Runo-laulu Kerimäen Pitäjän uudesta kirkosta
| Runo-laulu Kerimäen Pitäjän uudesta kirkosta. Kirjoittanut Pietari Makkonen |
- Jos ma voisin, niinkuin soisin,
- Veisata vähäsen virren,
- Sovitella soittoani,
- Kanneltani kaunistella,
- Että soittoni sopisi,
- Luonnistuisi laulantoni,
- Niinkuin mielessän’ menisi,
- Aivoni ajattelisi,
- Siitä suuresta ilosta
- Kirkon kaunihin teosta,
- Joka on nyt Jouhenniemen,
- Autokannan kankahallen,
- Kirkko tehty kiitettävä,
- Huone hongista rakettu,
- Pantu päällen paanukatto,
- Rauta-rännit räystäille,
- Joka kulmallen kurimus,
- Veden torvi toimitettu.
- Sitte vielä viimmeiseltä
- Korkiammallen kohottu
- Torni toisella tavalla
- Kirkon päällen kiini pantu,
- Siinä on joka sivulla
- Akkunoita aivan paljo,
- Sieltä loistaapi sisälle
- Kirkkahat valon kipunat.
- Se on raudasta rakettu,
- Katto ruohon karvallinen,
- Vielä risti viimeiseksi
- Tornin päähän toimitettu,
- Sen on päähän kiini pantu
- Ukon-lanka laitettuna
- Tulen tuiman esteheksi,
- Pilvi-valkian varaksi.
- Vaan mitäs minun tulisi
- Vielä virkkoa enämmän,
- Ei viere minun vereni
- Eikä antane ajuni,
- Mitä urkenen uroa,
- Kuta tietä telketellen!
- Jos olis osa minulla
- Joku kieli kanteleesta,
- Siitä vanhan Väinämöisen
- Kalanluisesta kopasta!
- Eipä virteni väsyisi
- Laulu laihaksi tulisi:
- Jos ma seinistä sanosin,
- Akkunoista arveleisin,
- Eli patsaista puhusin,
- Saarnastuolista sanosin,
- Eli lausun leireistä,
- Alttarista aivan paljo,
- Kuin on kaikki kaunihisti
- Jalommasti jaksettuna,
- Kelpo mestarin mahilla,
- Tolpon toimella hyvällä.
- Se jo luonnon liikuttaapi
- Sinne männessä sisälle,
- Ei saata sanoilla näillä
- Tulla tolkku toisen piähän,
- Jos puhusi puolen vuotta
- Sialla kielellä sanosi.
- Virsi pitkäksi viruisi
- Laulu loppumattomaksi.
- Kirkko kiittääpi itsensä,
- Kaunis kaukoa näkyypi,
- Josta Sullen, suuri luoja,
- Armias avara Herra!
- Saisin töistäsi sanella
- Kiitos-virttä veisaella,
- Kuin on luonut luomisessa
- Siksi paikaksi pyhäksi,
- Kussa kunnianimensä
- Saarnataan pyhä Sanansa.
- Saapi siihen sielun sairas
- Aina astua sisälle,
- Sydämmellä särjetyllä
- Armo-alttarin etehen.
- Siinä löydät lääkityksen
- Synnin haavoille syville,
- Siin’ on aina armopöytä
- Varjon tuoneen vierahille.
- Saapi siinä saarnamiehet
- Oikiat opin-jakajat,
- Sielun paimeneet parahat,
- Seurakunnallen sanella,
- Kuinka kulkea pitääpi
- Laitumella Herran laumman,
- Jonka suokohon Jumala,
- Antakoon Isä ihana,
- Että tässä huonehessa,
- Tässä paikassa pyhässä,
- Sinun siunattu Sanasi
- Tuottasi hyvän hedelmän!
- Anna armias Jumala,
- Herra henkesi lähetä,
- Lahjottele lapsillesi!
- Selvitä sokiat mielet,
- Että oikein osaisi
- Tutkia kätesi töitä:
- Siitä tuntisi sinunki
- Luojaksensa laupiaksi.
- Vielä tässä viimmeiset
- Toivotan toden perästä
- Terveyttä tekiälle
- Tointa Tolpollen hyveä,
- Että vielä tästä eeskin
- Oleskella onnen reissä,
- Onnen ohjakset kädessä,
- Onnentietä ohjaella!
- Kansan kuulusan Provastin
- Nevojnuksen neuvon eestä,
- Joka huolella hyvällä
- Aivan työllä ahkeralla
- Tätä tointa Tolpon kanssa
- Aina auttivat jalosti!
- Kiitos Kirkkoherrallenki!
- Rahakassan kaitsiallen,
- Joka tarkan taidon kanssa
- Seurakunnalla selitti,
- Kohastaan joka kopeikan
- Joka tengan tietä antoi!
- Jo nyt laannen laulamasta,
- Jopa virteni väsyypi,
- Oispa vielä virkkamista
- Vaan on kolmia vajaalla
- Kiurun kieltä, Väinön mieltä,
- Kymäläisen kanteletta,
- Jolla on komea koppa,
- Ääni äijän maksavainen,
- Vaan on nauloja vajaalla
- Noudattaissa nuotioita.
Lähde: Suometar 7.6.1850.