Rukous (Harmaja)
Rukous. Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Talvi-ilta yli maan
- pimeänä makaa.
- Huokauksen tullessaan
- tuo se rajan takaa.
- Kunpa vahva rukous
- kantais yli muurin,
- sinne, miss’ on vavistus,
- miss’ on tuska suurin.
- Taivaan tähdet syttyvät
- yli ihmisrajain.
- Mut ei syty kynttilät
- pimennossa majain,
- joissa kerran vihamies
- tarttunut on miekkaan,
- joissa sortui kotilies
- verenkuumaan hiekkaan.
- Sinuun, Herra vanhurskas,
- uskoi hädän kesken
- Suomen heimo silpomas.
- Kuule itku lesken,
- kuule lasta nääntyvää!
- Herra, vihas peitä.
- Älä pirsto enempää
- pirstottujen teitä.
- Miss’ on kirkko valoton,
- siellä soikoon kellot,
- missä lasten nälkä on,
- lainehtikoon pellot,
- miss’ on liesi särkynyt,
- sinne liekki uusi,
- missä sydän murtuu nyt
- kovaan rankaisuusi,
- sinne katso taivaastasi
- Auta nääntyneitä!
- Kätes kaikkivaltias
- anna! Johda meitä!
Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.