Runebergin lauluista

Runebergin lauluista Kirjoittanut anonyymi

Niinkuin salot soivat rauhaa,

Suomen kosket, kuohut pauhaa:

Niinpä lauluin luontoisuus,

Niiss’ on hempi, sankaruus;

Heiss’ on hempi, lasten vauva,

Tenhovoima, sankarlauma;

Näin ne lentää liitäen

Maata, kansaa kiittäen.

Kyllä arvion vieras saa,

Kunnian myös heidän maa;

Mutt’ on Suomi sulosin,

Kansa armas, kallihin

Täällä metsät, linnut laulaa,

Hirvet, karhut kammoo paulaa,

Lintu pieni pesivi,

Tyytymystä neuvovi;

Täällä kansa halla-mailla

Lyöpi, raataa leipää vailla,

Tyytyväisnä taistellen,

Luottain Herraan, rukoillen;

Täällä sankar miekkoineen,

Peltomieskin auroineen

Tulisess’ on toimessaan,

Impi kaino kodissaan;

Lues ”Hirven ampujat,”

Laulas ”Stoolin tarinat,”

Huomaas ”Hauta Perhossa,”

”Hanna” helmi kodossa!

Näitä polvet tulevaiset,

Sulo soinnuin suomalaiset,

Riemuellen laulelee,

Maamme kallis kuuntelee.

Kerran äänet vienoisimmat,

Laululinnut herttaisimmat

Sulosemmin soinnuttaa:

Saihan laulut synnyin maa.

Oi, sä runoruhtinas,

Suomen laulu-kuningas!

Suomalainen muistaa myös

Isänmaalles tehdyt työs.

Lähde: Tampereen Sanomat 8.2.1879.