Runottareni ja minä

Runottareni ja minä. 18 12/4 83. Kirjoittanut F. F. Brummer

Hän astui vitkaan luokseni,

Oil loisto silmässään,

Ja kielo, lempikukkani,

Oil hällä kädessään:

”Tän annan sulle merkiksi,

Sit’ usein katsele;

Kun päiväsi käy pitkiksi,

Taas mua muistele!

Ma tottunut oon kuulemaan

Kuohuja koskien;

Oon harras ollut laulamaan

Tunteita sydämen,

Mi sykkii povess’ impyen,

Ku kaitsee karjoaan

Tai salon jäykkäin poikien:

Oon halpa tyttö vaan.

Min kukkakummut kertoili,

Sen lauluks sommitin,

Ja lehdot mitä uinaili,

Sen sulle selitin.

Oon innostunut laulamaan,

Kun Suomi soittelee,

Mutt’ täällä mulle kuiskataan:

”Parletz, ma chère, francais!”

En täällä viihtyä ma voi,

Tääll’ outo ollenkin;

Tääll’ äänet vieraat yhä soi,

Pois, pois ma riennänkin

Ja siksi luotais luopunen,

Mon pauvre adorateur;

Näin sinusta nyt erkanen,

Hyvästi ja – bonheur!”

–r–r.

Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.