Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Cauppa Caari

Ruotzin Waldacunnan Laki 1734 Cauppa Caari

Kirjoittanut Adolf Fredrik


I. Lucu. Ostosta ja waihetuxesta.

muokkaa
1.§. Oston pitä tapahtuman ilman waatimusta eli petosta, myyjän ja ostajan mielisuosiolla ja suostumuxella. Jos toisin tapahtu; olcon cauppa mitätöin.
2.§. Cosca laillinen cauppa on päätetty; nijn sen pitä seisoman ja ei tacaisin käymän. Joca sen rickoa tahto, wetäkön colme talaria sackoa, ja palkitcon wahingon.
3.§. Jos sijtä cuin myyty on, eli hinnasta cuin sijtä saatin, päällepuhe tule; puolustacon cumbikin sen cuin hän ulosannoi, eli wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja maxacon wahingon.
4.§. Jos se calu myydän, josa sitten löytän wirhe olewan, ja myyjä tule laillisesti sidotuxi, että hän sijtä wirhestä on tiennyt, ja ei ilmoittanut: ottacon omans jällens, ja andacon hinnan tacaisin; palkitcon myös caiken wahingon, ja tehkön sackoa kymmenen talaria. Jos itze calusa löytän salainen wirhe, nijn ettei ostaja eikä myyjä sitä ennen hawainnut; käykön se cauppa tacaisin, ja ottacon cukin omans jällens. Jos cauppa on tapahtunut sillä ehdolla, että ostajan pitä calun pitämän, joco se olis parembi eli pahembi; nijn seisocon cauppa wahwana. Cosca hewoinen ostetan; olcon ostajalle coetus-aica colme wuorocautta.
5.§. Joca cahdelle myy yhtä; palkitcon wahingon, ja sacoitettacon kymmenellä talarilla; ja se pitäkön calun, joca ensin osti.
6.§. Älkön yxikän secoittaco itzens toisen miehen cauppaan, eli taritco silloin yli, cosca ostaja ja myyjä hinnasta suosiwat; Joca sen teke, wetäkön colme talaria sackoa.
7.§. Cuin nijtä caluja ostetan, jotca pitä punnittaman, mitattaman, taicka luettaman; nijn wartioitcon nijtä myyjä sijhen asti, cuin se on tehty; sitten wartioitcon nijtä ostaja.
8.§. Ei kengän mahda jotacuta osta toisen miehen waimolda, lapsilda eli palcollisilda, muutoin cuin että heillä on lupa myydä, eli he cauppiaxi asetetut owat. Jos jocu sen teke, ja sen päälle cannetan; nijn olcon se mitätöin, ja sacotettacon kymmeneen talarijn.
9.§. Jos jocu teke jongun calun petollisexi; käykön <125> sen, nijncuin muun warcauden canssa. Jos käsityömies sen teke; olcon myös cadottanut wapaudens, harjotta ammattians. Jos jocu myy sitä, cuin hän tietä petollisexi tehdyxi, eli josa wilppi on; nijncuin paha hywän edestä, secoitettua puhtaan edestä; olcon sama laki. Wäärästä mitasta ja waagasta, säätän sijnä 8. Lugusa; ja wäärästä myntistä, Pahategon Caaresa.
10.§. Nijtä caluja, jotca caupungin runsimiehildä pitä catzottaman ja coeteldaman, ei mahda ostaja tygöns otta, ennen cuin se tehty on; eli wetäkön ostaja ja myyjä sacko, cumbikin kymmenen talaria.
11.§. Joca pane toisen käsityömiehen merkin oman työns päälle, tehkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijnä löytän petos eli wilppi, wetäkön sackoa sijnä siwus, cuin sanottu on.

II. Lucu. Tapuli-caupungein ja ylhäisten-caupungein caupasta.

muokkaa
1.§. Tapuli-caupungein Porwarit saawat, cukin caupungisans, cauppa tehdä oman maan ja ulcomaan miesten canssa. Ei mahda he muuloisin, cuin wapamarckinoilla ylhäisisä caupungeisa, muiden canssa cauppa tehdä, cuin Porwarein canssa nijsä samoisa; ei cuitengan heille ole sallittu silloin nijlle myydä toisin, cuin joucottain.
2.§. Ylhäisen Caupungin Porwarit mahtawat laiwain uloswarustamises osalliset olla, nijn myös tapuli-caupungeisa myydä joucottain ne calut, cuin he saawat sisälle; eli anda ne wiedä sijhen caupungijn, cusa he itze owat ja asuwat.

III. Lucu. Cuinga porwari-oikeus woitetta mahta.

muokkaa
1.§. Joca tahto Porwari-oikeutta woitta, olis se oman eli ulcomaan mies; etzikön sitä Pormestarin ja Raadin tykönä, ja cuulustelcon he Caupungin Porwareita sijtä: jos se hänelle silloin Pormestarilta ja Raadilta sallitan; pangon sinne tacauxen, että hänen pitä wähemmäxi cuusi ajastaica caupungisa asuman, ja caiken Caupungin oikeuden, woimans perästä ylös pitämän: nimittäkön myös sen caupan ja elatuxen keinon, taicka sen käsityön, jonga edestä hän mahdais sisälle kirjoitettaa Caupungin kirjaan, ja tehkön sitte totutun Porwari walan: sitte annetan hänelle Porwari oikeuden kirja sen päälle.
2.§. Se joca on ulcomaalla asuwa, ei mahda woitta porwarin oikeutta täsä Waldacunnasa, nijn cauwan cuin hän seiso cuuliaisudesa toisen Esiwallan alla.
3.§. Ei mahda kengän olla Porwari cahdesa Caupungisa yhtä haawaa, eli harjotta sekä caupanteco että käsityötä yhdes caupungis. Jos jocu sen canssa tawoitetan, wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Joca tahto harjoittaa usiambata käsityötä cuin yhtä; etzikön sijhen lupa.
4.§. Jos käsityömies tahto cauppamiehexi tulla; nijn sanocon ylös Pormestarin ja Raadin edes käsityöns, ja ottacon kirjan caupantegon päälle.
5.§. Joca tahto ylössanoa Porwari oikeuttans; tehkön sen Pormestarin ja Raadin edesä, cuusi cuucautta ennen cuin hän Porwari keinons ylönanda, eli paickacunnasta sijrtä, ja osottacon että hän on Porwari-welwollisudens täyttänyt, cuin sanottu on. Jos hän mene ulcomaalle; andacon ulos cuudennen penningin caikesta omaisudestans, Cuningalle ja Caupungille cahtia. Jos hän wie omaisudens ulos, eli pyytä sitä pois laitta, ennen <127> cuin ulosteco maxettu on; olcon rickonut puolen sijtä. Jos hän myös itze pois pakene, ennen cuin hän täsä tilasa welwollisudens täyttänyt on; langetettacon walapattoisexi. Jos hän sijrtä toiseen paickaan Waldacunnasa; olcon ulostegosta wapa, jos ei toisin erittäin asetettu ole. Jos hän sijrtä ennen cuin hän Porwari-oikeuden on ylössanonut, ja todistuxen saanut, että hän on porwariwelwollisudens täyttänyt; wetäkön wijsikymmendä talaria sackoa, ja älkön ennen sitä nautitco Porwari-oikeutta toises Caupungis.

IV. Lucu. Joucko ja rihcama caupasta.

muokkaa
1.§. Se joca joucko cauppaa teke; ei mahda myydä wähittäin, waan täydet ja puolet cappalet, täydet ja puolet sälytyxet (a); caxikymmendä leiwiskä (b), ja puolen sijtä; täydet ja puolet tynnyrit, taicka wähemmät astiat, jos tynnyri-calua on sencaldaisisa astioisa sisälle tullut myytäwäxi, täydet arcut eli pacat, caxikymmendä (c), caxitoistakymmendä (d), ja cuusikymmendä (e), joucosa, sen jälken cuin calu on; nahca-calut, coco tickurit (f) ja kihtelyxet (g). Jos hän myy jotakin wähemmäsä; olcon sen rickonut, eli wetäkön sackoa nijn paljon, cuin se maxa. Ei mahda myös se joca joucko cauppa teke, Saxan-wijnain ja muiden wierasten juotawain canssa, myydä wähemmäsä astiasa, cuin puoles anckuris, saman sacon haastolla.
2.§. Ei mahda kengän muu cuin Porwari, harjoittaa käsityön-wirca, pitä awoinda puodia, eli myydä caluans wähittäin: Jos jocu teke sitä wastoin; olcon rickonut caluns, ja wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria.
3.§. Ne, joilla caupungeisa owat käsityö-huonet, (a) Lästit. (b) Kippundi. (c) Waali. (d) Tusina. (e) Skocki. (f) 10. cappalda. (g) 40. cappalda. mahtawat siellä pitä awoimia puodeja, ja myydä wähittäin, mitä heildä walmistettu on, ja maxacon sen edestä caupungijn sencaldaisen ulostegon, cuin puodi-cauppaa wastan tule. Sama laki olcon nijllä, eli heidän waranedescatzojaillens, jotca maalla pitäwät käsityö-huonetta, cusa rauta, teräs, messingi, eli muut sisämaiset työ-ainet, walmistetan; jos he caupungisa tahtowat puodeja pitä.
4.§. Jocaitzesa caupungisa pitä caupungin juoma-sia oleman, yxi eli usiambi, cusa wijnaa ja olutta myydän.
5.§. Caicki rijsta, jotca maalda sisälle tule myytäwäxi, pitä caupungin turulle ja satamoihin wietämän, ja ei mualla myytämän. Joca rohkene tullisa, eli caduilla ja cuilla nijtä osta eli myydä; olcon myyjä caluns, ja ostaja rahans rickonut.

V. Lucu. Cuinga ulcomainen mies cauppa tehdä mahta.

muokkaa
1.§. Ulcomaan miehen, joca cauppa tehdä tahto, pitä itzens edesandaman Pormestarin ja Raadin tykönä, sitä pica cuin hän caupungijn tule. Se langetcon cahdenkymmenen talarin sacon ale, joca hänen huoneseens otta, ja ei cohta edesanna.
2.§. Cosca hän rijstans canssa Tapuli-caupungijn tule, pitä hänen ne siellä myymän joucottain, ja ei toiseen paickacundaan täsä Waldacunnasa wiemän, sen sacon haastolla, cuin 4. Lugusa 1.§. säätty on. Jos hänellä on jostacusta calusta wähembi; älkön sitä myykö, muutoin cuin yhtähaawa.
3.§. Ulcomaan mies mahta ruoca-calua caupistaa Laiwoisa ja Aluxisa, ja muita caluja nijsä paicoisa cuin Pormestari ja Raadi sitä warten nimittä; ja ei majatalosans, eikä awoimisa catupuodeisa. Ei myös mahda hän muiden cautta anda nijtä uloscaupita, <129> eli itze waelda caupungista caupungihin, taicka wuorentöiden paicoisa, ja siellä cauppa tehdä, lainata siellä jotakin ulos, eli welcans uloswaatia, sadan talarin sacon haastolla; olcon myös caikisa näisä tiloisa rickonut cauppa caluns. Jos hän sen teke toisen kerran; sacotettacon caxikertaisesti.
4.§. Se Porwari joca wastoin Lakia wieraille cauppamiehille awullinen on salaisella caupalla, wetäkön sackoa wijsi sata talaria. Jos hän sen teke toisen kerran; sacotettacon caxikertaisesti, ja colmannella kerralla olcon paitzi Porwari oikeuttans.

VI. Lucu. Maan-caupasta.

muokkaa
1.§. Ei mahda kengän maalla pitä cauppamiehen calua huonesans myytäwänä, eli sen canssa culkea kylästä kylään, cauppa tehden: Ei mahda myös kengän maalla ylösostaa maan rijstaa, sitä siellä eli cauppacaupungisa myydäxens; Jocainen cuin sen teke; olcon ensimmäisen kerran rickonut calun, ja ottacon Cuningas sijtä colmannexen, toisen edesandaja, ja sen colmannen lähin waiwaisten huone. Jos hän useimmin sen canssa tawoitetan; wetäkön sijnä siwusa sackoa caxikymmendä talaria.
2.§. Sama laki olcon nijstä, joilla on maalla jocu calun-kätky cauppaa warten: ei cuitengan olco kieltty ylöspanna oman wuoden tulons ja werons, ja sen myydä, cusa hän tahto.
3.§. Jos maan-mies waihetta ylöspitämisexens ja tarpexens, calua caluun, eli ostaa walmin rahan edestä, mitä toinen caswostans taita toiselle jättä; se ei mahda maan caupaxi cutzuttaa.
4.§. Ne jotca hewoisten canssa cauppaa tekewät, mahtawat culke ymbäri maata, ja nijtä ostaa ja myydä. Caupungin Lihamyyskendeliät ja calamiehet mahtawat myös maalda osta teurascarjaa ja tuoreita caloja, caupungin tarpexi.

VII. Lucu. Marckinoista.

muokkaa
1.§. Marckinat pitä joca wuosi pidettämän, sillä paicalla ja ajalla, cuin sijhen määrätty on.
2.§. Ei mahda marckina-calu myytä, ennen cuin marckina päälle cuulutettu on, eikä sitte cuin se ulos cuulutettu on; waan olcon cauppa mitätöin, ja wetäkön ostaja ja myyjä sackoa, cumbikin kymmenen talaria.
3.§. Caicki waldacunnan asuwaiset, mahtawat wapa-marckinoilla taicka laiwoista ja aluxista, eli turulla, taicka muisa paicoisa, jotca sitä warten asetetut owat, myydä eli waihettaa heidän caluns; mutta ylhäisen-caupungin Porwari ei mahda myydä caluns jolleculle ulcomaan miehelle, eli hänen canssans waihettaa calua caluun; calun rickomisen ja cahdenkymmenen talarin sacon haastolla; waan olcon se Tapulicaupungein Porwareille ainoastans sallittu.
4.§. Wierat, jotca ulcomaalda calun canssa sisälle tulewat, mahtawat sen, wapa-marckinan aicana, Tapuli-caupungeisa myydä caikille, sekä waldacunnasa että ulcomaalla asuwaisille, laiwoista eli puodeista, joucottain eli wähittäin, walmin rahan edestä, taicka myös sen welaxi andaa. Ei ole heillä walda calua caluun waihettaa, eli ylhäisen-caupungin asujalda ja maan mieheldä jotacuta ostaa eli welaxi otta. Nijldä, jotca owat Porwarit samasa Tapuli-caupungisa, josa marckinat pidetän, mahtawat he wapasti ostaa ja waihettaa.
5.§. Ulcomaanmiehet ei mahda ylhäisten-caupungein <131> marckinoilla cauppaa tehdä eli waihetta. Joca sen teke; olcon caluns paitzi, ja wetäkön päälisexi sata talaria sackoa.
6.§. Jos meteli, capina ja tappelus tapahtu, sitten cuin julkinen marckina cuulutettu on, rangaistacon se cuin sen teke Lain jälken, ja wetäkön kymmenen talaria sackoa, rauhan ricoxen edestä.

VIII. Lucu. Mitasta ja waagasta.

muokkaa
1.§. Coco Waldacunnasa pitä oleman yhdencaldainen mitta ja waaca, Cruunun merkillä wahwistetun. Ei mahda kengän cuin cauppaa teke, pitää toista mittaa ja waaca; waan otettacon se häneldä pois ja lyötäkön ricki, ja wetäkön sijnä siwusa sackoa kymmenen talaria.
2.§. Joca pitä caupasa, otosa eli annosa, wäärän mitan eli waagan; rangaistacon nijncuin warcauden edestä.
3.§. Jos se joca on asetettu mittaa ja waacaa ojendamaan ja merkitzemän, nijtä wääräxi teke; olcon hengens rickonut. Jos muu mies tule woitetuxi, että hän Cruunun merkin, mitan eli waagan päälle pannut on; olcon cunniatoin, ja sacotettacon sataan talarijn. Joca muutta cruunatun mitan eli waagan, ja sen nijn muodon wääräxi teke; olcon myös cunnians rickonut; ja wetäkön wijsikymmendä talaria sackoa.
4.§. Jos jocu teke mittamisesa eli punnitzemisesa wääryttä, ehkä hän oikia cruunattua mittaa eli waacaa sijnä pidäis; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos Cruunun Ylöscandomies ricko tätä wastan; olcon wircans paitzi, ja sacotettacon caxikertaisest.

IX. Lucu. Rahan eli calun welaxi-andamisesta / ja nijden caswosta.

muokkaa
1.§. Joca anda toiselle welaxi walmista rahaa, eli mitä se olla mahdais; tehkön sen cahden todistajan läsnä-olles, eli ottacon kirjan sen päälle.
2.§. Mitä welaxi annettu on, pitä määrättynä päiwänä, welcamiehelle eli hänen asian-ajajallens, eli sille jolla hänen oikeudens on, samasa laisa, yhtähywänä, ja täydexi jällens maxettaman.
3.§. Ellei se, jonga maxaman pitä, taida toimitta saman muotosta myntiä, eli calua, cuin uloslainattin; seisocon sen wallasa, joca welaxi andanut on, joco hän ennen odotta tahdois, eli otta täytteens muusa laisa, sen jälken, cuin se lainattu, määräpäiwänaicana, corkeimmast käy.
4.§. Jos wissiä päiwää ei ole maxoon määrätty; nijn etzikön hän, joca ulosannoi, omans jällens, cosca hän tahto.
5.§. Jos jocu on samalda mieheldä saannut usiamman lainan, cuin yhden, ja sitonut itzens, että yhden edest andaman suuremman caswon, ja toisen edest wähemmän, taicka ei ensingän; silloin mahta welcapää lukea sen cuin maxetan, mingä lainan päälle hywäns, ei cuitengan ennen, cuin määräpäiwä on sisälle käynyt. Ei pidä mitän pää-welan päälle luettaman, ennen cuin caswo maxettu on.
6.§. Älkön yxikän ottaco, eli andaco itzellens kirjotta suurembata caswoa, cuin cuusi sadan edestä wuodelda; Joca sen teke, eli otta caswoa caswon päälle, olcon rickonut coco caswons, ja wetäkön sackoa kymmenexen pää-welasta, waiwaisille.
7.§. Jos welca-kirja tule, molembain suostumuxella uudistetuxi, ja caswo pää-welan tygö pannuxi; se ei pidä luwattomaxi corgoxi luettaman.
8.§. Joca otta calua welaxi, ja lupa maxaa wissin päiwän päällä, ja ei tee sitä; nijn andacon caswoa cuusi sadan edestä wuodelda, määräpäiwästä asti. Jos ei wissiä aicaa ole määrätty; nijn luetan wijsi sadalda, sijtä päiwästä, cuin hän Cuningan Käskynhaldian eli Tuomarin tykönä, etzityxi tule.
9.§. Se woitto ei mahda luwattomaxi corgoxi luettaa, joca tule luwallisesta caupasta, eli sijtä ostosta cuin laillisesti päätetty on. Sama laki olcon cusa maa raha-lainan edestä kirjoitettu on, ja wero, woiton ja wahingon päälle, sen caswon siaan, cuin sijtä lainasta tulis, joco wero olis enämbi taicka wähembi.
10.§. Jos jocu on lainaxi ottanut rahaa wissixi ajaxi, ja ei caswoa sen edestä luwannut; älkön silloin olco welcapää sitä andaman. Ellei hän maxa määrätyn ajan päällä; maxacon sitten caswoa cuusi sadalda wuodesa. Jos ei yhtän aica ole nimitetty; käykön sen canssa, nijncuin 8.§. säätty on.
11.§. Joca welcoile sitä welca, jonga hän tietä maxetuxi; wetäkön sackoa puolen sijtä cuin hän welcoinut on, asianomaiselle yxinäns.
12.§. Jos jollakin on welca toisen tykönä, calusa, rahasa, eli mitä se olis, joca ei walwo sitä kirjallisesti, eli suusanalla, taicka ei anna sitä edes Oikeudesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, cahdenkymmenen ajastajan sisällä; hänellä ei pidä oleman sitten sen päälle mitän puhumista.

X. Lucu. Pantista ja tacauxesta.

muokkaa
1.§. Joca pane pantixi culda, hopia, eli mitä hywäns se on irtaimesa calusa, tehkön sen cahden todistajan canssa, eli ottacon sen päälle käsikirjoituxen häneldä, joca pantin saa käsijns.
2.§. Cosca määräpäiwä on ohitze, ja panttia ei lunasteta, nijn olcon pandin haldialla walda, andaa sen kihlacunnan Käräjäsä yhden kerran ja Caupungisa colmena maanandaina ylöscuulutettaa, ja sitten laillisesti arwattaa. Jos pandin isändä silloin tahto lunastaa panttins, tehkön sen Caupungisa neljäntoistakymmenen päiwän, ja maalla cuucauden sisällä, sitten cuin se hänelle ilmoitettu on, ja maxacon päällisexi sen caswon, jonga hän luwannut on. Ellei hän tahdo eli woi; olcon hänen ehdosans, joco hän tahto andaa pantin julkisen uloshuudon alla myytäwäxi käydä, eli anda welcamiehen sen pitä arwion jälken. Jos pantti arwatan eli myydän corkemmaxi, cuin welca on; nautitcon welcapää sen cuin ylitze on: Jos pantti on wähembi; täyttäkön hän puutoxen.
3.§. Pantti pitä hywin kätkettämän ja waarisa pidettämän, ja ei ilman isännän luwata ja tiedota nautittaman eli uloslainattaman, cuuden talarin sacon, ja wahingon palckion haastolla.
4.§. Jos wahingo pantille tule, sen cautta, ettei se, jolla pantti oli, sijtä oikein waaria pitänyt ole; maxacon hän sen täydellisest. Jos se tapahtu tapaturmasta ja ei kätkemättömydestä, olcon wahingo omistajan, ja maxacon yhtä hywin sen, jonga edest pantti seisoi.
5.§. Jos jocu pane petollisen pantin ulos ehdollans, palkitcon wahingon, ja sacoitettacon petoxen tähden colmannexella sijtä, cuin hän lainaxi otti, eli pyysi.
6.§. Joca tahto toisen tygö ulos panna sen pantin cuin hänen käsisäns on, ilmoittacon sen ensin pandin haldialle, taicka jos ei hän saapuilla ole, andacon sen Oikeudelle, eli Cuningan Käskynhaldialle tiettäwäxi, ja älkön pango panttia corkemmalda ulos, eli muulla ehdolla, cuin se hänen tykönäns seiso, taicka wetäkön sackoa cuudennen osan pandin hinnasta, ja palkitcon wahingon. Joca kieldä tietoans wastan, sen pantin jonga hän on wastan ottanut, wetäkön sackoa puolen sijtä, cuin pantti maxaa.
7.§. Joca tuhlaa eli huckaa pantin, ennen cuin se on arwattu, ja laillisesti seisonut; wetäkön sackoa neljännen osan pandin hinnasta, ja maxacon wahingon.

8.§. Joca taca toisen welan edestä, maxacon hän sen cuin welcapää itze ei woi maxa. Jos welcapää pitä itzens salasa, cosca maxon aica on sisällä, taicka on mennyt ulcomaalle ja hänen omaisuuttans ei löytä; nijn pangon Cuningan Käskynhaldia tacausmiehelle päiwän eteen, welan maxoon.

9.§. Jos tacaus mies on ottanut päällens toisen welan, nijncuin omans, ja luwannut maxon määrätyllä ajalla eli paicalla, eli myös itzens ynnä welcapään canssa sijhen sitonut; silloin etzikön welcamies cumba tahtons.
10.§. Cuin welcapää cuole, nijn wastacon hänen perillisens, nijn pitkäldä cuin hänen omaisudens ulottu, ja maxacon tacausmies sen cuin puuttu. Jos tacausmies cuole, tacauxesa seisoesans; olcon silloin welcamies welwollinen, cohta waatiman uutta tacausta welcapääldä: Jos hän taita sen toimittaa; olcon sen endisen tacausmiehen perilliset wapaat: Ellei hän sitä taida; etzikön welcamies welcans cohta ulos welcapääldä, ja puutoxen tacausmiehen omaisudesta.
11.§. Jos caxi eli usiammat owat tacauxeen käynet, ja itzens yxi caickein edestä, eli caicki yhden edestä, wastauxeen sitonet; etzittäkön sijnä täydestä welasta ketä tahtons. Ellei nijn taattu ole; wastatcon cukin osastans.
12.§. Jos jocu on taannut itze personan ja ei hänen welcans edestä; toimittacon hänen edes, ja olcon ilman wastausta. Ellei persona tule, maxacon silloin tacaus mies welan.
13.§. Wallanalainen ei mahda tacauxeen mennä; ei myös waimo, ilman miehen tiedota ja suostumusta. Leski-waimolla olcon walda omaisudens canssa taata.

XI. Lucu. Lainasta.

muokkaa
1.§. Joca otta lainaxi, cuolutta eli eläwätä; andacon jällens nijn hywänä cuin hän sen sai. Lainacalu ei mahda turmeldaa.
2.§. Jos jocu kieldä lainan, ja löytän että se hänen tietens on hänen käsisäns; andacon sen ulos, ja palkitcon wahingon, wetäkön myös päällisexi sackoa, puolen sen hinnasta.
3.§. Ei mahda kengän, oman eli toisen welan edestä pidättää sitä, cuin hän lainaxi saanut on, ellei hänellä sijnä ole pantti-oikeutta, eli että hän lainan andajan suosiolla tarpellista culutusta sen päälle on tehnyt. Jos se tapahtu; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja andacon lainacalun jällens.
4.§. Jos jocu myy, pantixi pane, eli poisandaa, ilman lainan andajan lupa, ja suostumusta, sitä cuin hän lainaxi ottanut on; maxacon hän sen täydellisesti sille joca lainan andoi, ja wetäkön sackoa puolen sen werta. Olcon myös lainan andajalla woima lunastaa sen jällens. Jos petos löytän sen tykönä, joca osti, pantixi otti, eli lahjaxi sai; andacon sen tacaisin haldialle ilman lunastusta, ja wetäkön sijnä siwus sackoa, cuin nyt sanottu on. Sama laki olcon, cosca jocu ottaa lainan toisen nimeen, ja ei woi sitten täyttä, että se hänen luwallans ja tiedollans tapahtunut on.

XII. Lucu. Talde-calusta / eli jongun haldun pannusta ja uscotusta omaisudesta.

muokkaa
1.§. Jos jocu pane toisen taan taldeen, culda, hopia, raha, eli muuta irtainda calua; pangon sen todistajain canssa, eli ottacon kirjan sen päälle.
2.§. Talde-calusta ja uscotusta omaisudesta, pitä waari pidettämän nijncuin omasta. Jos se pahene, eli cato hänen kätkemättömydens, eli syyns cautta; maxacon täydellisest. Jos se tapahtu tapaturmasta; olcon syytöin.
3.§. Jos jocu pane toisen taan taldeen kijnnisuljetut, eli sinetillä lukitut arcut, caapit eli pacat, ja se cuin wastanotti ei tiedä, mitä nijsä on: taicka jollei se ole hänelle, cappale cappalelda, waagan, mitan eli lugun jälken käsijn annettu: Jos sitten se joca talteen pani, waati enämmän pannens, cuin hän jällens sai; olcon se cuin wastanotti wapa, cosca hän caicki rickomata ja wahingoittamata ulos anda, nijncuin hän sen on wastan ottanut. Jos se löytän ricotuxi ja tallelle pania jotakin caipa; nijn täyttäkön silloin todistailla eli walallans, cuinga paljon hän toisen tygö pannut on. Jos hän sen woi tehdä; wastatcon se jonga taldeesa calu oli, caiken wahingon edestä, eli näyttäkön hywillä tiedoilla, taicka wannocon, ettei se hänen kätkemättömydestäns ja syystäns tapahtunut ole, taicka ettei hänellä ole sijtä tietoa ja hyödytystä ollut. Jos hän tule sidotuxi, että hän on ehdollans sen tuhlannut; seisocon warcan oikeuden.
4.§. Joca culutta uscottua calua, eli hywäxens sitä nautitze ilman talteen panian suostumusta; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos jocu myy, pantixi pane, eli häwittä sitä, käykön sen canssa, nijncuin XI. Lugusa 4.§. lainasta sanottu on.
5.§. Jos usiammat owat pannet toisen taan, omaisuttans tallelle, josa heillä caikilla osa on; se ei mahda jommancumman anomisen päälle ulosannettaa, ellei hän sijhen näytä caickein täyttä walda. Jos se jonga taldesa calu on, sen toisin ulosandaa; wastatcon itzecutakin, hänen osans edestä, ja etzikön miestäns.
6.§. Jos se, cuin calun wastan otti, ei tahdo pitää sitä pidemmäldä tacanans; sanocon silloin hänelle joca tallelle pani, että hän mahdais otta sen jällens, ja ottacon todistuxen sen päälle. Ellei haldia, ota omans jällens; seisocon itze caiken waaran.
7.§. Jos se cuole, jonga käsisä talde-calu oli; nijn pitä hänen perillisens sen edestä wastaman, ja andaman täyden jällens.
8.§. Jos tallelle pannun calun päälle, tarpellinen culutus on tehty, eli wuoro maxettu sen huonen edestä, josa calu tallella pidetän; nijn pitä haldian sen maxaman, ennen cuin calu tacaisin annetan.
9.§. Jos jocu parembata tietoans wastan kieldä talde-calun ja uscotun omaisuden; sacoitettacon nijncuin sijnä XI. Lugusa 2.§. lainasta sanottu on.
10.§. Jos jocu usco caluns toisen halduun, cosca se tulen, meren eli wihollisen wallasta wapahdettu on, ja se joca wastanotti kieldä sijhen, ja tule woitetuxi, että hän sen petollisesti salainnut on; rangaistacon colmenkertaisella sacolla, nijncuin warcauden edestä.
11.§. Jos calu tuomitan colmannen miehen taca, se pitä waarisa pidettämän, nijncuin muu taldecalu, ja ei ulosannettaman, ennen cuin Tuomari eli Käskynhaldia sen myöden anda.
12.§. Jos käsityömies myy, eli pantixi pane, sen cuin hänellä tehtäwäxi, määrätyn palcan edestä, käsijn annettu on, maxacon wahingon jällens; ja wetäkön nijn hän, cuin se joca tietens toisen calun osti, cumbikin caxikymmendä talaria sackoa.

XIII. Lucu. Wuorolle-panemisesta ja ottamisesta.

muokkaa
1.§. Cosca jocu wuoro toiselle huonetta, taloa, tonttia, eli mitä se olis, rahan eli calun edestä, wissin ehdon canssa, eli ilman; se pitä wahwana seisoman, joco käsi raha on sen päälle annettu, eli ei.
2.§. Jos yhtä cahdelle wuorotan; nijn pitäkön se, cuin ensin wuoroi; joco se jälkimäinen enämmän on luwannut, eli ei; ja wetäkön se, cuin wuorolle pani; kymmenen talaria sackoa, ja palkitcon wahingon. Sama Laki olcon sijtä, joca wuoroa itzellens sen, jonga hän tiesi toiselle olewan wuorotun.
3.§. Joca wuorolle pane toisen calun, ilman isännän tiedota eli tahdota; maxacon wuoron ja caiken wahingon; ja wetäkön cuusi talaria sackoa.
4.§. Cuinga omaisus maalla, nijn myös huonet, talot ja tontit Caupungisa, wuorolle pandaman ja otettaman pitä, eroitetan Maan Caaresa. Hewoisten, waunuin ja wenhetten palckamisesta wierasten holhoilda, ja mikä Laki on, cosca ne pahetan ja turmellan, on säätty Rakennuxen Caaresa.

XIV. Lucu. Palcollisista.

muokkaa
1.§. Palcollista ei pidä pestättämän, waan Laurin ja Michelin päiwän wälillä; ei myös ennen cuin waca tieto on, että se on endisen palwelluxens ylössanonut. Joca sen teke; wetäkön kymmenen talaria sackoa. Sama sacko olcon palcollisilla joca itzens ennen poislupa, eli pestätä anda.
2.§. Oikia määräpäiwä pitä oleman Mickelin päiwästä samaan aicaan wuotta sen jälken, sekä Caupungis että maalla.
3.§. Joca anda itzens pestätä cahdelle isännälle, pysykön sen tykönä, joca ensin pestäis; ja maxacon yhden wuoden palcan, sille cuin kärsij. Jos rijta tule Oikeuden eteen, cumbi ensin pestäis, mengön palcollinen cohta palwelluxeen sen tygö, joca asian siellä woitta, ehkä tuomiota wastan weto pannan. Jos se tuomio <140> sitten ylemmäsä Oikeudesa muutetan; nautitcon se cuin siellä woitta, caiken wahingon palckion.
4.§. Seitzemän päiwä jälken Mickelin päiwän, pitä laillisesti pestätyn palcollisen maalla, palweluxeens menemän, ja Caupungisa colme, eli eninnäkin neljä päiwä. Ellei se tapahdu, ja isändä tahto palcollisen pitä; turwatcon Käskynhaldiaan paickacunnas, joca cohta anda sen palweluxeen tuottaa. Jollei isändä tahdo händä pitä; maxacon palcollinen sacoxi yhden wuoden palcan. Ellei hän woi sackoa maxa, tehkön nijn cauwan työtä, että hän sillä itzens lunastais.
5.§. Cosca palcollinen on palweluxeens tullut; nijn tehkön ahkerudella ja uscollisudella ne ascaret, cuin perhen isändä, hänen eteens cohtudella pane. Jos jocu on laisca ja wastahacoinen; se ojettacon ensist hywällä, ja sitten cohtullisella huonen curituxella. Ellei hän sittekän tahdo itzens parandaa; ajettacon ulos palwelluxesta ilman passita ja päästö-kirjata, ja olcon palckaans paitzi. Ei mahda trengi eli pijca pitä arckuans mualla; cuin siellä cusa he palwelewat.
6.§. Jos palcollinen carca ilman päästökirjaa pois, ennen määrä päiwää; nijn olcon perhen isännällä woima tuoda händä tacaisin, nijncuin Maan Caaresa XVI. Lugusa 7.§. Lampuodista sanottu on, ja pysykön palcollinen palwelluxesans oikiaan määräpäiwään asti ilman palcata. Ellei perhen isändä tahdo sitä pitää palweluxesans, nijn andacon palcollinen pesti-rahan tacaisin, ja wielä nijn paljon tygö, cuin hänelle palckaa luwattu oli, perhen isännälle yxinäns.
7.§. Joca wiettele palcollisen toiselda, wetäkön nijn hän cuin sekin joca itzens sijhen wälicappalexi anda, kymmenen talaria sackoa cumbikin.
8.§. Ei kenelläkän olco walda hyljätä palcollista ilman syytä. Joca sen teke; palkitcon wahingon, ja andacon palcolliselle täyden palcan, ja mengön sitten palcollinen toiseen palwelluxeen.
9.§. Jos palcollinen tule sairaxi, nijn tule perhen <141> isännän händä holhota ja corjata: mitä parandajan ja lääkityxen päälle culutetan, mahta isändä hänen palckans päälle lukea, jos hän tahto.
10.§. Jos palcollinen tahto isännästäns eritä; sanocon ylös palweluxens Olewin ja Laurin päiwän wälillä, ellei se tapahdu; nijn palwelcon wielä edespäin, ensimmäiseen määrä päiwään asti, saman palcan edestä, cuin ennenkin. Samalla ajalla sanocon myös isändä palcollisen ylös, ellei hän sen palwellusta edemmä tahdo eli tarwitze. Ellei hän sitä tee; pitäkön sen toiseen määrä päiwään asti, ja andacon sille, nijn suuren palcan, cuin ennengin.
11.§. Jos perhen-isändä estä palcollista lähtemästä pois palwelluxestans, cosca se nijn palwelluxens on ylössanonut, eli kieldä mitä hän hänelle luwannut on, ehkä hän wastattawasti on palwellut; andacon ulos palcan, ja wetäkön päällisexi, puolen sijtä, sackoa, palcolliselle yxinäns. Jos isändä on omalla culutuxellans pitänyt jongun oppimas jotakin käsityötä, lascu-taito, eli muuta sencaldaista, sen ei pidä ennen lähtemän, cuin hän on isändäns käden, cohtullisesti täyttänyt.
12.§. Perhen-isännän ei pidä kieltämän ilman syytä laillista päästö-kirja; kymmenen talarin sacon haastolla. Ei hän myös mahda andaa parembata päästö-kirjaa, cuin palcollinen ansainnut on; Jos hän sen teke, saacon caxikymmendä talaria sackoa.
13.§. Mitä muutoin tule isännän ja palcollisen wälillä waarin otettawaxi, sen canssa olcon, nijncuin erittäin sijtä säätty on.

XV. Lucu. Cuinga caupan-yhteys pitä tehtämän / pidettämän / ja ricottaman.

muokkaa
1.§. Jos jocu tahto toisen canssa caupan-yhteyttä tehdä, ja yhdesä cauppa harjoittaa; nijn pitä lijtto sijtä kirjallisesti tehtämän, ja caicki ne ehdot jotca suositan, selkiästi nimitettämän.
2.§. Yhteys-cumpanitten tule wastata caickein yhden edestä, ja yhden caickein edestä, sijnä caupasa, cuin cauppa-yhteyden puolesta päätetän. Jos yhteyscumpanit saawat muilda welaxi rahaa eli calua, ja jombicumbi heistä poislähte; nijn etzikön welcamies omans nijldä jällens, cuin jälken jääwät.
3.§. Jos jocu on usconut cauppa-yhteydelle rahaa eli muuta, cuin on maxamata, cosca cauppa-yhteys ricotan, ja jocu yhteys-cumpani tule köyhäxi ja woimattomaxi, eli pois pakene; olcon cuitengin ne muut welcapäät maxaman caicki, mitä cauppa-yhteys on welcaa.
4.§. Se yhteys-cumpani, joca petoxella, ja oman hyödytyxen tähden teke toiselle wääryttä ja wahingota; eroitettacon hänen yhteys oikeudestans, waicka cauppa yhteyden määrä päiwä ei ole ulcona: ja ottacon se toinen osastans ja omaisudestans nijn paljon cuin wierat miehet, eli Oikeus arwawat wahingon olewan: rangaistacon myös petollisuden tähden, sen jälken cuin asia waati.
5.§. Jos yhteyden omaisus ja cauppa saa wahingon, jommancumman erinäisestä laiminlyömisestä eli huolimattomudesta; nijn täyttäkön hän wahingon. Jos se tapahtu oikiasta tapaturmasta, jota ei kengän taida edelläpäin nähdä eli carttaa, ennen cuin wahingo on tapahtunut; nijn heillä caikille olcon sijnä yhtäläinen osa.
6.§. Jos yhteys-cumpani tahto panna toisen siahans, ja itze eron otta, ja muut sijhen suostuwat; nijn olcon hänellä lupa sijhen. Ei yxikän mahda wastan heidän tahtoans tunge itzens cauppa-yhteyteen. Sama laki olcon, cosca yhteys-cumpani tahto otta jongun muun canssans sille osalle, cuin hänellä itzelle on yhteydes.
7.§. Jos jocu tahto eteen-panduna määräpäiwänä, yhteydestä eron otta, eli uutta lijttoa tehdä; ilmoittacon sen todistajain canssa, colme cuucautta ennen.
8.§. Cosca yhteyden määräpäiwä on ulcona, ja yhteys-cumpanit tahtowat eron otta; nijn pitä heidän tarckasti ylöspaneman yhteyden rahan ja calun, heidän welcans, ja mitä muut heille welca owat: ja cosca welca maxettu on, jacacon ja ottacon cukin osans, nijn pahasa cuin hywäsä.
9.§. Jos yhteys-mies on hätäyndynyt andaman caiken caluns käydä welan maxoxi, eli jos hän sen on rickonut; seisocon cuitengin cauppa-yhteys sijhen asti, että määrä päiwä ulcona on, ja astucon welcamies hänen siaans ja oikeuteens, ellei ne muut yhteys-cumpanit tahdo hänen osans lunasta.
10.§. Jos yhteys-cumpani cuole ennen oikia määräpäiwä; nijn ei mahda hänen leskens ja perillisens yhteyttä ricko.
11.§. Jos se cuole, joca enämmin toimens ja käsitöidens cuin sisälle-pannun rahan tähden, yhteyteen otettu on; sijnä leski ja perilliset ei mahda hänen siaans ja oikeuteens astua, ellei nijn ole, että coco cauppayhteys sijhen suostu. Jollei se tapahdu; olcon yhteys heidän wälilläns eroitettu, ja ottacon perilliset hänen osans hywäsä ja pahasa, sen jälken, cuin ennen sanottu on.
12.§. Coto ja cauppa-yhteydestä laiwain walmistuxesa, eroitetan Meri-laisa.

XVI. Lucu. Cuinga welcapään pitä omaisudens hänen welcamiehillens yhtähaawa ylönandaman; nijn myös nijstä / cuin welan tähden carcawat.

muokkaa
1.§. Jos jocu on nijn köyhtynyt, ettei hän woi caiken welcans maxaa; nijn andacon welcamiehelle tietä hänen tilans, jos hän pyytä pidendämistä ja aicaa maxoon. Ellei he caicki sijhen suostu, eli jos hän tahto yhtähaawa caiken omaisudens heille jättä; nijn etzikön Tuomaria ja andacon cohta sisälle ylös panon caiken omaisudens ylitze, ja mitä hänellä on saamista, irtaimesa ja kijndiäsä calusa, nijn myös welcans, codonkirjat ja raamatut: alekirjoittacon myös ne sillä kijnnityxellä, cuin Perindö Caaresa, ylöskirjoittamisesta sanottu on, ja pangon Oikeus sitte caicki ne talteen ja tacawaarickoon. Sitten cutzucon Oikeus caicki welcamiehet, uloslyödyn julistuxen cautta, ja ne tietyt wielä erinomaisen ilmoituxen cautta, määrätyxi ajaxi selittämän heitäns sijtä wapaudesta cuin welcapää etzi, ja nijstä perustuxista cuin hän silloin sisälle anda: nijn myös että yhtähaawa osottaman heidän saamisens, ja sen oikeuden cuin yhdellä toisen edellä olla taita; ja tuomitcon Tuomari yhtähaawa sen ylitze.
2.§. Jos welcapää taita osottaa, että hän on köyhtynyt meriwahingon, wihollisen sisälle langemisen, tulipalon, eli jongun muun wahingon cautta, johon ei hän itze ole syypää ollut, ja sen alla ei löytä petosta, eli että hän on wietellyt hänen welcamiehens, uscoman hänelle calua eli rahaa; coetelcon sen Tuomari, ja olcon welcapää silloin wapa heidän tygöpuhestans, ehkä hänen tilans sitten paranis, perinnön, lahjan, palwelluxen eli hänen käsitöidens cautta; ja ottacon welcamiehet sijtä omaisudesta, cuin welcapää jättänyt on, maxons, itzecungin oikeuden jälken, nijncuin 17. Lugusa eroitetan.
3.§. Jos welcapään köyhyys löytän tullen tuhlamisesta, pelamisesta, laiskudesta, eli lugunpitämättömydestä; nijn wastacon caiken welan edestä, ja maxacon sen työlläns, eli istucon wangeudes, ellei welcamiehet muutoin tytyä taida; ja silloin luettacon welan päälle joca päiwäldä, neljäcolmattakymmendä äyriä; cuitengin nautitcon hän elatuxens welcamiehildä, nijncuin muukin wangi, ellei hän työlläns woi itzens elättä. Jos hänellä sen ajan sisällä tygölange calua ja rahaa; nijn mengön myös ne welan maxoxi.
4.§. Jos welcapää on petollisesti saattanut welcamiehiäns uscoman heidän omaisudens hänen käsijns, ja hän on sen tuhlannut ja warjoon pistänyt; eli jos hän hawatan monenkertaisesti harjoittanen wieckautta ja petosta welcamiehiäns wastan; nijn pitä sencaldaisen pettäjän asetettaman yhden caakin eteen, turulla eli yhteiselle käräjä paicalle, häpemään cahdexi hetkexi, ja sijnä siwus rangaistaman wangeudella, wedellä ja leiwällä, eli tehkön työtä josacusa Cuningan Linnasa; ja käykön wielä sittekin hänen canssans, nijncuin 3.§. sanottu on.
5.§. Jos welcapää carcaa welan tähden; nijn pitä hänen peräns cohta cuulutettaman. Jos hän pääse ulos waldacunnasta, ja tahto etziä rauhallista sisälle-tulo Cuningan tykönä; tehkön sen cuucauden sisällä, sen ajan jälken, cuin hän ulcomaalle tuli. Jos hän saa rauha-kirjan, ja tahto sen nautita hywäxens; nijn pitä hänen cahdexan päiwän sisällä, sijtä ajasta cuin hän cotia tuli, andaman itzens edes Cuningan Käskynhaldian tykönä, eli Pormestarin ja Raadin lähimmäisesä Caupungisa, jollei Cuningan Käskynhaldiata sijnä paickacunnasa ole. Ellei hän etzi rauhaa, eli anna yhden ajastajan sisällä laillista estettä tietä; älkön ikänäns nautitco rauha waldacunnan pijrin sisällä, ja tuomittacon poisollesans nijncuin yxi pettäjä, ja hänen nimens lyötäkön yhden paalun päälle, cuin pettäjitä wasten joca Caupungisa, on ylöspandu.
6.§. Cosca welcapää on poiscarannut; nijn mahta cohta hänen omaisudens, irtain ja kijndiä, tacawaarickoon pandaman, ja sitten ylöskirjoitettaman, nijncuin 1.§. sanottu on. Andacon myös welcamiehet hänen kirjans ja lucuns selitettää. Jos welcamiehet waatiwat, että se ylöspano pitä walalla wahwistettaman sen carannen waimolda, täysi-ikäisildä lapsilda, eli palcollisilda, joilla on tieto omaisudesta; nijn olcon <146> he sijhen welcapäät, ja olcon wielä sittekin welcamiesten ehdosa, waatia itze welcapäätä walalle, hänen cotia tultuans. Welcamiehillä olcon myös walda, caikisa paickacunnisa, cusa he lulewat hänellä jongun omaisuden eli saamista olewan, andaa Cuningan Käskynhaldian cautta, nijden perän julkisesti cuulutta. Jos jocu sala sen cuin hän tietä itzens olewan hänellä welca; eli hänen omaisuttans olewan hänen tykönäns, ja ei anna sitä ilme sen ajan sisällä, cuin hänen eteens määrätän; maxacon sen cahdenkertaisesti.
7.§. Ellei welcapää tule jällens cahden cuucauden sisällä, sijtä cuin hän carcais, eli piti itzens salasa; nijn mahtawat welcamiehet andaa myydä hänen omaisudens, taicka julkisen uloshuudon cautta, eli millä tawalla he omaxi ja hänen hyödytyxexens, sen parhaxi löytäwät. Jos siellä on sencaldaista omaisutta, joca ei salli nijn cauwan pidettää; nijn käättäkön se rahaxi, sitten cuin se ylöskirjoitettu ja arwattu on.
8.§. Caicki ne rahat, cuin welcapään omaisudesta sisälle langewat, pitä hedelmällisexi tehtämän, sijhen asti cuin itzecungin oikeudesta tuomittu on. Ellei nijtä rohjeta caswon päälle panna; nijn seisocon ne yhteisesä taldesa, sijnä paicasa cuin ne usiammat, eli ne, joiden enin saada tule, sen waarattomaxi löytäwät.
9.§. Cosca welcapää on Cuningan rauhalla cotia tullut, ja on itzens edesandanut, nijncuin ennen sanottu on; olcon welwollinen cuuden wijcon sisällä, sijtä cuin hän palais, itzens Tuomarin edesä selittämän, jos hän tahto etziä saadaxens caiken omaisudens welcamiehille yhtähaawa ylönandaa, ja sitten heistä wapa olla. Jos hän sen ajan laiminlyö; älkön nautitco sitä etua eli rauhaa hywäxens: ja tuomitcon Tuomari asiasa, cuin ennen on sanottu.

XVII. Lucu. Welcamiesten oikeudesta ja edusta ennen toinentoistans / welan-alaisen omaisuteen.

muokkaa
1.§. Ellei welcapään omaisus ulotu coco welcaan, ja welcamiehet ei taida keskenäns sopia, kenelle heistä etu oleman pitä; eroittacon heidän Tuomari.
2.§. Mitä welcapään omaisuden seasa löyty toisen omaa, se pitä ensin eroitettaman, nijncuin taldecalu, eli se cuin pandu on cauppa-yhteyden alla, taicka myytäwäxi, warastettu, ryöwätty, lainaxi eli wuorolle otettu calu; pantixi pandu calu, cosca lunastus sen edestä annetan: Cumman-lahja, läxiäis ando, ja muuta sencaldaista. Jos se on waihetettu, ja ei tähdelle; käykön sen canssa nijncuin 16.§. eroitetan. Sitten nautitcon welcamiehet maxon omaisudesta, sen jälken cuin nyt sanotan.
3.§. Jos jollakin on irtain pantti kädesä; hän nautitcon sijtä maxon ennen caickia muita. Sama oikeus olcon myös käsityömiehelle waiwan palcan edestä sijnä calusa, cuin hänen tykönäns jälillä on.
4.§. Jos welanalainen mies on cuollut, ja jocu on lainannut rahaa eli calua hänen hautamisexens, se pitä ensin maxettaman, sitte cuin se calu on eroitettu, josta ennen sanottu on. Sen jälken se culutus cuin omaisuden ylöskirjoittamiseen cohtullisesti tehty on; nijn myös waiwaisten osa, joca sadalda talarilda neljä äyriä, omaisuden hinnan jälken; sitten Parandajan palcka, läkityxet ja elatus sen cuolleen wijmeisen sairauden alla, nijden waiwan ansio, jotca händä owat sijnä holhonnet, nijn myös palweljain ja palcollisten palcka, wijmeisen wuoden edestä.
5.§. Sitälikin olcon talonisännällä oikeus huonen wuoroon, wijmeisen wuoden edestä, ja wijmeisten colmen cuucauden elatuxen edestä, sijtä calusta cuin huonesa on. Ellei talonisännällä ole mitän hänen calustans sisällä; älkön nautitco parembata oikeutta cuin muutcan welcamiehet, josta 16.§. sanotan. Sijtä calusta cuin Laiwoisa on, otetan ensin laiwa miesten palcka, ja sitten Laiwan wuoro.
6.§. Weron, kymmenesten, ja caiken muun ulostegon edestä kijndiästä omaisudesta, olcon myös sillä etu samaan maahan, jolle se wero tule, ellei se ole pidemmäldä ollut maxamata, cuin 17. Lugusa MaanCaaresa säätty on. Ellei welcapää itze ole maan isändä; nijn nautitcon se jolle ulosteco tule saman edun irtaimesa calusa. Jos Lampuodi on welcapää rakennuxen puutoxeen, usiammain eli harwemmain wuoden edestä; olcon sama Laki. Rakennuxisa toisen perustuxen päälle Caupungisa eli maalla; olcon maan isännällä etu sijhen cuin sen päälle rakettu on. Jos sekä Cruunun että maan isännän werot maxamata on; olcon Cruunulla etu.
7.§. Jos jollaculla on sencaldainen pijlikirja, cuin merilaisa kirjoitettu on, olcon hänellä etu laiwasa, nijn myös calusa, sitten cuin laiwa-wäki maxettu on, nijncuin 5.§. on sanottu. Sitälikin maxettacon se laina ulos, jonga hahdenhaldia laiwan ja calun päälle ottanut on; olcon myös sillä nykyisemmällä näistä kirjoista etu sen wanhemman suhten. Jos jocu laina ulos waraa wuorten töiden, eli muiden sencaldaisten tecoin päälle, olcon hänellä etu sijhen, cuin sillä tehty on.
8.§. Sitte otetan lasten perindö ulos wanhembain eli holhojain tykönä, ja kirckoin ja waiwaisten huonetten saamiset heidän edesseisojains tykönä, nijnmyös welca Cruunulle ja Wapamiehelle, ylöscannosta. Ylöscandomiehen tykönä, joca sitten joudui holhojaxi, eli edesseisojaxi, olcon Cruunulle ja wapamiehelle etu sijhen, cuin ylöscannosta caickein wuotten edestä puuttu. Jos hän oli holhojana ja edesseisojana, ennen cuin hän ylöscandomiehexi joudui; nijn olcon lasten, kirckoin, ja waiwaisten huonein caluille, etu. Jos jocu <149> on andanut sisälle kirjoittaa hänen omaisudens, ennen cuin hän holhojaxi ja ylöscandomiehexi joudui; nijn nautitcon sisälle kirjoituxens hywäxens.
9.§. Näiden jälken tulewat ne, joilla owat selkiät welcakirjoituxet, ja joillen welcapäät owat kijndiän omaisudens eli huonens caupungisa, kirjallisesti pantixi pannet ja ne samat kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadihuonesa julkisesti sisälle kirjoittaa andanet, sijnä paicasa, Kihlacunnasa, eli caupungisa, josa omaisus macaa, ja ottacon cukin maxons pantistans. Jos yxi pantti on usiammalle kirjoitettu, ja ellei se ulotu caikille; olcon sillä etu, joca wanhemman sisälle kirjoituxen osotta.
10.§. Jos jocu on welca-kirjoituxens, eli muun saatawan welcans, joca on hywäxi tuttu ja laillisesti wahwistettu, andanut sijnä Oikeudesa sisällekirjoittaa, jonga alla welcapään kijndiä omaisus macaa, ehkä se ei ole pantixi kirjoitettu; nautitcon yhtä hywin etua sisällekirjoituxens jälken ennen muita, jotca heidän saatawat welcans, eli pantti-kirjoituxens sitte owat sisälle kirjoitta andanet.
11.§. Jos usiammat owat sisälle kirjoituxen saanet yhdesä ja samasa kihlacunnan Käräjäsä; olcon caikille yxi oikeus, ehkä yxi on ennen ja toinen jälken, oikeuttans walwonut. Sisälle-kirjoituxista yhtenä Raastupa päiwänä, olcon sama laki.
12.§. Ei anna sisälle-kirjoitus etu-oikeutta muuhun cuin kijndiään omaisuteen, joca welcapäälle oli silloin cuin sisälle-kirjoitus tapahdui: ei myös se joca sitten tapahtu, cuin welantekiä cuollut, eli hänen köyhydens caikille tiettäwä on.
13.§. Jos welcamies istu kijndiäsä pantisa; nautitcon hän maxons sijtä, lähin nijtä, cuin ennen nimitetyt owat.
14.§. Waihetus-kirjan ottailla olcon sitälikin oikeus sen tykönä, cuin waihetus-kirjan andanut on, cosca waihetus-kirja ei hywäxi lueta sildä cuin waihetuxen maxaman piti, ja waihetus-kirjan ulosandaja sillä wälillä on köyhtynyt. Jos waihetus-kirja on hywäxi luettu, ja sen maxaja ei woi sitä sitten lunasta, nautitcon myös waihetus-kirjan ottaja saman oikeuden hänen tykönäns, jos sijtä on waari otettu, cuin erittäin waihetus-kirjoista säätty on.
15.§. Ellei welcapään omaisus ulotu caikille näille welcamiehille; nijn andacot yhtäläisesti langeta marcasta nijn cuin marcasta, ne joilla on yhtäläinen oikeus toinentoisens canssa, ja seisocon caswo nijn lujana cuin pääwelcakin. Waan caswo ei mahda taincaldaisisa tiloisa, welcamiesten wälillä, edemmäxi luettaa, cuin sijhen asti, cosca welcapään omaisus tuli tacawaarickoon pannuxi.
16.§. Jos omaisutta löyty sitte, cuin se welca maxettu on, josta nyt on sanottu; nautitcon caicki ne muut welcamiehet yhtäläisen oikeuden, ja puuttucon heildä samalla muoto nijn marcasta cuin marcasta. Sacoilla on wähin oikeus.

XVIII. Lucu. Toimitus-miehistä ja asian-ajaista.

muokkaa
1.§. Jos jocu pyytän toiselda, hänen puolestans jotan tekemän ja toimittaman, ja hän suostu sijhen; ottacon täyden wallan sen päälle, ja pitäkön hän sitten sijtä waarin: tehkön myös tilin ja lugun sijtä cuin hänen halduuns annetan.
2.§. Mitä asianajaja täyden wallan jälken teke ja päättä, se seisocon nijn lujana, cuin päämies sen itze olis tehnyt ja päättänyt. Jos asianajaja mene edemmäxi, cuin hänelle uscottu on; palkitcon itze caiken wahingon, ja wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja päämies olcon syytöin.
3.§. Jos toimitusmies käyttä itzens wilpistelewäisesti, harjoitta wieckautta händä wastan, joca täyden wallan annoi, käyttä hänen omaisudens itze hywäxens, <151> laina ulos hänen rahans, eli ottaa rahaa hänen nimeens; wastatcon caiken wahingon edestä, ja rangaistacon asian haarain jälken. Olcon myös se, joca täyden wallan andoi, syytöin caikesta, mitä toimitusmies ilman hänen käskyäns eli tahtoans toiselda lainaxi ottanut, eli jongun canssa päättänyt on; ellei näyttä taita, että se on hänen hywäxens käytetty.
4.§. Jos jocu on saanut täyden wallan, että toisen edestä tehdä ja jättä, ja se joca wallan annoi, saa sijtä wahingon, olcon hänen oma wicans, ettei hän paremmin eteens catzonut. Jos asianajaja on laiminlyömisestä, eli petoxesta, wicapää wahingohon, nijn wetäkön sackoa, cuin sanottu on.
5.§. Toimitus-mies nautitcon cohtullisen waiwan-palcan, nijn myös maxon sijtä, cuin hän toisen asioisa oikeudella culuttanut on. Ellei sijtä ole esipuhetta pidetty, eli jos he ei sowi keskenäns; eroittacon sen Oikeus.
6.§. Jos toimitusmies on welaxi andanut päämiehen omaisuden ja calun sille, joca cunniallisexi ja rehellisexi miehexi tuttin, mutta sitten tule nijn köyhäxi, ettei hän woi sitä jällens maxaa; nijn älkön toimitusmies olco silloin welcapää sitä täyttämän, ellei hän erinomasta maxo sijtä saa, että hän sencaldaises tilas waaran edestä seisoa mahta.
7.§. Jos jocu on päällens ottanut, että wissin ajan sisällä jotan toisen edestä tehdä ja toimitta, eli luwannut sen päätöxehen saatta, ja tule sijtä estetyxi, Cuningan palwelluxen, eli sairauden, omain ascareitten, eli muun laillisen syyn cautta; andacon sen päämiehellens nijn aicaisin tietä, että hän taita jongun toisen siaan otta: sitten olcon asianajaja syytöin, cosca hän sijtä ajasta tilin teke, cuin toimitus hänellä on.
8.§. Jos päämies cuole; nijn tehkön toimitusmies tilin ja lugun hänen perillisillens, ja olcon sitten toimituxesta eroitettu, ellei he muutoin keskenäns sowi. Jos toimitusmies cuole, ja jää jotakin welca; nijn wastatcon hänen perillisens nijn cauwas cuin hänen omaisudens ulottu.
9.§. Joca tahto toimitusmiehen toimituxen päälle puhua; tehkön sen laillisesti, wuoden ja yön sisällä, sen jälken cuin hän toimituxestans ercani, ja lucu ja tili tehty on häneldä, eli hänen perillisildäns, jos hän cuollut on. Jos laillista estettä on; nautitcon saman ajan sen jälken.
10.§. Jos jocu on pois olewa; ja jotakin edestule, josa ei hän ole taitanut toimitusmiestä nimittää; nijn mahta hänen suculaisens, eli ystäwäns hänen edestäns puhua ja wastata, cosca hän, jos nijn waaditan, on pannut tacauxen, että pois olewa on sen hywäxi ottawa, cuin hän tehnyt on. Ellei pois olewa sijhen suostu; täyttäkön hän, joca ilman täyttä waldaa toisen asian päällens otti, eli hänen tacausmiehens, caiken wahingon, cuin sijtä seurais.