Runo Kotkan Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisiin 12 p:nä Tammik. v. 1908

Runo Kotkan Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisiin 12 p:nä Tammik. v. 1908.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


I.Muokkaa

Tää aika on sairas ja mieletön,
sekos’ ihmiskunnan järki.
Sydän ei, käsivars’ sepä valtaan nous’
ja ruudit ja miekan kärki.
On aika heikko ja tarmoton,
sen kulkua kalveten seuraan, –
Jumal’ mammona ihmisen verta juo
kuin kuolevan uhriteuraan.
Ja suuri, ihana ihmisyys
miten pilkattu, häväisty, lyöty,
kun miljoonat pani kahleisiin
vain harvojen herruus, hyöty!
– Paha aika on: – Pääsi jos kohotat
sudet nahkahas’ iskee hampaan.
Jos nöyränä vaikenet, säästy et
väkevämpi sun kettävi – lampaan.
Pahansuova on aika, ja toiveihin
heti iskevi katse kade.
Mikä suurt’ on totta ja oikeaa,
siihen tähtää jo kivisade.
Ja ihmiset sokkona kompuroi.
Käy loisto ja kurjuus rinnan. –
Noin ihmiskunta se maksaa saa
oman hulluutensa hinnan!

II.Muokkaa

Alaluokka rohkenetko
yli sairaan ajan huutaa:
hulluudesta luopukaa,
pian, pian luopukaa!
Alaluokka, alaluokka
tahdotko sä toimeen käydä,
luoda uutta, kestävää
uutta, uutta elämää !
– – – – – – – –
Köyhälistön liehuu lippu,
miljoonat sen saarteleepi.
Usvain halki uhmataan
aikaan uuteen, parempaan!

Hilja Liinamaa.


Lähde: Eteenpäin 14.1.1908.