Ruokajuhla.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


On taasen vuoden pimein yö
ja taas on maassa rauha.
Nyt hellitetään nälkävyö,
nautinnon mittanauha,
ja syödään minkä ehditään
ja sitten vetelehditään.
Nyt kukaan toistansa ei lyö
– kas kun on maassa rauha,
ja syöminen on kiire työ
ja ainoo ase kauha,
ja hyvä tahto vallitsee
ja ihmisiä hallitsee.
Tää vuoden iloisin on yö:
vietämme joulujuhlaa.
Nyt vuoden säästöt kukin syö
ja juo tai muuten tuhlaa.
Mitä on meille säästynyt,
kaikista niist’ on päästy nyt.
Jos yksin ei voi kuluttaa,
niin toisille voi antaa,
pois ystävilleen lahjoittaa,
talosta taloon kantaa.
Näin toinen toistaan tuttavat
jouluna ilahuttavat.
Kun liiat varat kaikki pois
näin ehtinyt on jakaa,
niin mitäs muuta tehdä vois
kuin syö ja juo ja makaa?
Ja syödä täyteen mahansa,
sen osaa kuka tahansa.
Näin vietämme me juhlaamme,
ei siihen vähät riitä:
me vuoden säästöt tuhlaamme.
Vaan menkööt – mitäs siitä!
Jos ei oo muuta hyötyä,
niin tulee edes syötyä.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.