Roomalaisen runoniekan Q. H. Flaccon laulu keskimäärin pitämisestä niin myötä- kuin vastoinkäynnissä

Roomalaisen runoniekan Q. H. Flaccon laulu keskimäärin pitämisestä niin myötä- kuin vastoinkäynnissä. Suomennos. Kirjoittanut Horatius

Oikiammin teet sä Licinius, jos et

Merta aavaa noudata aina, etkä

Kammoellen myrskyjä laske liioin

Rantoja liki.

Kultasen ken arvavi keskimäärän,

Huoleti hän välttävi rappioisen

Töllin saastat, välttävi malttavasti

Hovikateetki.

Myrsky huimimmin petäjää pisintä

Huojuttaa, tornin putous ko’okkaan

Julma on, ja salama pilvipeitto

Vuorihin iskee.

Varustaunut rinta se vastuksissa

Toista toivoo, myötä-menoissa penkoo.

Kyllä joskus tuo Isä myrsky-ilmat,

Vaan se ne myöski

Karkottaa. Jos kohtasi nyt on pahoin,

Ei se myötaän niin pysy. Kyll’ Apollo

Herättää Lauluttaren, eikä aina

Jännitä joustaan.

Ahdingoissa miehenä uskaljaana

Säily. Niin myös taitava toisialta:

Myötäsellä tuiki rajulla kääri

Pulloset purjeet.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 22.12.1866.