Runo (Tiuppa)
| Runo. Omistettu Helsingin Työväenyhdistyksessä 20 vuotta olleille jäsenille. Kirjoittanut Otto Tiuppa |
| Lausuttu Ylioppilastalolla 20 pnä maaliskuuta 1904. |
I.
muokkaa- Nyt kauvas taakse vuosikymmenten
- Sä katsehesi hetkeks’ heitä,
- Kun sorronalla uinui työmies sen
- Ei tuntis’ heistä ykskään meitä –
- Niin ajanvirta, aatteet muuttaa voi
- Niin paljon meille uudet riennot soi!
- Nyt kauvas taakse vuosikymmenten
- Sä katsehesi hetkeks’ heitä.
- Ol’ orjanmieli, tunnus, ajan sen
- Ei viitottuja heillä teitä! –
- Ken ensiks’ ehti, kumarrella voi,
- Se lihavamman leivän hälle soi!
- Nyt kauvas taakse vuosikymmenten
- Sä katsehesi hetkeks’ heitä.
- Kun leipähuolet tappoi työmiehen
- Ja tiedottomuus painoi heitä! –
- Kuin kurjavanki kahlihtuna – oi!
- Näin työmies silloin kaikinpuolin voi! –
- Näin ihmislapsi lailla eläimen
- Sai raistua, tehdä työtä.
- Ol’ suurin huoli tarkoitusna sen,
- Kun armosta sais’ edes syödä! –
- Ei opinnoihin aikaa – kapakkaan
- Käi tiensä joutohetkinänsä vaan!
- Ja öillä räyhäs, – herra tietenkin
- Kun viina voimaa antoi hälle:
- ”On mestarimme lainen nylkyrin”,
- Se silloin sävelenä tälle. –
- Kun aamu koitti, nöyrin katsehin –
- Hän uskollisin orja mestarin!
II.
muokkaa- Käy viestit vienot vierahilta mailta
- Kuin kuiskinana hengen valtiailta
- On noussut työmies toimeen, taistohon!
- On lyönyt kättä veljen, yhteyden
- Se turva parhain, apu sorrettujen –
- Se meillä myöskin tehtävänä on!
- Tuon äänen harvat kuuli, valkoista
- Ja silloin miettimähän yhtyi moista:
- Jos meillä myöskin toimiin tartuttais!
- On köyhät täällä leivän puuttehessa
- Kuin lammaslauma korven katvehessa –
- Myös valistusta meillä tarvittais! –
- Ja aatos elpyi, kasvoi voimistuen
- Jo vihdoin paatos antoi sille tuen,
- Näin meille syntyi tämä yhdistys!
- Sen muistolle nyt tässä juhliessa
- On yksi aatos valloin joukkuessa:
- Ain’ eläköhön meissä veljeys!
III.
muokkaa- On harvat, jotka ensityöstä nähtiin –
- On moni mennyt kenties ”pohjantähtiin”,
- Tai markkinoille mairen maailman! –
- Näin jälelle jäivät kolme kaikkiaan
- Ne tämä ilta nostaos kunniaan:
- On toivotus joukkion juhlivan!
- V. von Wright, Numberg, Alex. Järvenpää,
- Se kunniakolmosen luopi nyt tään –
- Onpa harvennut kovinkin seura!
- Mut ihmekö ois’ nehän harvat on vaan
- Ne, jotka uskoin seuraisi lippuaan –
- Onhan muuttunut myös meillä seura!
- On lapsuuskengissä aikamme käyty
- Ei lapsen pyyteistä maailma täyty
- Oli saatava vakaumus miehen! –
- Ja katkoen kahleet, ei teitäpä näin,
- Jos taistelutanhuita astumme päin –
- Ain’ työnne tää, se kunnon on miehen!
Lähde: Työmies 21.3.1904.