Runokirjeitä Antti Puhakallen

Runokirjeitä Antti Puhakallen Kirjoittanut Pentti Lyytinen

I

Kunnijoitettawallen! Ja Suur ellen Runo Sepälleni Antti Puhakallen Karjalaan Kontijolahteen.

Kiire ois Tällä Kirjalla,

Reissuta Tällä Reivillä,

Ennättääksensä eteheen,

Aikanans Kelpo Käteheen.

w:k: 305. S: w: k:

Terwehtelen Teitä Tällä!

Sywämmestäni Syleilen,

Koska Makkonen makaapi,

Kymäläinen Kyhmyrässä,

Puhalla Puhakka wielä!

Runoin henki heilumahan,

Kyllon Antilla aseita,

Suuret lahjat laulamaankin.

olis lysti Lyytisenni

Antin kaswoja katella,

Waan on wirstoja wälillä,

Paljo kyllä kymmenijä.

Ei ole osaksi tullut

Tämä lykky Lyytisellen,

Panna Pankossa puheita,

Riputellen Rikselissä.

Wähän Jätti wäinämöinen,

Toisen wähän wihta Paawo,

Laulun lahjoja minullen,

Wähästä wähä tuloopi.

Ei ou Pännässä pärettä,

Kynässäni Kynttilöitä

eikä älyssä ätywä,

Aimuissa aika Sanoja

Wanhuuskin jo wallottaapi,

wiepi wiimmen wiimmesenkin,

Laulun lahjat langettaapi

Perin pohjin Pentiltäkin.

Kyllä Kohta kohtelemme,

entistä esi isäämme,

Ahtaassa asuin Sijassa,

Kyllä Kylmässä kylässä.

Johon Joutuupi Jokainen,

Toinen Toisensa perästä,

Josstei waltikka wapauta,

eikä Keppi Kerjäläisen.

Kaikki Kaatuwat Kumohon,

Ruhtinaatkin Ruununensa,

Siellon Rinnassa Ridarit,

ykäänsä yhen näköset,

Uni wormu walmistettu

nuttu nurmesta kyhätty.

matka miehet mee olemme,

Keisarit ja Kerjäläiset

maaksi mullaksi tulemme,

matkan päähän päästywämme.

Minä olen elänyt Tässä Surun laaksossa 75. wuotta wähää wajaaksi. ensin olin Lapsen likkana, Siitten Paimen poikana, Siitten pääsin Papin passariks, Siitä Keikain Kestikiewariks, Siitten Siitä Kirkon mieheks Kiwattiin, Lautamieheks laitettiin, Kirkon miessä olin 31. wuotta, Lauta miessä olin 18. wuotta. Wiimmen vietiin Helsinkiin, Rewitsuonin Räkninkiin, Siellä mieheks merkittiin Suurten rinnalla Ruokittiin. Silloin miehen mitalla, olin onnen oksalla, Suuren Luojan Suomasta, Awarasta Armosta. – nyt on Täytynyt wanhuuten Tähe kaikki muut wirat heittee paitsi Kestikiewarin ammatti on vielä Taloissa. Ja siinä ammatissa olen ollut 45. ajastaikaa. Ja tässä on Koko minun elämä kirjani. Rautalammin Toholahesta Aatren pitäjä Pentti Lyytinen.

II

Antasimpa Antillenkin!

Puhakalleni puhusin,

Waan on epäillys ewässä,

Wielä pelko peitteheenä,

ehken oikeheen osanne,

Wanhuus ompi wallan päällä,

Yksin Kertaisuus ylinnä,

nepä pettää pienen Pentin,

Lyöpi Lyytisen lymyhyn.

Sanon kumminkin Sanani,

ehkä yksin Kertasimman,

Antti ompi aika miesi,

Kaikin puolin Karjalassa.

Siilon oppia otassa,

Konsa Kontia lahessa.

Antin aitasson waroja,

Armon isän antamia.

Siellä on lahjat lawiat,

Siellä leiwiskät lewiät.

Että Sanowa Sanalla,

miksi mies on merittynä:

Tänne ompi Taiton Tähti,

itämaallen ilmestynnä.

Täällä näkyypi näköisä,

Taiton Kynttilä Kytewän,

Paistawan paremmin aina,

Opin Koitto Korkiammin.

Kiitoksia Kilwan tuomme

Vieläpä monta monuista,

että Runoin rustasitten,

Kielemme Kitumisesta.

Minen pysty päästämähän

Kelwoin kenkä rihmojaanne.

Terwehtelen Teitä tällä,

Sywämmestäni Syleilen.

Bengt Lyytinen.

Toholahesta Se 11. päiwä Helme kuuta 1863

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.