Runottarelle (Hannikainen)

Runottarelle.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


Mikä saattoi sun
Mua muistamaan?
Kuka tänne tien
Sulle neuvoikaan?
Köyh’ on kotini,
Maja matala,
Sekä mieleni
Kolkko, katala.
Mikä sai sun nyt.
Mua muistamaan?
Kuka tänne tien
Sulle neuvoikaan?
Miks et saapunut
Silloin luokseni,
Kuin ol’ iloinen
Vielä mieleni?
Ehk’ et luokseni
Siks sä saapunut,
Ett’en minäkään
Sua kaivannut,
Iloss’ ollessain
Sinut unhotin,
Vaan kun suru sai –
Sua aattelin!
Ja kun aattelin,
Heltyi syömesi,
Ja kun toivotin –
Lensit luokseni!
Jalo runotar,
Kaikki anteeks suo,
Ja mun sieluuni
Laulun henki luo!
Sua lemmin nyt
Täydell’ innolla!
Sua ijäti
Tahdon palvella!
Jalo runotar,
Mulle lempes suo,
Siitä sieluni
Laulun innon juo!
Ilon aikana
Ken on ystävä,
Surun tulless’ on
Usein pettävä –
Mutta surussa
Ystävän jos saa,
Sit’ ei konsaan voi
Riemu vieroittaa.
Siis, jos suruni
Onkin kestävä,
Mua konsanaan
Et oo jättävä,
Vaan jos riemukin
Minut valloittais,
Ethän, ethän tok’
Enää eroais?

Juhani H. [P. J. Hannikainen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.