Runolle

Runolle Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Elämän harmaus painaa –

Runo, tule avuksein,

välkkyvät siipesi lainaa

kauaksi matkataksein.

Runo, tule Nuoruuden Maasta

rannoilta Kaikkeuden.

Karkeita kaupungin saasta,

tuo univiinis ihmeellinen.

Hehkuva seppeles puno

tuskasta raskaalle otsallein.

Oi tule luokseni, Runo,

ainoa lohdutuksein.

Mutta jos rasitetulle

näyttää et ihmeitäs voi,

tuo syvä huumaus mulle,

tuo sävel tumma, mi soi.

Vuodata kirpeä pisar

sieluni kylmään tyhjyyteen.

Päihtymys, Kuoleman sisar,

tuo mulle lempeine silmineen.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.