Ruokamummo ja Runotar

Ruokamummo ja Runotar. Kirjoittanut Reijo Tirronen

Runotar:

Sun mä hylkään nuorukainen,

Jos tuo paksu, ruskee nainen

Sua suosii, niinkuin nään;

Hänt’ en kärsi ikänään.

Sano, jätätkö sä hänen,

Vaiko minä pojes mänen?

Runoilija:

Sin’ oot tyttö taivahaisen!

Onko sullai luonto naisen:

Luulet häntä lempivän’ –

Sinun on mun elämän’,

Vaikka kanssas’ hienoks’ muuttuu,

Jos tuo ruokamummo suuttuu.

Ruokamummo:

Kauemmin ei tämä kelpaa –

Muista, sin’ oot mulle velkaa!

Jos et heitä tyttöä,

Saat mun luotan’ lähteä.

Petoksen mä nyt jo arvaan:

Häntä lemmit sinä varmaan.

Runoilija:

Runottaren’, armas neiti!

Ruokamummo mun jo heitti,

Kun mä sua rakastan

Nyt oon sinun kokonan’

Lähtään runotarten maahan

Siell’ ain’ yhdess’ olla saahaan.

–[Rei]jo [Tirronen].

Lähde: Karjalatar 15.3.1878.