Rukoushuoneessa (Juva)

Rukoushuoneessa Kirjoittanut Gustaf Fröding

»Oi, rakkaat veljet, palkkans’ synti kantaa,

hän pahoin rikkoi, rukous voimaa antaa,

hän, nuori raukka, veli Andersson

on luopunut ja mailman lapsi on.»

      Auta syntiin-eksyneitä,

      Herra, armahda kurjia meitä!

»Hän oli runsaat armolahjat saanut,

tää Barnabamme, voiman, jok’ ei laannut,

ja paremmin kuin pappi sieluihin

hän sanaa kylvi, naisten etenkin.

Kuin Joosef hymyi hän, ja niin he maarin

kuin häntä kiusas luona Potifaarin,

oi, nuorukaiset, vaarat suuret on!

Mut lujaks luultiin veli Andersson,

hän taistelee ja voittaa perkeleen,

– mut perkele jo nähdään voittaneen!»

      Oi, Ichabod, oi, Ichabod,

      synti, riehuva lihass’ oot!

»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken,

niin nuori mies tän kanssa kahden kesken

voi välttää viekkaat paulat saatanan

ja lihan viettelyt ja maailman.

Sai eukon vakaan, hiljaisen ja aimon,

sai hurskaan vartian ja hellän vaimon,

mi joka hetki oli varuillaan

ja jäljess’ Anderssonin ainiaan.

Mut turhaks näämme ihmisviisauden,

näet seurakunta kai jo kuuli sen,

ett’ yöllä karkuun mennyt Andersson

ja Fiia Bergman Amerikkaan on!»

      Oi, synnin tuskaa surkeaa,

      on murheenlaakso tämä vaivain maa!

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.