Runo syrjäkunnista, ja kehoitus Suomalaisille itsellisen mielellisyyteen heräjämään
| Runo syrjäkunnista, ja kehoitus Suomalaisille itsellisen mielellisyyteen heräjämään. Kirjoittanut D. E. D. Europaeus |
- Jokos on kummat kulkemassa,
- Maan pahat maleksimassa,
- Suomen maata sortamahan,
- Kansaa kavaltamahan,
- Kuin jo syntyi syrjäkunnat,
- Kasvoivat kavalluskunnat,
- Syrjäpäissä suhkimahan,
- Kätköissä kavaltamahan.
- Mitä ne suhki syrjäpäissä,
- Kuta kätköissä kavalsi?
- Sitä ne suhki syrjäpäissä,
- Sitä kätköissä kavalsi:
- Saada suorat Suomen miehet,
- Kynän kyntäjät urohot
- Tuppisuiksi, tappisuiksi,
- Ja kaikki kapulasuiksi,
- Kahlehisin kansan mieli,
- Vangiksi sanan vapaus.
- Vaan älä suistu Suomen kansa,
- Kahlistu Kalevan kansa,
- Syrjäkunnan suitsiloihin,
- Kahleihin kavalluskunnan;
- Kyll’ on teitä tiettävissä,
- Keinoja luettavissa,
- Sanoillesi saatavissa,
- Kynälle koettavissa,
- Jott’ ei suista syrjäsuitset,
- Ei kytke kavallussuitset
- Kynän, kyntäjän sanoja.
- Kyntömiehen miettehiä.
- Luo sanat runon rekehen,
- Laita laulun rattaille,
- Oiva on oris runolla,
- Laukki laululla väkevä,
- Sit’ ei suista syrjäsuitset,
- Ei kytke kavallussuitset,
- Kylät kaiket kiitäessä,
- Pitkin juostessa pitäjät.
- Kansa kaikki katsomahan,
- Ihmiset imehtimähän,
- Kuin on kummat kulkemassa,
- Ihmehet ajelemassa,
- Runon oikovat orihit,
- Laulun laukit kiitelevät,
- Tulet tuiskivat jälestä,
- Valkeat välähtelevät,
- Tullessa tulikavion,
- Kipunaisen kiitäessä.
- Runot ryskivät reessä,
- Laulut räikyi rattahilla,
- Kylän kulkea tupihin,
- Talon päästä tanterille
- Tantereet tärähtelevät,
- Pihat pitkin siirrähtävät,
- Runon tullessa tupahan,
- Laulun päälle polkiessa.
- Kansa kaikki kuulemaan,
- Ihmiset imehtimähän:
- Mit’ on mielessä runolla.
- Laulun aivossa ajatus?
- Se on mielessä runolla,
- Laulun aivossa ajatus:
- Suosin suovat suuret herrat,
- Esivaltamme vakainen,
- Suosin kaunis keisarimme,
- Suuriruhtinas suloinen,
- Kansan kaiken karttuvaksi,
- Ihmisten ylentyväksi,
- Tietäväsi, taitavaksi,
- Ja oikein osaavaksi,
- Syrjäsuitsin suistamatta,
- Syrjäpäitsin päistämättä;
- Eikä säännyt suuri Luoja,
- Herra tuominnut totinen,
- Maasäädyn sanattomaksi,
- Tuppisuuksi työntekiät;
- Tasan on säännyt suuri Luoja,
- Tasan tuominnut Jumala,
- Miesten päihin mielen juuret,
- Aivoihin ajatusjuuret.
- Hyvin neuvoin nousemahan,
- Toimella terästymähän,
- Esivallalle iloksi,
- Kaiken kansan kaunihiksi.
Tämä runo tuli jo mennä syksynä tehdyksi, mutta ei pääsnyt julkisuuden esiin, kuin syrjäsakset siihenkin silloin salasarvensa sökkäsivät. Mutta kuin nyt tälläkin välillä syrjäkunnallisia vehkeitä aina ennistä julkeammasti on ilmiin pöyhistynyt, varsinkin sillä piilonpuolisella ruotsalaisella julkisuuden alalla, niin tämä ei nytkään vähänkään ole myöhäinen, miltei se vaan nyt ole paljoa tarpeellisemmalla ajalla esiin pääsevä, kuin se silloin olikaan.
Näytti se jo ja näyttää vähän nytkin, kuin jos semmoiset syrjäsuihkarit jo olisivat luulleet saaneensa koko kansakunnan suitsihinsa suistumaan. Mutta eipä ne ole vielä Suomen kansaa varsin valtahansa saaneetkaan, sillä kuin ne eivät muuta voi tarjota, kuin paljasta haittaa ja hämmennystä sekä ylös että alas päin, missä vaan ei välttämättömästi heidän mielivaltoihinsa myöstytä; niin siitä se seuraakin, että niillen ei koskaan paljon valtaa kansan ylitse kääntyä voikkaan, jos kohta hyvinkin sen puolinen mielipito ruotsalaisuuden turvissa nyt kyllä laajaltakin maassamme vehkeilköön. Sitä ovatkin kansan miehet, jo ulompanakin näkyneet ruvenneen älyämään, niinkuin nähdään siitäkin runosta, joka vasta ikään oli Suomen Julkisissa Sanomissa. Sentähden minäkin en suinkaan ole hetkeksikään herennyt Suomen kansan herättämisen puoleen työksentelemästä, jos kohta syrjäsakset tällä välillä ovat pakottaneet minun melkein kaikista sanomalehdistä pois pakenemaan. Mutta on niitä toisiakin ihan summattomia teitä julkisuuden maille kulkevia kulettamassa, niin että ei sitä vielä sentähden semmoiset asiat suinkaan sammuksiin saatettavaksi joudakaan.
Kansallisuuden hengen ja elämän puolella ovat kansat ihan kaikin kokoisinsa, niin monta miljonaa mielellistä päätä kuin heissä vaan on. Kaikki, ne ovat yksistä puolin valmiit samaan mielellisyyteen heräjämään, ja kaikki yksin tuumin valituksensa toimeen ryhtymään, kuinhan vaan niitä löytyy, jotka ylöskehoittajiksi käydä tahtovat. Ja eikös sitten kelpaa kehoitusta antaa, kuin tietään, kuinka muinoiset kolmatta tuhatta vuotta sitten eläneet Kreikkalaiseen ihan ilman kirjapainoittakin ja monta kertaa vähemmän tieteellisyyden avulla, kuin minkä nykyinen aika antaa, kuitenkin yhden ainoan äitinsä kielen alalla virkistyivät niin terävämielisiksi ajatuksen käyttäjiksi, että vielä nytkin maailman suurimmat oppineet ja ajattelet niiden kirjoittamia kirjoja parhaaksi opiksensa ja esimerkiksensä lukevat ja tutkivat, ja kieltämättä myöstyttävät, että niiden voittanutta vielä ei ole ollut eikä tule. Ja jos nyt kyllä kansankin miehet nykyajan arvoisalle opin ja valistuksen portaalle päästäksensä oikeastansa tarvitsevat paljoa enemmin oppia kuin muinoiset Kreikkalaiset; niin tässäkin Pohjois-Amerikan Yhdysvaltakunnan ihmeellinen kansallinen valistus sen osoittaa, kuinka erinomaisen paljon kansa kerran herätettynä aivan omin toiminsa ja suurimmaksi sekä mielelliseksi että maalliseksikin voitoksensa voipi oppia kaikissa töissänsä ja tarpeisinsa tieteellistä valistusta käyttämään; sillä siellä käypi kaikki kansa niin paljon koulua kuin täällä vaan yli-opistolaisiksi pääsneet omia kouluansa ovat käyneet, mutta vaan sillä eroituksella, että se Amerikan oppi sitten on Amerikan arvoista ja paljoa enempiin hyödyllisiin tieteihin ulottuvaista, kuin ei mene aikaa hukkaan noita monia kieliä oppiessa niinkuin täällä.
Kuinka valmis kansa monissa paikoin meilläkin on kouluja pyytämään, kuin vaan asia oikein esitellään, sen osoittaa sekin, kuin Rantasalmilla yhteisellä innolla on käyty tuumiin pyytämään sinne semmoista koulua, jolle aivan kuin löytöisenä suoran turmeluksen, nimittäin viinan, tieltä voipi saada vuotista sisääntuloa vähintäkin 2750 ruplaa yhdestä pitäjästä, ja kuitenkin jääpi saman turmeluksen jälkeistä säästöä kaksi kolmannesta kullenkin talolle erinäiseksi hyväksi jälelle, ja sittenkin voipi vielä koululle tulla perustusrahaakin puolitoista tuhatta ruplaa, nimittäin viina-pannuista. Sen päälle kuin. sitten vielä on paras toivo saada esivallalta tarkan vakuutuksen suurten viinarännärein viinaa ja muuta vierasta ja luvatonta viinaa ja väkeviä vastaan; niin onkos sitten vielä pelkoakaan, ettei selvä Suomalainen valistus Jumalan avulla meillä vielä mahtihinsa pääse.
Kukas se nyt on, joka sitten enää kansakunnat turpasuitsiin suistaa, niin pian kuin itsellisen mielellisyyden henki heissä on elähyttävän puhalluksen saanut? Ja kukas se ketään terävämpään ajatukseen virkeneväistä kansan miestä estää ruotsiakin ja muita opillisempia kieliä voimiksensa ja voitoksensa oppimasta? Ajatuksen siivet kerran ilmoille lentämään levinneinä, eivät enää kohta voi kateen käsillä sieltä alas revityksi tulla. Että esivalta on kokonansa kansan valistuksen puolella, ja kansalla taas ei muuta mielessäkään kuin rehellistä kiitollisuutta esivaltaa kohtaan, sitä tässä ei tarvitse muuta kuin vaan mainita. Ja Suomalaisen vakainen luontokin sen jo todistaa, että ”tieteellinen valistus Suomen kielellä” ei suinkaan tuota ”keski-ajan raakalaisuutta” maahan, niinkuin Sanan-Lennättimessä yksikin kääntäjä toisen kirjoittajan sanoja suomalaisillenkin lukioille mielen mietittäväksi esittelee. Sentähden semmoisten sanain uudestansa kertominen on kokonansa kaiken kansallisen kunniankin puolesta pois tieltä heitettävä, sillä semmoisten vakuutusten edessä Suomalaisten ei tarvitse tieteellisin edistymisensä onnistumisesta epäilykseen langeta, mutta avatkoon se vaan paljoa enemmin kuin mikään muu heidän silmänsä auki sitä älyämään ja muistihinsa painamaan, että ”isännän silmä se hevoisen lihoittaa”, ja suomalaisuuden asiassa ei ole kukaan muu isännäksi toivottava kuin Suomalainen itse.
Melkein kaikki enemmin tahi vähemmin ruotsalaisiksi vierautuneet ovat nyt näyttäneetkin tahi peräti vastustelevan Suomalaisuutta tahi vähintäkin välttelevän sitä herättämässä tahi olevan siitä melkein huolettomat. Herra Y. K:lle on kuitenkin Suomalaisuus rehellisimmän ja lämpimimmän kiitollisuuden velassa, mutta sen se kyllä hän, niinkuin jokainen muukin oikea kansan ystävä soisikin, että kansan miehet itsekkin aina ja ehtimiseen vahvasti kävisivät yhtä tointa harjoittamaan ei ainoastansa viisaalla kynällä mutta myös viisaalla kyntämälläkin. Ja todella ruvetkaatte vaan kansan miehet ilman pelkäämättä kynänkin kantamiseen itseänne harjoittamaan ja ei ainoastansa sanomalehtiä varten kirjoittamaan, mutta kylän keskenkin luettavaksi, ja jos keltä syntyy, niin miksikös ei koko kirjoiksikin.
Vasta suuremman opin ja voimistumisensa kautta suomalaisuus voipikin päästä ruotsalaisuuden rinnalle luonnollisiin oikeuksihinsa. Nyt sen ruotsalaisuuden vielä käypi vastusteleminen, vaikka esivalta sitä luonnollisesti ei suinkaan soisi olevan kansan väliä hämmentämässä.
Meillä siis ei ole mitään pelkäämistä kansallisuutemme itsellisenä voimihinsa pääsemisestä. Nouskoon siis itsellinen mielimahti virkeille vaikka joka miehen päässä, se on meidän kaikkein yhteinen voittomme.