Ristin juurella

Ristin juurella. Kirjoittanut Niilo E. Wainio

Armahda, auta, Herra taivaan,

Jumala kaikkivaltias!

Äl’ ylön anna lastas vaivaan,

vaan auta aivan armostas,

vaikk’ olen synniss’ elänyt

ja hyvyytesi hyljännyt.

Pois käännyin mailman turhuutehen

pahuutta tehden vastaasi;

se sai mun synnin orjuutehen,

mun lihan himot valtasi.

Mä synnin kanssa leikitsin

ja varoitukset hylkäsin.

”Ei kenkään saata nähdä tuota,

mi pimeässä tapahtuu;

sä ethän ole nuori suotta,

riemusta rintas pakahtuu.” –

Kiusaajan ääntä kuuntelin,

ja elämäni myrkytin.

Sä, Herra, sentään mua muistit,

et synnin orjaa hylännyt,

mun lankeemukseen syvään suistit,

kun nimeäs en pelännyt.

Se oli isän kuritus

ja sielulleni muistutus.

Mä laskeudun ristis juureen,

O Herra Jesus, edessäs

tunnustan pahuuteni suuren.

Viattomalla verelläs

puhdista kurja sieluni

saastasta synnin puhtaaksi.

Sä ristinpuuhun naulittuna

kruunulla orjantappurain

edestän’ olet kruunattuna;

Sä ryöväriä armahtain

hänelle taivaan lupasit,

kun katumuksens’ huomasit.

Ei ole mulla turvaa muuta

kuin ristis puoleen kääntyä,

sinulta anoin voimaa, uutta

parempaa alkaa elämää.

Oi, käännä katsees puoleeni,

suo kurjan kuulla armosi!

Oi ihme! Kasvos kirkastuivat,

lempeä katsees kääntyvi

minuhun kurjaan sekä soivat

suloiset sanas korviini:

”sun syntis anteeks annetaan”. –

Jumalan kiitos armostaan!

N[iilo]. E. W[ainio].

Lähde: Turun Kuva-Lehti 23.3.1890.