Runo (Kaatra)
Runo[1] Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- On istuttu illat ja kuunneltu
- ja saatu on oppia uutta.
- Taas tiedon on mahlalla juotettu
- ja onnen on he’elmiä tarjottu
- seka sielujen aateluutta.
- Ovat tietojen-taiturit haastelleet,
- sanasankarit sanoja suoneet.
- Ei ole he vaivoja säästelleet;
- pyhimpääns’ ovat meille he uhranneet,
- ovat valoa, voimaa luoneet.
- Ovat luonehet voimia uskomaan,
- ett’ ijäti yöt’ ei kestä:
- koronkiskurit ettei kullallaan,
- rahamahtavat ettei mahdillaan
- ikipäivän koittoa estä.
- Ovat selvitelleet, että se tie,
- joka veljeys-juhlaan johtaa,
- ei vaivoja vaill’ ole, että se lie
- työn raskahan tie, vaan sinne vie,
- kuss’ onnelan ukset hohtaa.
- Yks’ ainoa että on tiehyt vaan
- ja se tie on uskon tietä,
- sen uskon, että kun taistellaan,
- niin kerran me voittoa laulellaan.
- – Ei määrähän muu tie vietä.
- Ja että jo koitto on keväimen,
- yö että jo päivään ehtii
- ja että nyt aika on kyntöjen,
- on toukojen kuu sekä toiveiden,
- pyhä puu pian että jo lehtii.
- Siis työmies! Kikehin kyntöön käy!
- Ylös nouse ja oikeus hanki!
- Toden voittoa vaikkapa koht’ ei näy,
- niin kerran se sentään ennättäy,
- ijät päivät se ei ole vanki.
- Pois nälkä ja tuska ja murhe muu!
- Pois ruoska- ja armovalta!
- Kun riittävän leivän saa joka suu,
- kun orjuus ja herraus unhoittuu
- sekä mahtius mahtajalta.
- Niin vastapa silloin hetki se on,
- jona taivahan tänne me loimme,
- jona veljeys voima on voittamaton
- ja ihminen meillä jo ihminen on,
- on hetki kun levätä voimme!
</references>
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.
- ↑ Lausuttu työväen luentokurssien päättäjäisjuhlassa Tampereella 8. 9. 03.