Runottarelleni (Runoelmia)

Runottarelleni. Kirjoittanut F. F. Brummer

Ois mieli sulla lentää

Jo taivaan pilvihin,

Mut myötäis en voi entää

Jos siinnät silmihin;

Ja siipiesi päällä

Jäis kesken kulkuni.

Ei; pysytään me täällä,

Maan päällä, armaani.

Kas, taivaallista eikö

Maan päällä oisikaan?

Sen Luoja pojes veikö?

Ei luulla voisikaan:

Näe lehdot suvisäällä,

Näe silmät Selmani!

Ei; pysytään me täällä,

Maan päällä, armaani.

Täll’ ensin Edenissä

Oil taivas tarjona,

Ja puhtaan sydämessä

Se viel’ on avoinna.

Kuin liukkahalla jäällä

Vaikk’ oisi matkani,

Niin pysytään me täällä,

Maan päällä, armaani.

Ihmeeksi merten ääret

Ne Luoja tänne loi,

Ja satakielten äänet

Vaan ylistystä soi.

Viel’ alppein ryntähällä

Rehoittaa ruusuni.

Ei; pysytään me täällä,

Maan päällä, armaani.

Kun maiset siteet laukee,

Ja taivaan laulu soi,

Mun äänein silloin raukee,

Niin laulella en voi.

Ja torvet ylähältä

Kun kaikuu korviini,

Niin lähdetään me täältä,

Maan päältä, armaani.

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1878: Runoelmia. I. H. F. Helminen, Jyväskylä.