Rukoushuoneessa (Weijola)
Rukoushuoneessa. Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- »Voi! Kuolema on synnin seurausta,
- On syntins’ suur’, on tarvis rukousta,
- Tuo meidän veli raukka Andersson,
- On langennut, hän mailman lapsi on».
- Vaeltaissamm’ synnin teitä
- Herra laupias armahda meitä!
- »Hän armon runsaan kyllä taivahisen
- Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen
- Sai sanan voiman – moist’ ei pappia,
- Ja käänsi monta, enin naisia.
- Hän suloinen kuin Joosef tottamaar,
- Myös häntä pyysi rouva Potifaar.
- Voi nuorukaiset, vaara suuri on!
- Me luultiin sentään, vahv’ on Andersson,
- Hän taistelee ja voittaa pirun hän
- – Mut pirun näimme voivan enemmän».
- Oi, Ischabod, oi, Ischabod,
- Viel’ liha synnin kahleissa oot.
- »Me hänet naitimme, sai vanhan lesken,
- Jonk’ kanssa eläissänsä kahden kesken
- Hän suojaa saisi pauloiss’ saatanan
- Ja lihan viettelyksiss’ sekä maailman.
- Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon,
- Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon,
- Mi joka hetki oli varuillaan
- Ja Anderssonin jäljess’ ainiaan.
- Mut turhaa ompi viisaus maailman,
- Kai seurakunt’ on kuullut varmahan:
- On Amerikkaan mennyt Andersson
- Ja Fiia Bergman mukanansa on!»
- Voi synnin hätää, tuskia,
- On murheen laakso tämä maailma!
Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.