastoin tehdä sen päälle muuta culutusta, cuin pantti tarwitze.

9.§. Jos jocu on pannut maans pantixi, wissixi ajaxi, ja cuole ennen cuin sama aica culunut on; nijn olcon perillisillä woima, hänen cuolemans jälken lunastaa sen maan jällens, nautitcon cuitengin pandin ottaja, laillisen lähdendö päiwän.

X. Lucu. Sijtä / jolla on walda myydä / waihetta / eli pantixi panna / toisen miehen maan / huonen ja tontin.

1.§. Ei kenelläkän pidä walda oleman myydä, waihettaa, eli pantixi panna toisen miehen maata, huonetta eli tonttia, ellei hänellä sijhen ole sen toisen awoinda kirjaa ja täyttä waldaa. Jos toisin tapahtu; olcon mitätöin, ehkä cuulutuxet ja seisomus sijhen tullut olis: wetäkön myös se joca sen tehnyt on, neljäkymmendä talaria sackoa, ja palkitcon wahingon.

2.§. Ei pidä myös tuomittaman jongun miehen maan ylitze, eli hänen maatansa tacawaarickoon pandaman, ellei isändä ole laillisesti oikeuteen haastettu, eli itze wastamasa, eli hänen wissi asian-ajajans.

XI. Lucu. Candesta maan-saalijsa / ja caupanwastamisesta.

1.§. Jos jocu osta maan, huonen eli tontin, ja sijtä caupasta rijta syndy; nijn andacon ostaja myyjän haastettaa oikeuteen. Jos se cauppa taitan warjeltaa; nijn seisocon se wahwana: waan jos ei taita; nijn maxacon myyjä mitä hän ylöscandanut on, ja palkitcon caiken wahingon, cuin ostajalle sen cautta tapahtunut on; maxacon myös se joca maan woitta, caiken sen päälle tehdyn tarpellisen ja hyödyllisen parannuxen.

2.§. Jos se joca myynyt on, ei ole ylöscandanut täyttä rahaa, ehkä hän cauppakirjasa on tunnustanut, että hän caupan hinnan täyteen saanut on; olcon wacuutettu edustans sijnä cuin myyty on, muiden ostajan welcamiesten edellä, sijhen asti cuin laillinen seisomus päälle tulee. Jos ei hän ennen sijtä ole oikeuttans sisälle-kirjoittanut; älkön nautitco parembata oikeutta, cuin ne muutcan.

3.§. Jos saamamiehiä taita usiambia olla, jotca toinen toiseldans saanet owat; johdattacon cukin miehellens laillisesti, ja se wetäkön sackoa cuusi talaria, joca ei woi cauppaa wastata. Jos caupan wastajalla on canssa-perillisiä, jotca hän caupan wastamiseen canssans sitoa tahto; nijn pitä hänen itze heille tygösanoman. Jos ostajalle puuttu ensimmäisen caupan wastajan tykönä; nijn olcon hänellä walda mennä toisen ja colmannen tygö, eli edemmä, cuitengin järjestyxesä toinen toisens perästä.

4.§. Jos se maa mene pois, jonga jocu toista maata wastan waihetuxen cautta saanut on; astucon hän maallens jällen, nijn cauwoin cuin se on hänen kädesäns, jonga canssa hän waihetti, eli hänen perillisens. Jos sama maa on wastuutisen waihetuxen, oston, pandin, eli lahjan, eli laillisen ulosmittauxen cautta welan edestä, toisen miehen käteen tullut, ja sen päälle on cuulutuxet ja sisälle-kirjoitus tapahtunut; nijn ei pidä hänellä sitte oleman walda sen päälle puhua, waan etzikön miestäns jolda hän sai, nijncuin hän parhain taita.

5.§. Jos oikia saamamies cuollut on, nijn pitä perillisten caupan wastamisen edestä seisoman, ellei he perindötä laillisesti tyköäns pois sanonet ole, eli pois sanoa tahdo, ja ei sacoteta.

6.§. Jos jocu waihetta, eli myypi maata, huonetta eli tonttia, ja ei tahdo cauppaa wastata; ehdottacon sen itzellens selkiästi, sijnä kirjasa, jonga cautta hän saman maan, huonen eli tontin pois anda.

7.§. Jos maan-rijta syndy kylämiesten wälille rajoista ja kiwipyykeistä, eli muista asuintilain määristä; nijn warjelcon ostaja rajojans, nijncuin hän parhain woi ja taita: Olcon myös caupan-wastaja welcapää, andaman ostajan saada ne tiedot ja todistuxet, cuin hänen huomasans löytywät. Jos hän ne pidättä, ja hän sijhen sidotan; täyttäkön wahingon arwiomiesten sanan jälken.

XII. Lucu. Rajoista ja kiwipyykeistä / nijn myös muista asuin-tilan määristä / kyläin wälillä.

1.§. Rajat eli pyykit kyläin wälillä pitä pandaman wijden kiwen canssa, neljä ulcopuolelle, ja yxi sydän-kiwi keskelle; sen pitä oleman puolen toista kyynärätä maan päällä, ja yhden kynärän maan alla, ne muut colme corteria, caicki kiwillä alda ja ymbärildä ladotut. Ne pitä myös oleman yldä miehen cannatusta, ja culmillans osottaman pijrun, custa raja juoxe, ja cuhunga hänen menemän pitä. Ei mahda raja juosta sydän kiwen päälle awoimen päädyn cautta, waan sen culman päälle, ylitze yhden nijstä kiwistä cuin ymbäri owat, sieldä cuin sauwa-laita tule. Sydän kiwen ale pannan wahwa paasi, johonga hacatan sama ilman pijrto, cuin sydän kiwi osottaa, joco laita juoxe suoraan eli polween. Jos ei laaca kiwe löytä; nijn pandacon kiwisilda sen siaan, joca oikian rajan laidan osotta. Jos maa on notco, nijn pandacon paasi puulawon päälle. Jos rajakiwet wuorelle pannan; nijn hacattacon ilman pijrto sijhen.

2.§. Jos usiamman kylän tiluxet juoxewat yhteen, ja seisahtawat yhden pyykin päälle; laitettacon sydän-kiwi culmillans sen jälken seisoman, nijn että cukin culma wasta asuin tiluistans cohtaan. Joca wijsi-kiwisen pyykin tygö, pitä yxi ulcomacaja pandaman cohta sen lähelle, sijhen josta laita uloskäypi, ja corkiammasti kymmenen kynärä sijtä, ja sen jälken osottajat eli johdattajat lähimmäisen wijsikiwisen pyyckijn asti, cumbikin osottaja ei edemmä toisestans, cuin että huuto yhdestä toiseen cuulu.

3.§. Jos kylät rijtelewät eroituxesta wälilläns, kelwatcon ne rajat ja pyykit, jotca wanhudesta ollet eli tuomiolla wahwistetut owat. Jos ei rajoja ja kiwi pyykejä löydy; nijn kelwollisixi luettacon wanhoja aitoja, wuoria, ja muinaisia kiwiraunioita, ojia, häckejä, eli muita merckejä, jos ne wanhudesta laillisna eroitusna pidetyt owat. Jos joki, järwi eli salmi macawat kyläin wälillä; ne mahtawat myös asuin tilusten määrät olla, jos ei rajat ja kiwi pyykit sitä wastan ole.

4.§. Jos joki, järwi, eli salmi, on pitkin-päin kyläin wälillä; olcon molemmilla puoli sijtä. Jos saari macaa keskellä järwee eli jokee; olcon sama laki. Jos se macaa toista maata lähembänä; olcon sen saari jonga wesi on, rajan juoxun ja kylän eroituxen jälken. Irtain luoto olcon hänen, joca sen maahans kijnittä. Jos järwi eli yxi osa sijtä taidais nijtuxi maattua; olcon cullekin sen werta nijttua eli maata, cuin hänellä weden ylitze on walda ollut. Jos kylä macaa päätä-päin eli siwuttain, suurten wetten partalla; olcon hänellä wettä ja saarta hänen rajans juoxun ja asuin-tiluxens jälken. Joca ylimuistoisista ajoista on nautinnut ulco-saaria, cala-wesiä, eli cala-luotoja; mahta sen oikeuden hämmendämätä pitä. Cruunun wäylästä merisä ja wirroisa, eroitetan Rakennus Caaresa.

5.§. Jos kylän tiluxet ulottuwat läänein, kihlacundain ja pitäitten eroitusten ylitze; olcon se seisowainen, jos rajoja ja kiwipyykejä, eli muita perustuxia sijhen löytän.

6.§. Jos metzisä eli laitumisa ja awoimisa syöttömaisa kyläin wälillä, ei löydy rajoja ja kiwipyykejä, eli muita eroituxia; nijn olcon jocaitzella sijnä osans, äyrin ja aurton jälken. Jos usiambi kylä macaa yhden raja-juoxun sisällä, ja ne ei ole keskenäns eroitetut; olcon sama laki. Autio-kylä nautitcon saman oikeuden, cuin rakettu kylä.

7.§. Kylänmiesten pitä joca puolelda raja-juoxun ylöskäymän, wähimmäxikin joca colmas wuosi, että se eroitus-merckeins puolesta aina selkiänä pidetän.

XIII. Lucu. Cuinga se rangaistaman pitä / joca rajoja lijcutta / ylösrepi / eli toisen päälle sijrtä.

1.§. Ei kengän mahda asuin-tilain rajoja ylösotta, eli maahan panna, muu cuin kihlacunnan Tuomari muutamain Lauta-miesten canssa, cosca caicki maanisännät sijhen cutzutut, ja sijtä suostunet owat; kihlacunnan Tuomari andacon sen päälle todistuxen, ja kirjottacon sen kihlacunnan tuomio-kirjaan. Tontin rajat ja culcu-tien rajat, mahtawat kylänmiehet itze panna, jos caicki, joilla kyläsä walda on, sijhen suostuwat. Jos ei he sowi; nijn pitä heidän Käräjään menemän ja tuomion ottaman. Tontin ja tien rajaxi mahta yhdesä kiwesä kyllä olla.

2.§. Jos jocu täysikäinen ylösotta, muutta eli poisheittä pyykit ja raja-kiwet, eli muut eroitus-merkit, pahanelkisydestä eli itzewaldaisudesta; olcon cahdenkymmennen talarin sacon alainen. Jos lapsi-ikäinen sen teke; curitettacon sentähden wanhemmilda eli isännäldä, jongun Cruunun-palweljan läsnä ollesa.

3.§. Jos se joca täysikäinen on, repi, sijrtä, eli wäändä rajoja ja kiwipyyckejä eli eroitus-merkejä, eli pane maahan toisia, wihan ja wainon puolesta, secoittaxens sillä toisen rajan juoxua; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, ja olcon cunniatans paitzi.

4.§. Sama laki olcon sijtä, joca toisen, nuoremman eli wanhemman, on käskenyt, waatinut, ylipuhunut eli haucutellut, sencaldaista työtä tekemän, eli sitä on edesauttanut, eli samasa neuwosa ollut.

XIV. Lucu. Maan-rijdasta / ja laillisesta catzelemuxesta.

1.§. Jos maan isännät rijtelewät tiluxista ja asuin-siain rajoista; nijn mahtawat he suostua määrätystä päiwästä, ja pitää isändäin catzelmusta. Jos ei he sowi; nijn etziköt Tuomaria, ja näyttäköt tietons Käräjäsä. Jos rijta ei taida catketa ilman catzelmusta, nijn tuomitcon Oikeus kihlacunnan catzelmuxeen: Sen pitä kihlacunnan Tuomarin Lauta-miesten canssa pitämän, ja siellä catzelmus-tuomion heidän wälillens julistaman.

2.§. Catzelmus pitä pidettämän Walpurin ja Pyhäin-miesten päiwän wälillä. Jos maanpaicka nijn sopimatoin on, ettei sillä wuoden-ajalla taita sinne päästä, eli jos he jocainen puoleldans nijn sopiwat; nijn mahta catzelmus muulla ajalla tapahtua, cosca maa paljas on.

3.§. Joca ei tahdo sencaldaiseen catzelemus-tuomioon tytyä; pangon wedon ensimmäisen Lalmannin Käräjän alla, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan, ja tuomitcon Lalmannin Oikeus catzelemuxeen, jos nijn tarpellisexi löytän. Lalmannin catzelmus pitä pidettämän lähimmäisten Lauta-miesten canssa toisesta kihlacunnasta, ja sitä catzelmus-tuomiota wastan ei mahda kengän wetoa panna: waan etzikön Cuningan tykönä Riddari catzelemusta, colmen cuucauden sisällä, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan, ja pangon tacauxen caiken culutuxen ja wahingon edestä.

4.§. Catzelmus pitä tapahtuman päälle-candajan culutuxella: mutta seisahta sen päälle, jonga Tuomari asian lopulla sijhen welcapääxi löytä.

5.§. Jos kihlacundain wälillä rijta on; etzikön he Howrätistä toisen kihlacunnan Tuomaria ja Lautamiehiä. Jos se on Läänein eli maacundain wälillä; andacon Käskynhaldia sen Cuningalle tietä, joca asetta sen, cuin sen ylitze on tuomitzewa.

XV. Lucu. Ylimuistoisesta nautinnosta.

1.§. Ylimuistoinen nautindo on se: cosca jocu josakin kijndiäsä omaisudesa eli oikeudesa, nijn cauwan aica, päällepuhumata ja hämmendämätä on istunut, sitä wiljellyt ja nautinnut, ettei yxikän muista, eli todesta puheesta tiedä, cuinga hänen esi-isäns, eli saama-miehens, sijhen ensin tullet owat.

2.§. Sencaldainen nautindo ei auta yhdesä kyläsä ja sarca-jaosa, eli sen pellosa, niitusa, järwisä, metzäsä ja maasa, jaetuisa eli jacamattomisa: waan nautitcon cukin osans äyrin ja aurtoan, kyynärän eli tango-lugun jälken, eli nijncuin cusakin maanpaicasa tawallinen on.

3.§. Ylimuistoinen nautindo ei mahda kelwata awoimesa metzäsä ja maasa, kyläin wälillä, waan rajat ja kiwipyykit, eli muut asuinsiain eroituxet. Jos jollakin on ulcokyläinen maancappale, eli omasa kyläsä erinäinen maantilca, pellosa, niitusa, metzäsä eli kedosa, jotca rajoilla ja kiwipyykeillä, eli aidoilla ja wartiolla pijritetyt owat, eli mylly ja myllyn-sia, eli muita wesi-rakennuxia, eli luotoja ja saareja; sijnä mahta ylimuistoinen nautindo kelwata.

4.§. Jos jocu sano hänellä olewan ylimuistoisen nautinnon, jota wastan rijdellän; nijn osottacon wanhoilla ja lakiwahwoilla kirjoilla ja raamatuilla, eli uscottawain miesten cautta, jotca maanpaican laidat hywin tietäwät, ja walans päälle todista taitawat, ettei he itze tiedä, eikä muilda ole cuulleet, toisin coscan ollen. Jos ei hän sitä woi; nijn olcon se nautindo woima ja waicutusta paitzi.

XVI. Lucu. Pestistä / wuorolle panemisesta ja ottamisesta / nijn myös lähdendö-päiwästä.

1.§. Jos maan-isändä tahto talons lampuodille uloswuorota; nijn sopicot wuorosta, pidemmäxi eli lyhemmäxi ajaxi.

2.§. Joca otta talon wuorolle elinajaxi; nautitcon sen wuoron hywäxens, nijn cauwan cuin hän elä ja maxa maan weron, eli muun wuotisen ulostegon ja rasituxen, ja ruocko huonet, pellon ja nijtut, Lain ja Rakennus Caaren jälken. Waimo nautitcon sen myös hänen jälkens, nijn cauwoin cuin hän leskenä on. Jos hän mene toiseen naimiseen; olcon wuoro ricottu, ja maan-isännällä walda cartanons wuoroa kenelle hän tahto: cuitengin ylössanottacon lampuodi oikialla ajalla, ja nautitcon laillisen lähdendö-päiwän.

3.§. Jos wuoro on wisseixi wuosixi tehty; nijn älkön olco kelläkän walda lampuodia, hänen waimoans eli lapsians, ulossanoa, nijn cauwain cuin wuoron määrä päälle-seiso. Jos se mies cuole, joca wuorolle pani, eli otti; seisocon yhtä hywin wuoron määrä leskellä ja lapsilla, sijhen asti cuin se päätetty on: sitten wallitcon maan-isändä itze maans ylitze, cuin sanottu on.

4.§. Jos lampuodi istu colme wuotta paicallans, ja ei rakenna Lain jälken, wetäkön sackoa, ja palkitcon caiken wahingon, cuin Rakennus Caaresa eroitetan. Olcon myös maan-isännällä walda, ensimmäisnä lähdendö päiwänä hänen sijtä pois ajaa.

5.§. Jos Lampuodi tahto maasta ja sen wiljelemisestä itzens ylössanoa, eli maan-isändä lampuodin; tehkön sen cahden wieran miehen canssa, ennen Tuomahan päiwä, wuotta ennen cuin wuoron määrä loppu, ja istucon sitten lampuodi seurawaisen wuoden paicallans, ja toisen päälle, sijhen neljändeen päiwään asti toistakymmendä Maalis cuusa: andacon cuitengin Kyntilän päiwästä puolen huoneita hänelle sisälle-astuaxens, joca jälken tule. Nijsä maanpaicoisa, cuin toisin ollan ylössanomisen ja poislähdennön canssa, ojendacon cukin itzens totutun tawan jälken.

6.§. Ei mahda lampuodi maata ylössanoa nijncauwan cuin wuoron määrä päällä-seiso, ellei hän toista asuja toimita, johonga maan-isändä cohtuuden jälken taita tytyä. Jos lampuodi istu paicallans lähdendö päiwän ylitze, ja ei ole laillisesti ylössanonut, seisocon caickein sen wuoden ulostecoin edestä. Jos jocu pane eli otta wuorolle maita ja cartanoita wälipuhetten canssa; ojendacon cumbikin itzens sen jälken cuin heidän wälillens päätetty on.

7.§. Jos lampuodi poiscarcaa ennen määrättyä aicaa, ja maan-isändä tapaa hänen tieltä, poismenosa; olcon walda tuoda hänen tacaisin, ja caicki mitä hän myötäns wie. Jos lampuodi on muulle paicalle asettanut itzens oleman; nijn turwatcon maan-isändä sijtä Käskynhaldiaan, ja sacotettacon lampuodi, laittoman lähdennön tähden, kymmeneen talarijn, maanisännän yxin oma, eli sen, jolla maan-isännän oikeus on; ja caicki ne, jotca olit auttamas lampuodia lähtemän, olcon cumbikin wijden talarin sacon alaiset.

8.§. Jos lampuodi asetta itzens wastuxeen, ja hän saa wahingon, eli ne jotca händä warjella tahdoit; olcon caicki mitätöin. Jos hän tapetan, eli jocu heistä; sacotettacon cuin Pahantegon Caaresa eroitetan. Jos maan-isändä saa, joca perään tulee, eli ne jotca hänen canssans owat, jongun wahingon, haawan, mustaneman eli weri-naarman, olcon sen caiken päälle caxikertainen sacko. Jos sijnä tappo tule: olcon rangaistus, cuin Cuningan walan ricoxesta säätty on.

9.§. Cosca jocu aution maan ylösotta; nijn pitä isännän andaman lampuodille kirjan sen wapauden päälle, cuin hänen sen edestä nautitzeman pitä; ja olcon <73> lampuodin welwollisus raketa, oja caiwa, aidata, ja maan nijn ruocota, että wero sijtä uloskäydä taita, cosca wapaus wuodet loppuwat.

10.§. Caupungisa on oikia lähdendö päiwä, kewällä, wijmeinen päiwä Maalis cuusa, ja syxyllä wijmeinen Syys cuusa; mutta wuoromisen määrä on se, josta molemmat yhteen sopiwat.

11.§. Joca wuoroo itzellens cartanon eli huonen caupungisa, ja ei tahdo sitte nijtä pitä; wastacon cuitengin huonen wuoron edestä, wuoromisen määrään asti: olcon hänellä cummingin walda, panna toisen yhtä hywän majamiehen siaans. Jos hän Tuomarin edesä taita laillisen esteen osotta; nijn maxacon wuoron ensimmäiseen lähdendö päiwään asti, ja olcon sitte wapa.

12.§. Jos isändä lupa huonen cattaa, ja hywin ruocota ja parata, ehkä mikä huone se olla mahdais, ja ei sitä tee; nijn raketcon majamies itze, sitte cuin hän cahden todistajan canssa on sen hänelle tygösanonut, ja wähendäkön wuorosta nijn paljon, cuin hän osotta sen maxanen, eli wierat miehet coettelewat sen maxawan. Jos majamies turmele huonen eli cartanon, eli mitän sijtä, cuin hänelle ylös-kirjoituxen canssa käteen annettu on; maxacon wahingon.

13.§. Jos isändä tahto huonens eli cartanons itze pitä, eli muille wuorota; cosca määrä päiwä culunut on: eli jos majamies ei tahdo edemmä talosa olla; nijn sanocon he toinen toisellens cahden wieran miehen canssa, cahta cuucautta ennen määrä-päiwää. Jos jombicumbi sen laimin lyö; seisocon wuoromisen määrä ensimmäiseen lähdendö päiwään asti.

14.§. Jos ei majamies maxa wuoroa sillä ajalla cuin puhuttu on, eli jos hän pitä edesäns luwatoinda ja irstasta elando, että huone sijtä pahaan huutoon joutu; olcon isännällä walda hänen cohta ulossanoa, ja olcon hän cuitengin welcapää, maxaman wuoron ensimmäiseen lähdendö päiwään asti.

15.§. Jos jocu myy pois talon maalla, eli huonen ja tontin Caupungisa; nijn ricko cauppa wuoromisen määrän, ja olcon ostajalla walda, lampuodin ja wuoromiehen oikialla ajalla ulossanoa: istucon cuitengin paicallans ensimmäiseen lähdendö päiwään asti. Jos isändä jouduis huonettomaxi, ja tarwitzis maans maalla, eli huonens Caupungisa itze nautita; olcon ylössanomisesta ja lähdendö päiwästä sama Laki. Näisä tapauxisa annetan lampuodille nijn paljo pestistä tacaisin, cuin palkitze sen ajan joca wuoromisen määrästä puuttu, ja täytetän hänelle osotettawa wahingo. Elinajan wuoro maalla ei mahda ricotta, waan käykän sen canssa cuin ennen sanottu on.

16.§. Jos jocu pane wuorolle talon maalla, eli huonen ja cartanon Caupungisa, cahdelle; pitäkön se joca ensin wuorolle otti, ja isändä maxacon sackoa cuudennen osan ensimmäisen wuoden maan-werosta eli wuorosta, ja toimittacon toiselle nijn hywän tilan jällens, eli palkitcon hänelle wahingon.

XVII. Lucu. Werosta ja wero-päiwästä maalla / ja huonen-wuorosta caupungisa.

1.§. Oikia weropäiwä on Tuomahan päiwä ennen Joulua: silloin pitä talonpojan, ehkä millä maalla hän asu, weron ulos andaman.

2.§. Cuin rijta syndy, jos wero on maxettu; osottacon sen lampuodi cuitti-kirjalla eli todistailla. Jos ei hän sitä woi; andacon weron ulos.

3.§. Jos talonpoica cuole, ja hänellä on weroa eli ulostecoja maxamata; nijn mitatan ne ulos ennen cuin perindö jaetan. Jos hän on welan alainen, ja hänen omaisudens pitä ulosmittauxen ala käymän; nijn olcon saman wuoden werolla aina parembi oikeus, cuin muulla welalla. Jos wero on maxamata colmen wuoden edestä, ja se, jonga sen saada tule, osotta, ettei hän sitä ole ennen taitanut saada; nijn nautitcon saman oikeuden ja edun. Jos wero usiamman wuoden edestä on maxamata, nijn ei pidä hänellä muuta etua oleman, cuin tuomion ja sisälle-kirjoituxen jälken. Olcon myös aina perindömaa pantina colmen wuoden weron edestä, caickein nijden edellä, jotca welcans owat andanet sisälle-kirjoitta, eli tuomiolla woittanet.

4.§. Jos perindö-maa myydän, ja ostaja sen päälle saapi laillisen kijnne-kirjan; nijn älkön sille, jonga wero saada tule, olco mitän puhumista maan päälle, waan etzikön muuta talonpojan omaisutta.

5.§. Huonen wuoron caupungisa maxacon majamies cahdexan päiwä ennen cuin wuoromisen aica loppu, eli pitä se laillisesti ulosetzittämän, jocaitzella wuoron ajalla toinentoisens perästä; olcon myös isännällä walda, pitä wieran omaisuden tykönäns, sijhen asti cuin hän welwollisudens täyttänyt on.

XVIII. Lucu. Sijtä / joca toiselda otta wäkiwallalla maata / huonetta / metzää / wettä eli wesi-rakennuxia.

1.§. Joca wäkiwallalla otta, sildä jonga kädesä se on, maata, huonetta, metzää, wettä eli wesi-rakennuxia, eli jollaculla pahalla teolla hänelle kelwottomaxi teke, ja tahto sen itzellens omista; maxacon jällens wahingon, ja wetäkön sackoa hän, ja caicki ne, jotca hänen canssans samasa teosa olit, cukin neljäkymmendä talaria.