Runo Mustalaisista
| Runo Mustalaisista. Kirjoittanut Paavo Korhonen |
- Suku musta, Mustalainen,
- Kansa laiska, kiertolainen,
- Jolla on se outo kieli
- Kansan kaiken tuntematon,
- Jot’ ei kouluissa kysytä,
- Oppihuoneita osata,
- Siitä pulskasti puhuuvat
- Röykeästi röykyttäävät.
- Suku musta, Mustalainen
- Kansa työtön, kulkevainen,
- Jok’ ei kylvä, eikä kynnä,
- Eikä niitä, eikä laita,
- Leivän syö kuin laiska koira
- Palat paremmat pitääpi
- Kuin se vanha vaivan nähnyt,
- Joka vääntääpi väkehen,
- Työtä lyöntääpi hikehen.
- Kuin on mailla Mustalainen,
- Niin on varkaita vaolla;
- Kuin on Tattari talossa
- Niin on vale vallan päällä,
- Ruoska tullessa tupahan
- Rautanuppi jo rahilla
- Varsin tappelun varalla.
- Hevosille heinät ensin,
- Siitte jo sialle ruoka
- Kavala hevoisen kappa;
- Ne on paraita puheita.
- Ei vielä Emäntä tiiä,
- Mitä sanoo musta muori –
- Ei ole loru lopussa,
- Mitä siinä mainitahan
- Liekkö villat viimeseksi
- Pettävätkö päälle vielä –
- Siin’ on ensin siunaukset,
- Lohulliset laitotukset,
- Kiireesti kiro perässä,
- Milt’ ei käyne mieltä myöten.
- Ihme on ikäni ollut
- Minun kumma mielestäni
- Kuinga kauvan kansakunda
- Siitääpi sitä sukua
- Miehiä mitättömiä,
- Akkoja avuttomia
- Kulkemassa, kiertämässä,
- Puistamassa, paistamassa,
- Viemässä, varastamassa,
- Omin käsin ottamassa.
- Kuin ei niille neuvo työtä
- Opeta oja-ukoiksi,
- Sotamiehiksi sovita.
- Heill’ on kyllä herras-nuttu
- Vaikk’ on Mustalais-kujeita
- Heill’ on paita palttinasta
- Vaan on alla narrin nahka
- Heill’ on kohta herras-huivi
- Vaikk’ on kohta korpin kaula,
- Korpin kieli, korpin mieli,
- Kokonansa korpin luonto
- Anomahan ansiota,
- Ottamaan omin lupinsa.
- Mik’ on miehistä parain
- Sanovatten salvurissi:
- Munat ottaapi oriilta,
- Peästänöö tuo pässilläkin,
- Jos siihen sialla vielä.
- Mutt’ ei miestä millonkana
- Muuhun ollut ollenkana
- Koko konnassa su’ussa.