Ruokamummo ja Runotar

Ruokamummo ja Runotar.

Kirjoittanut Reijo Tirronen


Runotar:
Sun mä hylkään nuorukainen,
Jos tuo paksu, ruskee nainen
Sua suosii, niinkuin nään;
Hänt’ en kärsi ikänään.
Sano, jätätkö sä hänen,
Vaiko minä pojes mänen?
Runoilija:
Sin’ oot tyttö taivahaisen!
Onko sullai luonto naisen:
Luulet häntä lempivän’ –
Sinun on mun elämän’,
Vaikka kanssas’ hienoks’ muuttuu,
Jos tuo ruokamummo suuttuu.
Ruokamummo:
Kauemmin ei tämä kelpaa –
Muista, sin’ oot mulle velkaa!
Jos et heitä tyttöä,
Saat mun luotan’ lähteä.
Petoksen mä nyt jo arvaan:
Häntä lemmit sinä varmaan.
Runoilija:
Runottaren’, armas neiti!
Ruokamummo mun jo heitti,
Kun mä sua rakastan
Nyt oon sinun kokonan’
Lähtään runotarten maahan
Siell’ ain’ yhdess’ olla saahaan.

–[Rei]jo [Tirronen].


Lähde: Karjalatar 15.3.1878.