Rosvo-Roope

Rosvo-Roope Kirjoittanut Rafael Ramstedt

Kansansävelmä

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa

surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa.

Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään,

joka sydämiä särki, miss’ joutui kiertämään.

2.

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään

ja opetuksen saanut oli omalta isältään –

mutt’ tyttö, jota lempi, hän oli petturi,

ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

3.

Viel’ Itämeren rannikot ne Roopen muistavat,

ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat,

ja Suomenlahden kaupungit tuns’ Roope-ryövärin

ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.

4.

Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan,

kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan,

he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin

ja tyttö poltti sydämens’, mutt’ Roope – sikarin.

5.

Ei tiennyt impi Oolannin, kuink’ oli laitansa,

kun Rosvo-Roope pestäväks’ vei hälle paitansa.

Yks’ nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn’,

ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin’.

6.

Sai Roope viimein palkkansa: hän on nyt Suomessa,

ja jossain jokivarressa lie lossivahtina.

Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,

ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.

Lähde: Merimies merta rakastaa: merellisiä lauluja. 1. 1978. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.