Runon synty.

Kirjoittanut Katri Vala


Sydämeni oli tallattu puutarha,
kukaton, autio,
arkipäivän kovat askeleet
kumisivat lakkaamatta yli,
mutta minä odotin.
Syvällä mullan pimeydessä kuohui,
yön hiljaisuudessa silmujen hennot päät
napsahtelivat jäykkään kamaraan.
Elämän syväaura
kulki viiltäen ylitseni,
olin hajalla, haavoissa, vapisin.
Silloin pulpahti ilmoille vihreä liekki,
maan nuori, valoisa henki.
Olin nöyrä ja ihmetystä täynnä
kuin Aadam ensi aamunansa.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.