Ristin juurella.

Kirjoittanut Niilo E. Wainio


Armahda, auta, Herra taivaan,
Jumala kaikkivaltias!
Äl’ ylön anna lastas vaivaan,
vaan auta aivan armostas,
vaikk’ olen synniss’ elänyt
ja hyvyytesi hyljännyt.
Pois käännyin mailman turhuutehen
pahuutta tehden vastaasi;
se sai mun synnin orjuutehen,
mun lihan himot valtasi.
Mä synnin kanssa leikitsin
ja varoitukset hylkäsin.
”Ei kenkään saata nähdä tuota,
mi pimeässä tapahtuu;
sä ethän ole nuori suotta,
riemusta rintas pakahtuu.” –
Kiusaajan ääntä kuuntelin,
ja elämäni myrkytin.
Sä, Herra, sentään mua muistit,
et synnin orjaa hylännyt,
mun lankeemukseen syvään suistit,
kun nimeäs en pelännyt.
Se oli isän kuritus
ja sielulleni muistutus.
Mä laskeudun ristis juureen,
O Herra Jesus, edessäs
tunnustan pahuuteni suuren.
Viattomalla verelläs
puhdista kurja sieluni
saastasta synnin puhtaaksi.
Sä ristinpuuhun naulittuna
kruunulla orjantappurain
edestän’ olet kruunattuna;
Sä ryöväriä armahtain
hänelle taivaan lupasit,
kun katumuksens’ huomasit.
Ei ole mulla turvaa muuta
kuin ristis puoleen kääntyä,
sinulta anoin voimaa, uutta
parempaa alkaa elämää.
Oi, käännä katsees puoleeni,
suo kurjan kuulla armosi!
Oi ihme! Kasvos kirkastuivat,
lempeä katsees kääntyvi
minuhun kurjaan sekä soivat
suloiset sanas korviini:
”sun syntis anteeks annetaan”. –
Jumalan kiitos armostaan!

N[iilo]. E. W[ainio].


Lähde: Turun Kuva-Lehti 23.3.1890.