Runottarelle (Hannikainen)

Runottarelle. Kirjoittanut P. J. Hannikainen

Mikä saattoi sun

Mua muistamaan?

Kuka tänne tien

Sulle neuvoikaan?

Köyh’ on kotini,

Maja matala,

Sekä mieleni

Kolkko, katala.

Mikä sai sun nyt.

Mua muistamaan?

Kuka tänne tien

Sulle neuvoikaan?

Miks et saapunut

Silloin luokseni,

Kuin ol’ iloinen

Vielä mieleni?

Ehk’ et luokseni

Siks sä saapunut,

Ett’en minäkään

Sua kaivannut,

Iloss’ ollessain

Sinut unhotin,

Vaan kun suru sai –

Sua aattelin!

Ja kun aattelin,

Heltyi syömesi,

Ja kun toivotin –

Lensit luokseni!

Jalo runotar,

Kaikki anteeks suo,

Ja mun sieluuni

Laulun henki luo!

Sua lemmin nyt

Täydell’ innolla!

Sua ijäti

Tahdon palvella!

Jalo runotar,

Mulle lempes suo,

Siitä sieluni

Laulun innon juo!

Ilon aikana

Ken on ystävä,

Surun tulless’ on

Usein pettävä –

Mutta surussa

Ystävän jos saa,

Sit’ ei konsaan voi

Riemu vieroittaa.

Siis, jos suruni

Onkin kestävä,

Mua konsanaan

Et oo jättävä,

Vaan jos riemukin

Minut valloittais,

Ethän, ethän tok’

Enää eroais?

Juhani H. [P. J. Hannikainen]

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.