Runo viinasta

Runo viinasta. Kirjoittanut Pietari Makkonen

Vielä virttä viinan töistä,
Koottu kohmelo-väestä.

Vielä virkan, viina, sulle,

Puhelen, putelli-juoma;

Kuin out tullut kuulusaksi,

Aivan arvohon yletty,

Kansan kaikken ystäväksi,

Mieli-vieraksi monelle. –

Varsin vaivasta vähästä,

Alimmasta ansiosta

Out sie rohtu ruumihille,

Vatsa-tauvista vapahat,

Autat ähkyssä välistä,

Väsynnyttä virvottelet,

Vielä lämmität vilussa

Annat helpon heltehässä,

Vanhan vaivoja vähennet

Tuottelet iloiset tunnit. –

Vaan jos ma sanoa saisin,

Sekä jaksasin jutella

Viinan suuria vikoja,

Töitä aivan törkehiitä,

Vaikk’ out kaunis kasvoiltasi,

Aivan loistava lasissa,

Vaan on myrkky mielessäsi

Niin kuin kärmehen kavalan.

Annat suuta surmalista,

Juuri Juuttahan tavalla.

Vaikka, kautta kaulan varren,

Alas vatsahan valuupi,

Kohta päähän korkeneepi,

Asti aivoihin ajaksen,

Viepi mielen miehen päästä

Ylös syöpi ymmärryksen,

Tunnon tuhmaksi tekeepi,

Turmelee toen puhujat,

Viepi köyhän kunniankin

Alentaapi arvon kaiken.

Viepi riistan rikkahalta,

Tavaran talonpojalta.

Otat puoit porvarilta,

Lastinensa kauppalaivat.

Vielä rohkenet ruveta

Mennä korkeihin kotihin,

Isommille istumille,

Miesten parvihen parasten.

Jotka ennen verassa välkky,

Saatat sarkavaattehisen.

Vielä tuottelet toria,

Kapineita kansan kesken. –

Tuot’ oun aatellut ikäni,

Puolen polveni puhunnut,

Kuka keksi keittoneuvon;

Kenpä ensinkin älysi

Panna pannua tulelle,

Lieri-päätä liiokselle,

Josta laski laarin viinan,

Tämän juomisen jorotti,

Johon suostu suuret herrat,

Kesty keppi-kerjäläiset. –

Voi sinua, viina parka,

Minkäs tiiät tehnehesi!

Teit nyt taimosen tarinan,

Kumman aivan kuulusamman;

Kuin saatit oman emosi,

Oman valta-vanhempasi,

Istumahan ikänsä kaiken

Varsin vanki-huonehessa *),

Hiirten surmana surussa,

Pyyräsilmän pyyryksenä,

Poikasi pahoista töistä,

Oman lapsen laitoksista. –

Voi sinua, pannu parkka,

Minkä vatsastas valutit,

Itselles ikuisen vaivan!

Olit kyllä oiva muori,

Hyvin taitava talossa,

Et ollut suuna, etkä päänä,

Etkä petona perässä, –

Vaikk’ out vangittu kovasti,

Aivan ahtaassa tilassa,

Poskillais pahuuen merkki,

Tehty Ruunun tempelillä *),

Viina vielä valloillansa,

Poikasi pahoilla töillä

Tapoiansa toimittaapi,

Ompi syynä surman töissä,

Aivan varkahan apuna,

Väärin toistajan toveri.

Ei ole sitä siova,

Eikä ainoista asiita,

Kuhun ei kätensä käynee,

Eikä sormensa sopinee,

Joka ryyppääpi rysyltä,

Alemmalta otteloopi. – –

Vaan sinä vakainen kansa,

Suku suuri Suomalainen,

Elä viivy viinan luona,

Huoli hullun kumpaliksi, –

Pitä hullu huonehessa,

Ankurissa aika vanki,

Niin on kallo kaunihimpi,

Taito tallella pysyypi.

Pietar Makkonen,
Kirkonmies Kerimäestä.

*) Tarkoittaa hiljattain julkaistua säädöstä, joka määrää, että pitäjän nimismiehen pitää sallitun viinanpolttoajan jälkeen sinetöidä viinapannut ja ottaa ne talteen.

Lähde: Borgå Tidning 15.11.1843.