Runo-Laulu Talonpojan Säädystä
Runo-Laulu Talonpojan Säädystä. Kirjoittanut Paavo Korhonen |
- Ei oppi ojahan kaada,
- Ei taito takasin työnnä,
- Neuvo syrjähän sysäjä.
- Ensin mies opetetaan,
- Sitte hattu hankitahan.
- Herrat hattua pitävät,
- Kyntömiehell’ on kypärä.
- Joll’ on oppia otassa,
- Sen on nappia nutussa,
- Housussa hopiakello;
- Palomies on paikkaisissa.
- Joll’ on virka vähäinenkin,
- Sill’ on paita palttinasta,
- Riihimies on rikkuneella.
- Herrat saappaassa salissa,
- Toisin vuoroin tohvelissa;
- Viertomies on virsuillansa.
- Herran on keppi kädessä,
- Puhe pulska Mestarilla,
- Peltomies om pelvon alla.
- Kuules kuitenkin minua,
- Taitava talon isäntä:
- Älä suutu säätyhysi,
- Älä virkahas’ vihastu,
- Vaikkas’ vaivalla isolla
- Maatas’ mahtihin rakennat.
- Pidät pellon pehmiänä,
- Hankit halmetta lisäksi,
- Kannat kontissa evästä,
- Viikon muonan mennessäsi,
- Vaikka vanhana valitat:
- ”Sekä on kipiä selkä”
- Että hartiat hajalla.”
- Ei pännä meitä elätä,
- Jos ei atrasta apua.
- Kuin et kyntöhön kykene,
- Pidä pojille porua,
- Neuvo työtä tyttäreille,
- Aja pellolle perettäs’,
- Kaskimaalle kaikki joukko,
- Palolle paljon väkeä,
- Niinkuin niitylle ikähän;
- Sitte siunaapi Jumala,
- Ett’ on aitassa eloa,
- Raha-kassa kamarissa,
- Että on vara veroksi,
- Ulottuu ulos-teoiksi,
- Että Papitkin paraten
- Saavat heidän saatavansa,
- Lukkari oman osansa,
- Kaikki muutkin kappamiehet
- Suorittelet suosiolla. –
- Sitä miestä mielellänsä
- Herrat hyvänä pitävät,
- Jolta saavat saatavansa.
- Sitte Kirkherran kotona
- Kahvikuppi kannetahan;
- Luona Lukkarin samaten
- Aamu-ryypyy annetahan;
- Nimismiehet mielellänsä
- Kelpomieheksi kehuvat,
- Vielä sanovat salissa:
- ”Istu nyt hyvä Isäntä”
- Ota ryyppy oivallinen.”
- Sille rengitkin rupeevat
- Ilman paljon pyytämätä,
- Piiat kanssa pyrkimällä
- Laurin päivänä peräävät;
- Sille mestarit menevät
- Työhön ilman tinkimätä;
- Kasakoita kaikin aion
- Hänen työhönsä tuleepi.
- Tämmönen talon Isäntä
- Saapi hankkia hatunkin,
- Paian puhtahan pitää,
- Vielä västin oivallisen,
- Ja siihen siniset housut.
- Saanut saappaatkin pitää,
- Käypi köyhä kengätäkkin.
- Vieläkö saanen sanoa
- Eli pikkuisen puhua
- Muiden mieliksi minäkin?
- Ei hän mailma mahissa
- Paitsi Herroja pysyisi;
- Ei Herrat hyvin eläisi
- Kuin ei maata kynnettäisi.
- Maasta mailma elääpi,
- Sekä suuret että pienet;
- Maasta makiat tuleepi,
- Maasta vääntyypi väkevät,
- Hapan kaikki hankitahan
- Kaiken kansan tarpehiksi.
- Siis sinä siviä Vaari,
- Taitava talon Isäntä,
- Et huoli hätäillä siitä,
- Jos Herrat hevosen kanssa
- Tulevat tupasi etehen.
- Käske kohta kiirehesti
- Rengin riisua hevonen,
- Kanna kauroja etehen,
- Käytä Herra kamarihin,
- Kanna pöydälle pötyä,
- Laita lapsi naapurihin,
- Rannin vaarille varoitus,
- Kutsu kanssasi ruvalle,
- Istu itse pöydän päähän,
- Ota pottu polvillesi,
- Pidä kädessäs pikari.
- Sitten haastele hyvästi,
- Vielä viisaasti kysele
- Kaikki kaukaiset asiat;
- Paneta paras hevoises’
- Kyytihin kylän väliksi.
- Anna ruokia rahalla
- Muillekkin matkustaville.
- Pidä vaivaisten varana
- Kala, leipä kaikin aioin;
- Maksa palkka mestareille,
- Rengeille rehellisesti,
- Koska kohtuullisest’ anovat;
- Vaan jos paljon puhuvat,
- Mahdotointa mainitsevat,
- Suutu ja sano sinuksi.
- Ole muorille mukava
- Pidä perhettäs hyvänä;
- Älä liiku liassa silmin,
- Älä eineettä kävele,
- Ota aina aamu-ryyppy
- Muorin kanssa kahdakkesken;
- Pidä kohtuutta kotona
- Reisussa rehellisyyttä,
- Niin et väärähän vaella,
- Vaikka vanhaksi eläisit.
Lähde: Topelius, Z. 1831: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Viides osa. S. 51–59. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 4.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr5_1831_rdf.xml.